Rouva Korhonen, oletan

Tänään tuli maistraatin päätös nimenmuutoshakemukseni hyväksymisestä. Rikun allekirjoittamalla luvalla nimenmuutosta ei tarvinnut edes erityisemmin selvittää ja päätös tulikin kahdessatoista päivässä. Lähetin hakemuksen sähköisenä, minkä johdosta maistraatista laitettiin tänne Rikun kirjoittama lupalappu allekirjoitettavaksi. Riku allekirjoitti ja paperi lähetettiin takaisin. Suurin osa noista 12:sta päivästä siis kului asian odottaessa postilaatikossa ja postissa suuntaan tai toiseen. Hintaa muutokselle tuli yhteensä 140e. Nyt kuitenkin on se helppo vaihe nimenmuutoksessa ohi.
Seuraavaksi alkaa se vaihe, kun nimenmuutoksesta ilmoitetaan kaikille olennaisille tahoille, haetaan uudet kortit, passit ja muut olennaiset paperit. Virkamieskoneistolle ei tarvitse erikseen ilmoittaa, mutta kaikkialle muualle vuokranantajasta, työnantajasta, neuvolasta ja vakuutusyhtiöstä aina puhelinyhtiölle pitää itse muistaa ilmoittaa asiasta, sekä lukuisille muille tahoille. No, onneksi nyt on aikaa.
Miksi lähdin tähän touhuun? Syyni pitää tyttönimeni ei ole enää validi ja sen sijaan on syy yksinkertaistaa tilanne. Olen ollut sitä mieltä, että lapseni on Korhonen ja mieluusti omaan saman sukunimen kuin muut perheenjäsenet. Eipä sitten tarvitse selittää (tai tuntea selityksen tarvetta), kun esittelemme itsemme muille.
Tulen aikanaan tämän johdosta vaihtamaan sähköpostiosoitteita. Olen hakenut uutta iki-osoitetta ja siirryn kokonaan pois gmailin käytöstä. Ilmoittelen siitä sitten aikanaan. Vielä pitää miettiä, mitä tekee FB-tilille. Periaatteessa voin antaa tilini olla yhtä epäaktiivisessa käytössä kuin tähänkin saakka tai sitten sulkea sen. Kokonaan toisena kysymyksenä on uuden tilin avaaminen, mutta mietin sitä sitten aikanaan. Käyn FB:ssä niin harvoin, että kysymys on, kuten sanotaan, melko akateeminen.
Vielä pitää tottua uuteen nimeen ja osata kirjoittaa se, kun nimeä kysytään. Siinä voi tosiaan mennä hetki. Uusi allekirjoituskin pitää varmaan harjoitella. Tai sitten jatkan samalla linjalla kuin nykyäänkin eli jonkinlainen epäselvä söherrys enkä ollenkaan sorru teinikäytökseen uuden nimen harjoittelun kautta.

Uusi puhelin

Olen ensimmäistä kertaa hankkinut itselleni puhelimen liittymän kylkiäisinä. Hankimme minulle iPhone 4S-mallisen puhelimen, koska olen tykästynyt siihen työkäytössä. Vanha puhelin toimii yhä (no, ei SIM-korttia juuri nyt) ja varmaan jatkossa on lomapuhelimena, koska iPhone ilmeisesti on suosittu myös tasku- ym. varkaiden keskuudessa.  Hiljalleen olen jopa tottunut mustaan väriin, jota en selvästikään aivoissani yhdistä Appleen. Pitää hankkia siihen vain jonkinlainen suojakuori, että se selviää hengissä talossa, jossa on kohta pieni vauva.
Hankinnan hankaluudeksi ei muodostunut puhelimen hankinta tai liittymän valinta. Hankaluudeksi muodostui itse asiassa DNA:n yliaktiivinen toiminta, johon en ollut ollenkaan varautunut. Sain puhelimen postissa (tilasimme netistä) ja mukana tulleen ohjeen mukaan SIM-kortti alkaa toimia, kun soitan asiakaspalveluun. Hain puhelimen siis eilen ja väsyneenä päätin jättää puhelinsotkut tähän päivään. Yllätyksekseni, kun yritin käynnistää tänään vanhaa Nokia E63-puhelintani, SIM-kortti ei enää toiminut. Uuden puhelimen SIM sen sijaan toimi moitteetta. Ongelmana vain oli se, että jättäessäni siirtymän tälle päivälle, en ollut ennättänyt millään tavalla varmistaa puhelinnumeroiden ym. siirtymistä kortista toiseen. Soitin DNA:n asiakaspalveluun ja he ehdottivat käyntiä kaupassa, jossa numerot saadaan talteen.
Onneksi sentään muistin Rikun numeron, joten sain rekisteröityä uuden puhelimen. Aivojen hiljalleen herättyä ja Rikun myötävaikutuksella muistin myös, että olen synkannut puhelimeni tietokoneeni kanssa ennenkin. Nyt sitten olen käyttänyt aivan liikaa aikaa siihen, että hain puhelimesta kuvat talteen ja siirsin yhteystiedot sekä muutaman kalenterimerkinnän paikkaan, josta pääsen niihin käsiksi. Vielä pitää yhdistää kalenterini, sähköpostini ym. uuteen puhelimeen, mutta se saa nyt jäädä illaksi. Keskeiset numerot ovat nyt siinä tallessa ja kuvat ovat vanhasta puhelimesta tallessa tietokoneella. Tekstiviestit hävisivät iäksi. Tästä syystä en ole aivan varma parin kontaktin nykyisestä numerosta.
Tekisi mieli kirota DNA:ta, mutta ei oikein voi. He vain syyllistyivät yliaktiiviseen asiakaspalveluun ja toimintaan, joka poikkesi heidän antamastaan ohjeistuksesta. Onneksi ennätin hakemaan puhelimen eilen. Muuten olisi voinut olla kinkkisempi tilanne. Toisaalta, ehkä posti jotenkin raportoi DNA:lle, että paketti oli haettu... Tuskin. Not much harm done in the end.
Sama numero on edelleen :)

Pösö kulkee taas

Kun palasin perjantaina kotiin Helsingistä, oli suunnitelmissa autoilu Prismaan ostamaan ruokaa viikonlopuksi. Auto ei kuitenkaan suostunut yhteistyöhön vaan talven huippupakkaset olivat masentaneet sen täysin.
Päätin käydä kävellen kaupassa ja lauantaina, kun sää lauhtuu, startata autoa uudelleen.
Kaupassa käynti kävellen toimikin hyvin, sen sijaan lauantainakaan pösö ei suostumut starttaamaan, se piti ihmeellistä piippailevaa ääntä ja vilkutti valoja samalla kun yritti startata.
Lauantai kului vieraillessa Hetan, Tommin ja Pihlan luona joten sunnuntai oli seuraava päivä jolloin yritin autoa startata. Se ei onnistunut vieläkään, joten päädyin internetin ihmeelliseen maailmaan etsimään tietoa pösön käytöksestä.
Löysinkin kanssakärsijöitä joiden kokemusten mukaan akun täydellinen tyhjentyminen aiheuttaa kokemani tilanteen. Päädyinkin siis tänään käväisemään toimiston naapurissa olevassa akkukaupassa ostamassa akun ja asensin sen työpäivän jälkeen paikalleen. Akun irrottamisessa oli haasteensa, mutta sain kuin sainkin akun vaihdettua.
Lopputuloksena pösö puhui minulle ranskaa ja uskoi että vuosi 2003 oli juuri alkanut, kello oli startatessani siis keskiyöllä. Vähän aikaa säädettyäni sain vuoden, kuukauden, päivän ja kellonajan sekä kielen kohdalleen.
Huomenna onkin sitten aika ajella Helsinkiin :)

Paluu entiseen

Viimeisen noin kahden kuukauden aikana toimistoäiviä ei ole liiemmin kertynyt. Poikkeuksena edelliseen on se että olen viikon kerrallaan saman asian tiimoilta liikenteessä. Viime viikolla oli Lääkäripäivät joilla messuisännöin menemään (ja vaikka pakenin todellisuutta hotellihuoneeseen koko siksi ajaksi jolloin en ollut töissä, en silti kestänyt kanssakaupassakävijöitä lastentarvikekaupassa lauantaina) mielenterveyden kustannuksella ja tällä viikolla on vuorossa Curam kurssi. Ensi viikolla näyttäisi olevan yksi päivä reissua ja muuten toimistopäiviä.
Havainnoin juuri että olen lähettänyt uudelle pomolleni tasan kahdentyyppisiä viestejä; en pääse palaveriin ja voinko hankkia jotain. Viimeisin viesti oli tyyppiä en pääse palaveriin ja nyt pitäisi taas kirjoittaa saanko hankkia jotain -viesti, tällä kertaa tarvitsisin hankintaluvan iPhonelle ja IPMA-C sertifioinnin uusimiselle. Sertifioinnin uusiminen maksaa 400, iPhone jonkin verran enemmän...
Jos aikaa olisi kotona muuhun kuin nukkumiseen, olisi myös Sadun mainitsemat kissojen kiipeilyteline ja pinnasänky jo koottu. Ehkä ensi viikonloppuna tai sitten ensi viikolla.

Tilaa ja kokoa

Olemme viime aikoina täydentäneet asuntomme kalustusta. Tilauksessa on ollut mm. vitriini (keittiöön), pieni arkku (lapsen leluja varten), työpöytä (touhuhuoneeseen), kissojen kiipeilypuu ja pinnasänky. Kuten nykyisin on varsin yleistä, kaikki on tullut meille erilaisissa laatikoissa. Niitä on nyt hiljalleen myös koottu. Tästä valikoimasta ensin koottiin vitriini ja työpöytä muiden ollessa edelleen laatikoissa. Asunto alkaa siis hiljalleen muotoutua. Tosin nyt yläkerran aulassa on pöytä, josta pitäisi hankkiutua eroon. Kiirettä sikäli ei ole, että kissat pitävät ylimääräisestä tasosta kovasti.
Muuten sisustus eteneekin hitaammin. Ainoa huone, jonka verhoista minulla on aavistustakaan, on makuuhuone. Verhot eivät oikein ole kovin kova funktionaalinen prioriteetti, kun kaikissa huoneissa on sälekaihtimet. Sisustuksellisesti ne olisi kuitenkin kiva hankkia. Jotenkin ajattelen niin, että ne kannattaa hankkia ennen lasta, sillä sen jälkeen huomio on taas muualla. Kai tähän vaikuttaa myös se, että olen kotona melko paljon, joten aikaa riittää.
Olen siis vielä sairaslomalla ja alkaa näyttää siltä, että töihinpaluu on epätodennäköistä. Huomenna alkaa 32. raskausviikko, joten ei tässä ole myöskään enää hirveän kauan aikaa ennen äitiyslomaa... tai vauvaa. Muutama viikko pitää kuitenkin vielä ottaa rauhallisesti.

Yksin kotona

Riku on kaukana Helsingissä messuilla koko viikon, joten olen työleskenä kotona. Itse olen vielä sairaslomalla, mikä on johtanutkin huomioon siitä, että päivässä on kuin onkin melko monta tuntia. Jotenkin töissä käydessä sitä ei samalla tavalla huomaa... :) Kun on käsketty ottaa rennosti ja levätä, niin sitä sitten katsoo enemmän huonoa televisiota, kun laki sallii (eli edes jonkin verran) ja ajattelee kaikenlaista. Huomenna on vuorossa ensimmäinen työvierailu ja perjantaina toinen. Nämä liittyvät seuraajani briiffaamiseen hankkeesta. Pystyisiköhän sitä huomenna jo käymään pienellä kävelyllä? Pitääpi harkita. Hyvin siis kuitenkin menee. Vauva kasvaa ja kehittyy ja enää on kymmenen viikkoa laskettuun aikaan jäljellä. Se on varsin pian. Onneksi suurin osa on jo valmiina. Turvaistuimenkin jalusta pitää vielä vain asentaa autoon. Pinnasänkyä etsitään vielä. Lisäksi, jos pysyn pystyssä, yläkerrassa on purettavia laatikoita ja vauvan vaatteita on silitysjonossa runsaasti. Sellaista siis tiedossa sekä runsaasti lepoa, lepoa ja lisää lepoa.

Hei hei vuosi 2012 ja tervetuloa 2013

Vuosi 2012 on nyt virallisesti ohi ja on perinteinen hetki katsoa hieman sekä taakse- että eteenpäin. Vuosi 2012 oli meille monen muutoksen aikaa ja tässä niistä muutama:
- Sain opettajan pedagogisen pätevyyden ja ensimmäistä kertaa pitkän opiskelu-urani aikana olin virallisesti pätevä (tohtorin tutkintohan ei sitä tee :).
- Siirryin projektipäälliköksi ja saimme Rikun kanssa ihan uudenlaisia jutunaiheita keskustellessamme projektien hallinnasta ja suunnittelusta. Samalla Riku lakkasi olemasta, ainakin titteliltään, projektipäällikkö. Hänen nykyinen tittelinsä on, uusimpien käyntikorttien mukaan, executive consultant. Ehkä joku saa tämän vuoden aikana tietoonsa, mitä hän nyt sitten tekee. Rikun ehdotus: teloittaa konsultteja.
- Muutimme pois Laitilasta takaisin Turkuun ja laitoimme talon myyntiin. Odotamme siinäkin edistystä tänä vuonna.
- Rikun työmatkat siirtyivät kotimaan kamaralta ulkomaille ja hän matkusti ensimmäistä kertaa ikinä USA:n maaperälle sekä Tanskaan. Myös Iso-Britannia on ollut matkakohteena. Hän oli ensimmäistä kertaa viiden tähden hotellissa Lontoossa, joka myös oli ensimmäinen Lontoon hotelli, jonka huoneessa mahtui kääntymään ympäri.
- Näimme Jordaniaa (mm. Petra ja Kuollut meri) ja tykästyimme siihen.
- Aloin opiskella saksan kieltä ja toivon jatkavani sitä jossain sopivassa vaiheessa.
- Tulin raskaaksi, minkä johdosta saksan kieli saa todennäköisesti odottaa parisen vuotta.
Vuoden vaihtuessa asumme siis jälleen kaupungissa, odotan lasta ja Riku matkustaa entiseen tapaan mutta yhä kauemmas.

Vuodelle 2013 on odotettavissa näillä näkymin:
- Perheen lisäys joskus siinä maalis-huhtikuun tietämillä, josta alkaa valvomisen ja vaipanvaihtojen täyteinen arki, jota piristää lapsen kasvuun ja kehitykseen kuuluvat askeleet ja toivottavasti loppuvuodesta jo hieman pidemmät yöunet.
- Rikulle pitkiä työpäiviä ja kesäloman arvaamaton sijainti, joka ei ole heinäkuussa
Eli kaiken kaikkiaan hienoja juttuja.
Toivomme lisäksi talon myyntiä, meidän ja kissojen hyvää vointia, hyviä hetkiä meille rakkaiden ihmisten kanssa ja elämän pysymistä mielenkiintoisena.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille ja palataan asiaan tavallisilla postauksilla.