Takapenkillä tuhisee

Olemme saapuneet kotiin matkamme päätteeksi. Ajomatka kesti noin 9,5h taukoineen ja Rikun piti ajaa lähes koko matka, sillä migreenini oli päättänyt venyä kaksipäiväiseksi ja pelkkä kyydissä olo oli jokseenkin kamala kokemus. Kiki oli selvästi saanut tarpeeksi matkustuksesta ja häkkiin laittamisen jälkeen yritti murtautua ulos saaden itselleen aikaan verisen kynnen. Otin hänet sitten häkissään syliin alkumatkaksi ja laitoin häkkiin käden seuraksi. Näin hän ei päässyt ulos, mutta hänellä oli seuraa ja lisäksi hän näki ulos autosta, mikä ei normaalisti onnistu siitä, missä kantolaatikko on. Sillä hän sitten rauhoittuikin ja kissat nukkuivat lähes koko matkan hyvin rauhallisesti. Noki jälleen kerran tuhisi ihastuttavasti takapenkillä pitkin matkaa, joskin se osoitti kissan hengittävän varsin nopeasti.
Matka meni hyvin ja olemme kaikki iloisia ollessamme kotona. Kissoilla oli kiire tutkia kaikki paikat jälleen. Me ihmiset purimme tavarat ja asettauduimme kotiin. Tänään on tarkoitus käydä kaupassa, sillä jääkaappi on jokseenkin tyhjä. Joulu Sotkamossa oli ihana, enkä muuttaisi siitä mitään, mutta on kiva (ehkä kissoja ajatellen erityisesti) olla välillä kotona.

Satu

Orri ja Gloud

Kävimme sitten Rikun kanssa ratsastamassa maastossa islanninhevosten kanssa tunnin verran. Mielestäni olin varsin rohkea lähtiessäni, sillä pelkään hevosia, tai no, pelkäsin lähtiessäni. Takaisin tullessani mietin jo, että haluaisin oman islanninhevosen, enkä ollut ainoa, joka ajatteli näin. Kokemus oli aivan ihana. Islanninhevonen on ehkä suloisin hevonen päällä maan pörröisine turkkineen, tummine silmineen ja ennen kaikkea pienine kokoineen. Sen päälle kivuttuaan ei tunnu siltä, että katkeaa niska, jos täältä putoaa. Ja on se niin sievä!
Tallilta saimme kaikki tarpeelliset varusteet ja minäkin sain isoine päine jokseenkin sopivan kypärän, joskin tulin siihen tulokseen, että pitää hankkia oma, jos kerran alamme harrastaa ratsastusta. Sitten pääsimme hevosten luokse. Minä ratsastin tammalla nimeltä Gloud (ruskea ja sievä sekä hyvin kiltti) ja Riku ratsasti vaalealla Orrilla. Pääsimme kokeilemaan tölttiä, joka oli tasaisempaa kuin ravi. Kokeilimme myös laukkaa, joka oli kerrassaan ihastuttavaa vauhdin ja liikkeen hurmaa molempien meidän mielestä. Kertaakaan en pelännyt. Kuulema Gloudilla on sellainen vaikutus ihmisiin. Kuitenkin tunti oli varsin sopiva mitta, sillä en kunnolla enää tuntenut varpaitani loppuvaiheessa.
Pidimme molemmat kovasti ja odotamme innolla laukkaamista trooppisella rannalla =).

Satu

Lomaa ja roolipelejä

Olen aikalailla täpinöissäni. Jostain työväsymyksen ja joulukiireiden alta tai pikemminkin niiden väistyttyä on minussa herännyt jälleen roolipelaaja, joka haluaa edistää omaa kampanjaansa. Selvästi rauhallinen joulunvietto useilla torkuilla ja hyvällä ruoalla on tehnyt minulle hyvää. Lisäksi kissojen seurallisuus on ollut ihastuttavaa. Matkalla Sotkamoon keksin yhden modifikaation sääntösysteemiini, joka mielestäni toi siihen hyvin mielenkiintoisen ja toimivan lisän. Tänään kirjoitin sen sitten ylös sekä aloitin pitkän sääntötestauksen prosessin. Lisäksi kehitin viimeinkin toimivan (toivottavasti) juonikaari-idean kampanjaidealleni, joka toistaiseksi on ollut kasa yksittäisiä tapauksia. Ehkä tämä vielä tästä pelauttamiseksi muuttuu, jos vain pelaajat tekevät kanssani yhteistyötä.

Sotkamossa on ollut varsin rentoa ja miellyttävää. Ruokaa on kaapit täynnä ja sitä voi sieltä käydä tarpeen mukaan napostelemassa. En edes halua ajatella, miten paljon olen täällä lihonnut. Se on sitten uuden vuoden murhe. Olemme katsoneet pari hyvää elokuvaa, käyneet kävelyllä, savusaunassa (jouluaattona) ja huomenna olemme menossa ratsastusvaellukselle islanninhevosilla. Se vähän jännittää, sillä itse olen ratsastanut joskus 10v sitten eikä Riku ole ratsastanut koskaan, kai. Mutta eiköhän se tule olemaan kivaa. Huomenna illalla sitten raportoin. =)

Siihen asti,

Satu

Onko meillä jo Joulu?

