Niinpä niin, tänne tulee krijoiteltua luvattoman harvoin...
Perhe (Äiti, Sisko ja tämän avopuoliso) kävivät vierailulla kuun alkupuolella, vierailun syy oli masentava, tätini oli kuollut ja hänen hautajaisensa olivat helsingissä, mutta oli mukavaa nähdä perhettä pitkästä aikaa. Kävimme syömässä Fransmannissa sunnuntai-iltana ja maanantaina kaikki seikkailivat tahoillaan (minä asiakkaalla), tiistaina lähdin töihin ja perhe paluumatkalle kohti Sotkamoa. Tämä siis viikko sitten.
Satu lähti sunnuntaina Geneveen kastavustieteelliseen konferenssiin ja kotona on kovin hiljaista. Kissatkin viettävät aikaansa häkissä, eivätkä sylissä, joka saa olon tuntumaan vielä yksinäisemmältä. Onneksi tämä on vain yksi viikko, ikävä on jo melkoinen ja minulla on jopa vaikeuksia nukahtamisessa (jonka Satu voi todistaa olevan harvinaista).
Helteet ovat kuitenkin (onneksi) taakse jäänyttä elämää ja syysmyrskyt piristävät kehoa ja mieltä. Kävin viime viikon lopulla kahden päivän projektityövalmennuksessa joka oli paras kurssi jossa muistan työurani aikana käyneeni, olisi varmaan kannattanut käydä siellä ennen kuin aloitin ensimmäistäkään projektia, mutta parempi myöhään kuin ei lainkaan.
Tämän viikon kulttuurointi taitaa olla Sadun vastuulla, itse keskityn auton ratissa istumiseen, voi olla että olen tänä vuonna autoillut enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä, ainakin jos annan vuoden mennä loppuun ensin...
--
Riku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti