Verenluovutusonnettomuus

Eilen juhlistimem Sadun syntymäpäivää syömällä Hermannissa (se lammas-annos oli aivan taivaallisen hyvää :) ja seuraamalla Straussin (nuorempi) kappaleiden esityksiä Turun konserttisalissa. Esitys oli myös erinomainen :)
Ennen näitä menoja vietimme kuitenkin aikaa kaupungilla ja kävin taas luovuttamassa vertanikin. Dominikaanisen tasavallan matka ei aiheuttanut sen suurempaa luovutustaukoa vaan pääsin imutettavaksi samantien. VLuovutuksen jälkeen meillä oli jo pikkuinen kiire kun piti vielä tavata Sadun vanhemmat heidän kotonaan ja oli vain puoli tuntia aikaa ennen pöytävarauksen voimaantuloa. Lähdimme siis pikaisen mehun nauttimisen jälkeen liikkeelle.
Torin kohdalla (olimme matkalla parkkipaikalle Enkeliravintolaa vastaspäätä) ihmettelin että tuntuupa vasemmassa kädessä viileältä, ietin että vuotaisikohan käteni verta ja tein pienen testin ujuttamalla oikeaa kättä takin hihasta sisään. Kun testisormi palasi punaisena päättelin että verahan tässä vuodetaan ja otin takin pois päältä. Vasen hiha oli jo aikas tumman punainen ja verestä kostea. Jakaannuimem Sadun kanssa kahteen ryhmään ja Satu lähti kyselemään ratsastuskypäriemme perään minun suunnistaessa takaisin veripalveluun. Keräsin joitakin katseita verisine paitoineni, mutta kukaan ei ainakaan kysynyt oliko minulla jotain hätää, kaipa olin riittävän päättäväisen oloinen.
Veripalvelussa minut ohjattiin takaisin luovutuspenkkiin ja hoitaja tuli nopeasti auttamaan ongelmassani. Side poistettiin, veri pestiin posi käsivarresta ja uusi side oli paikallaan tuossa tuokiossa. Minulta kyseltiin mitä olin seuraavaksi tekemässä ja kuultuaan että olin menossa ravintolan ja konserttiin Veripalelun väki ohjasi minut ostamaan uutta paitaa Wiklundilta, veripalvelu maksaisi laskun.
Kävin sitten Wiklundilla miettien että miten kalliin paidan sitä kehtaa veripalvelun rahoilla ostaa. Onneksi löysin oikein mukavan kevätpaidan tarjouksesta, jolloin sain laadukkaan paidan veripalvelulel edulliseen hintaan. Kaikki voittivat, tai ainakin minä :)
Tämän jälkeen palasin veripalveluun veimään kuittia, aikoivat laittaa rahat tililleni , ja soittelin Sadulle tilannetiedostuksen. Sovimme että odottelisin veripalvelun tiloissa kunnes minut noudettaisiin matkalla Hermanniin. Join tuoremehua ja lueskelin päivän lehteä kymmenisen minuuttia ennen kuin noutajat saapuivat. Ja sitten illan ohjelman pariin.
Satu pesi verisen paidan tänään, eikä verestä näy enää jälkeäkään (ainakaan kosteassa paidassa). Näyttää siis siltä että sain uuden paidan ja minulle lankeaa vain takin perukustannukset, joita en hennonnut laittaa veripalvelun maksetaviksi, takki kun oli menossa pesuun muutenkin.
Tässä vielä kuvatodistetta verisestä paidanhihastani :)

Kotiinpaluu

Lapinkiertue on nyt sitten tältä keväältä takanapäin, melkein 3000 kilometriä, viisi hotellia ja viisi palaveria myöhemmin olo on syväuupunut. Olin ajatellut että olisi rentouttavaa viettää viikko lapissa asiakkaita välillä tavaten, mutta rentous on kyllä ollut kaukana viime viikosta.
Olihan siellä mukavat maisemat ja jopa ihan talvinen tunnelma. Asiakkaiden tapaaminenkin meni hyvin, toisten paremmin kuin toisten mutta mitään katastrofeja ei matkaan sattunut. Siltikin päällimmäiseksi mieleen nousee autossa istuminen, eikä se kuitenkaan ole mitään lempitekemistäni.
Nyt olen kuitenkin palannut kotiin jossa Satu ja kissat odottelivat ja vastaanotto oli oikein lämmin ja miellyttävä. Kyllä omassa noajtuolissa istuskelu on kuitenkin rentouttavaa, vaikka maisemana onkin vain kirjahylly kauniiden tunturimaisemien sijaan.
Matkalla tuli otettua joitakin valokuvia, mutta kuvaamattakin jäi joitain asioita, matkalla Turusta Kittilään oli aivan tajuttoman kaunis violetti taivaanranta auringonlaskun aikaan. Kittilästä Posiolle ajoin lapin läänin kauneimman kylän läpi ja kyllä se joentörmä olikin jotain aika kaunista. Posiolta Ivaloon matkalla näin tien vieressä liikennettä päivystäneen Metson ja todella upean auringonlaskun jossa laskevan auringon yläpuolella oli puolikkaan soikion muotoinen alue joka näytti olevan liekeissä. Lisäksi vähän ennen Ivaloa oli tunturinkupeessa yksinäinen katulamppu. Valot päällä pimeällä.
Ivalosta takaisin tullessa näin sentään pakollisen tiellä seisovan Poron mutta muuten paluumatkan hetket eivät olleet yhtä kuvauksellisia.

Talvi

Nyt on sitten tullut talvi Rikulle, heräilin aamulla Ivalossa ja täällä on pakkasta melkein kymmenen astetta ja lunta vajaa metri. Eilen ajelin taas nelisensataa kilometriä Posiolta Ivaloon, mutta nyt onneksi helpottaa tuo autossa istuminen, tänään edessä ajoa vain 150 kilometriä Ivalosta Sodankylään ja huomenna saman verran sodankylästä Kemijärvelle.
Ivalo vaikuttaa ranskankieliseltä paikkakunnalta, hotellin vieraiden en ole vielä muuta kieltä kuullut käyttävän, henkilökunta onneksi puhuu myös suomea. Kittilässäkin oli iso ryhmä ranskalaisia vieraita, Posiolla ei näkynytkään sitten samassa määrin turisteja.
Terveisiä vaan täältä Lapista, vaikka en kunnolla tunturialueelle tällä kertaa päässytkään :)

Autio hotelli

Viime yön nukuin Hotelli Kirikeskuksessa Posion kupeessa. Illalla saavuin Hotellille vähän seitsemän jälkeen ja havaitsin että ovet ovat lukossa, onneksi ovessa oli lappu jossa oli numero johon soittamalla luvattiin tulla ovi avaamaan ja noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen auto kaartoikin hotellin pihaan. Sain haltuuni avaimen ja minulta kysyttiin mihin aikaan toivoisin aamiaisen olevan valmista. Tästä päättelin ettei hotellissa varmaan kovin moni muu yöpynyt.
Hotelli itsessään oli siisti, uuden oloinen ja kaikin puolin miellyttävä, joskin lämmitys oli tyypillistä suomalaista hotellitasoa; liian kuuma nukkumiseen.
Yöllä kuitenkin kolisi sen verran etten tainnut olla aivan ainoa vieras, mutta ei meitä kyllä hotellissa montaa ollut.
Hyvän kauhuleffan ainekset olisivat olleet olemassa jos toinen hotellivieras olisi ollut kunnon kirvesmrhaaja, havaitsin nimittäin aamulla etten ollut lukinnut huoneeni ovea yöksi :)
Aamulla heräsin remontin ääniin ja katselin hetken uutisia ennen kuin suuntasin suihkuun. Huoneesta poistuttuani näin remonttialueen, mutta en remontoijia. Melkein jo vajosin 'viimeinen ihminen maan päällä halluilee muista' olotilaan, mutta onneksi sain ihmiskontaktin aamiaisella, jossa en tavannut toista vierasta vaan henkilökunnan edustajan. Tämäkin tosin katosi pian keittiöön ja jäin jälleen yksin pohtimaan Lapin luonnon talvista kauneutta.

Ratsastusta ja unta

Kävimme eilen Rikun kanssa ratsastamassa issikoilla pitkästä aikaa. Oli kyllä kummallista, miten nopeasti sitä unohtaa keskeisiä juttuja. Dominikaanihevosilla ratsastaessamme käytettiin pohkeita ja lyhyitä ohjaksia (minut siis joskus silloin vuonna keppi ja kaksi porkkanaa opetettiin ratsastamaan näin) ja oli vaikeaa palata takaisin issikoiden ratsastamisen pariin. Minulla menikin hieman ongelmallisesti Nasin kanssa. Lopputunnista hevosparka oli jo ihan kypsynyt minuun. Kuitenkin menestyksen piikkiin pitää laittaa se, että ensimmäistä kertaa onnistuin menemään Nasin kanssa voltin ravaten. Aina aikaisemmin se on pudottanut käyntiin, kun kääntyy volttiin, joten katson viimeinkin tehneeni jotain oikein, Nasi kun on hyvin herkkäsuinen. Rikulla meni tosi hienosti Höfdingin kanssa. Laukannostokin onnistui ainakin kerran kuin unelma ja hevosesta löytyi uusia ulottuvuuksia =). Nyt mielemme tekisi maastoratsastukselle ja ehkä jossain vaiheessa viikonloppuleirille kavereiden kanssa, sellainen kun järjestetään, jos on kysyntää. Meille voi lähettää sähköpostia, jos on kiinnostunut tai vaikka kommentoida tähän =).
Tänään sitten Riku poistui työmatkalle Lappiin viikoksi. Minä puolestani olen ottanut kiinni univelkaa, jota en tiennyt omaavani. Ensin nukuin n. 12h yöunet ja pari tuntia hereillä oltuani menin päivätorkuille, jotka kestivät sitten 5h. Sen siitä saa, kun ei ole Rikua herättämässä... Pitääpä ensi kerralla laittaa herätyskello soimaan.
Kisut ovat viimein aikalailla toipuneet häämatkan aiheuttamasta järkytyksestä. Kikillä on vieläkin turkki täynnä aukkoja, kun siltä piti leikata pois sen huopaukset (minullakin on vaikeuksia harjata sitä, joten en pyytänyt sitä sitten kisujen hoitajalta). Pikillä on huolestuttava karvanlähtöalue vatsassa ja pelkään sen stressi-nuolleen sitä aluetta ja sitä pitää pitää silmällä. Nyt vähän jänskättää, miten kisut ottavat Rikun poistumisen. Mutta emmeköhän me pärjää täällä neljästään. Sentään minä olen päivätkin usein kotona.
Minun vointini... No, siinähän se. Alan pärjäilemään sen kanssa, että särkee usein. Vieläkään minua ei töihin päästetä, mutta alan hiljalleen tehdä väitöskirjaa kotona varovaisesti ja niskaystävällisesti. Yritän pitää huolta kunnostani nyt kun flunssakin (mikä vaivasi koko tämän viikon) on poistunut. Kaiken kaikkiaan, eiköhän tämä tästä.

1040 kilometriä

Olen sitten istunut tänään autossa, lähdin kotoa Turusta kuuden aikoihin ja laskeuduin tänne Kittilään puoli yhdeksän tietämillä. Matkalla kohtasin Tampereen, Jyväskylän, Viitasaaren (jossa söin lounasta), Oulun, Iin (jossa pidin kahvitauon) ja Sodankylän sekä joitakin muitakin mieleenjääntiä vastustaneita paikkakuntia. Rovaniemen korkeudella alkoi olla lunta ja viimeiset 100 kilometriä oli ihan luminen/jäinen tie, eli ei ne nastarenkaat olleet hukkaostos tälle talvelle :)
Neljätoista ja puoli tuntia autossa tuntuu kuitenkin paremmalta kuin sama aika lentokoneessa. Periaatteessa milloin tahansa voisi pysäyttää auton ja jaloitella, joskin itse nyt sitten tyydyin noihin kahteen taukoon. Mutta se vapaus tehdä on aika oleellinen asia ainakin minulle...
Huomenna kiidän Kittilästä Posioon, ylihuomenna Posiosta Ivaloon ja sen jälkeen tähän retkeen tulee vähän järkeäkin kun keskiviikkona laskeudun Ivalosta Sodankylään ja Torstaina edelleen Sodankylästä Kemijärvelle.
Jaksamisesta on kiinni lähdenkö paluumatkalle perjantaina vai lauantaina, Kemijärven hotellista on varattu kaksi yötä, eli valintaa voi lykätä vielä päiviä :)
Lieneekö eduskuntavaalit syynä vai eikö kukaan oikein ajele etelästä pohjoiseen sunnuntaisin, mutta tiet olivat todella tyhjät koko matkan ajan. Ei ollut jonoja, eikä ohitteluntarvetta. Eikä minuakaan ohiteltu vaikka orjallisesti nopeusrajoituksia seurasinkin.
Nyt hieman väsyttää, odottelen vielä yhden työsähköpostin saapumista ja sitten menen tuutimaan...

Liikennepoliisi ja 'liikennepoliisi'

Eilen kohtasin ajohistoriani toisen ratsian, ensimmäinen oli ylioppilaskirjoitusten aikaan juuri kortin saatuani ja kuten silloinkin niin nytkin minulta pyydettiin papereita ja puhallutettiin. Ei ollut tutkaa, muttei ollut ylinopeuttakaan. koko homma oli ohi minuutissa.
Tänänä sitten palatessani lounasostoksiltani ja kulkiessani normaalin tapani mukaan liikenteen mukaisesti valoista välittämättä suojatien yli, osoitteli minulle liikennevalotolppaa pyöränsä päällä valojen vaihtumista odotellut ikääntyneempi herrasmies. Kerroin hänelle ystävälliseen sävyyn että yksikään auto ei lähestynyt aluetta sinä aikana kun minä suojatien ylitin johon hän sanoi että en varmaan huomannut että punainen valo palaa. Yritin vielä vastata että olin kyllä tietoinen valon väristä mutta hän sai vihreän aallon ja kiihdytti minusta poispäin. Tämä kohtaaminen kesti jopa edellistä vähemmän aikaa.
Ajokilometrejä on kuitenkin kertynyt jonkin verran, ennen kuin tämä kuu päättyy tulee täyteen kolmekymmentätuhatta ja auto tosiaan hankittiin elokuussa 2006.

Cafe Aztec

Turkuun avattiin juuri ennen häämatkalle lähtöämme uusi meksikolaistyylinen ravintola, Cafe Aztec (käsittääkseni se on siinä missä Cafe Noir oli ennen, jos olen oikeassa on parannus entiseen huima), kävimme tutustumassa ko ravintolaa viime lauantaina, samalla tavallaan juhlistaen ensimmäistä kuukauttamme aviossa.
Paikka on keskihintainen (pääruoka 12-25 euroa) ja ruoka on miellyttävän omanlaistaan. Esimerkiksi en ollut ennen viime lauantaita nauttinut kaktusta, mutta Sadun annokseen kuului hillotettua kaktusta (joka tosin ei maistunut lainkaan siltä miltä kuvittelin kaktuksen maistuvan) ja omassa jäkiruoassani (lime-kaktus sorbetti) oli myös kaktusta mukana.
Palvelu pelasi vähän niin ja näin, vaikka paikalla oli neljä tarjoilijaa. Pöydän saimme varaamatta lauantaina kahden aikoihin, mutta kun poistuimme ravintola oli jo täynnä eli pöytävaraus kannattanee tehdä jos aikaa illallista siellä nauttia. Alkupalavalikoima oli hyvä ja kokeilimme kolmen alkupalan yhdistelmää, kaikki olivat ihan mukavia. Pääruoaksi otin itse kanaa lime-riisillä ja Satu otti nautaa friteeratuilla bataateilla ja sillä hillotetull kaktuksella.
Omasta annoksestani pidin suuresti, kana oli mehevää ja hyvää ja mausteita oli käytetty sopivan vapaalla kädellä. Riisi oli myös pehmyttä ja lime-kastike oikein maukasta. Sadun annosta maistaessani mieleeni tuli vappu (vaikka Satu eri mieltä onkin niin minusta ne friteeratut bataatit maistuivat aivan siltä kuin samassa friteerausöljyssä olisi tehty munkkeja...), eikä maussa ollut oikein mitään sellaista mitä olin tottunut yhdistämään liharuokiin aikaisemmin. Maku ei kuitenkaan ollut missään mielessä epämiellyttävä, olipahan vain omanlaisensa.
Jälkiruoatkin tilasimme ja Satu sai hedelmiä filotaikinassa jäätelön kera, itseni ottaessa jo mainitun limekaktussorbetin. Sorbetti oli maultaan oikein hyvä ja raikas, Satu ihastui filotaikinahedelmiin ja jäätelökin oli kuulemma maultaan miellyttävän pehmeä. Kaiken kaikkiaan makuelämys oli kokonaisuudessaan oikein hyvä, tex-mex paikka Cafe Aztec ei missään nimessä ole (vaikka niin itse vähän etukäteen kuvittelinkin).
Hansa-kortteliin on myös avautumassa/avautunut Nepalilainen ravintola joka täytyy käydä kokemassa jossain sopivassa vaiheessa. Päätän kulinaristisen raporttimme täältä tähän.

Kotiinpaluu

Kolon blogin sadannen postin piti olla pidempi ja juhlavampi, mutta koska olen ollut hereillä nyt noin 30 tuntia eikä ajatus oikein kulje, niin tässä on vain teaseri tulevasta häämatkaamme käsittelevästä postista.

Dominikaaninen tasavalta
+ Puerto Plata / Playa Dorada
  - Beachtime
  - Pooltime
  - Kaupunkikierros
    + Brugalin rommitehdas
    + Meripihkamuseo
  - Teleferico
    + Buddies with Jesus (aka Hugging Jesus)
    + Luonnontieteellisen puutarhan jäänteet
  - Ocean World
    + Merileijonan pusu
    + Delfiinien kanssa uiskentelua
    + Charlie-papukaija pölli dollarin
    + Lovebirds söivät kädestä
    + Delfiinishow
    + Merileijonashow
    + Haishow 
    + Lintushow
    + Keinoriutta
  - Snorklausta Sosuassa koralliriutoilla
  - Vossikka-ajelu
  - Casino (alkupääoma x5 kun poistuimme :)
  - Santiago ja vuoristomaisemia
    + 'Sikaripaja'
    + Jarabacoan putoukset
+ Las Terenas / Samana
  - Postikorttihiekkaranta 
  - Ratsastusta rannalla
  - Los Haitises
    + joen uinti päästä päähän
    + lintusaaret
    + taino-intiaanien kotiluola
    + seikkailuluola
    + taino-intiaanien pyhä luola ja luolamaalaukset
    + mangrovemetsä
  - Valasretki 
    + Meribiologi Kim Beddall
    + Ryhävalaita kaukaa ja läheltä
    + Cayo Levantado
    + Gua-gua kyydillä Samanasta Las Terenasiin
  - El Limonin putoukset (huijaus ja kuinka se tehdään)
    + Hevosilla vuoristopolulla
    + uiminen putouksien alla ja takana
  - Laitesukellusdemo
  - Illallinen rannalla auringonlaskun aikaan
  - Kuunpimennys

Tästä ja kaikesta muusta lisää kuvien kanssa vähän myöhemmin...