Olemme päässeet hengissä Sotkamoon kuljettuamme Kalajoen kautta, Satu ilmaisi tänään päässeensä joulutnnelmaan kun Piimäkakut, joulutortut ja kermakarkit oli saatu valmiiksi. Minulla kestää vielä huomiseen, Joulu on sitten kun tulee savusaunasta ja istuu kinkun ääreen.
Positiivista on se että täällä Sotkamossa on pakkasen lisäksi luntakin. Kumpaakaan ei ole paljon, mutta juuri sen verran että ulkona tuntuu talvelta, eikä Turun loppusyksyltä.
Satu osti joulupalapelin (kissojen kanssa on vaikea koota palapeliä kun ne 'auttavat löytämään' palasia mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin) korvikkeeksi Sudoku-lehden ja itsekin innostuin ensimmäiostä kertaa kokeilemaan. Helpot ovat helppoja, keskitasoiset haastavia, vaikeaa en ole vielä edes uskaltanut kokeilla ja sitten on haastava, jonka kuvittelen olevan melkein mahdoton. Peli on mukaansatempaava ja jossain määrin addiktiivinen. Satu on uhriutunut minua enemmän ja kärsiikin nyt Sudoku-niskasta, Sudokugurujen ammattisairaudesta.
Kissat suhtautuivat ajomatkoihin yllättävän hyvin ja Kalajolla ne omaksuivat Hotellihuoneen (rivitalonpätkä) omakseen nopeasti. Täällä Sotkamossa Kiki on olltu urhein ja tutkinut melkein koko alakerran, Noki ja Piki (vanhukset) ovat olleet selvästi arempia ja pysytelleet enimmäkseen makuuhuoneessamme. Murtautui Noki kerran ulos ihan itse, mutta kun päästettiin ulos se tahtoi pian takaisin sisään.
Tunnelma on rauhallinen, kuusi on haettu (koristelija tulee paikalle vasta huomenna) ja leivonnaiset leivottu. Takana on yliopiston ja toimiston hektinen rytmi, on aikaa kolmen tunnun torkuille, Sudokulle, seurustelulle, syomiselle ja juomiselle. Lisäksi oli aikaa asentaa langaton verkko, joten nyt pääsee nettiin koko talosta kunhan vain muistaa avata kannettava kannen. Kehitys on kehittynyt siis tännekin (laajakaista on ollut jo päälle vuoden, mutta vain yhdessä koneessa).

Rauhallista Joulua ja onnekasta uutta vuotta toivottaa Kolon väki (Riku, Satu, Piki, Noki ja Kiki)

Häitä, joulua ja matkoja

Asiat etenevät hiljalleen, mutta suhteellisen tehokkaasti. Huojennuksekseni olemme saaneet tehtyä useita häihin liittyviä asioita. Musiikkilista on valittu ja lähtetetty eteenpäin. Häiden aikataulu on lyöty lukkoon pienten modifikaatioiden jälkeen. Tarpeelliset korjaukset on tehty kenkiin eivätkä ne enää hierrä niin pahasti, joskin vaativat vielä sisäänajoa, mistä johdosta minut näkeekin sisällä nykyisin satunnaisesti kengät jalassa. Olen löytänyt hyvän kampaajan, jolle voin luottaa hiusteni laiton ja eiköhän se meikkaajakin ole ihan ok (jostain syystä en ole siitä koskaan stressannut samalla tavalla). Lisäksi häämatkasuunnitelmat ovat edenneet merkittävästi. Lisäksi olen käynyt läpi tehtävien asioiden listan alkuvuoden osalta, eikä se vaikuta ihan mahdottomalta. Eiköhän tämä siis tästä.

Myös jouluasioita on järjestelty. Lahjat on ostettu hyvissä ajoin ja huomenna toimin/toimimme (riippuen postin toiminnasta) joulupukkeina. Huomenna on tarkoitus myös valmistua keskiviikkona aamulla alkavaan matkaan Kalajoelle ja sieltä sitten matkaamme Sotkamoon joulunviettoon. Jokseenkin jännittää, miten kissat selviävät matkasta, mutta sen sitten näkee. Eiköhän ne hengissä kuitenkin selviä. Pitää vain muistaa olla ruokkimatta niitä ennen lähtöä. Voin nimittäin sanoa, että kissan ja kuljetusboksin siivous tien reunassa ei ole kovinkaan mukavaa hommaa, kun kissa säikkyy ohiajavia autoja. En haluaisi kokeilla samaa moottoritien reunustalla.

Flunssa, joka alkoi iskeä torstaina, on hiljalleen peruuttanut jonnekin taustalle jälleen vaanimaan sopivaa tai sopimatonta hetkeä iskeä. Sairastin jonkin kummallisen flunssan kaksi viikkoa takaperin ja tämäkin oli jokseenkin outo versio, joten eiköhän tulevaisuudessakin ole tiedossa outoja parin päivän flunssia, kunnes se iskee kunnolla sitten viimeinkin. Huomasin kuitenkin tällä kertaa itsessäni uuden taipumuksen: olen addiktoitunut työhöni / minulla on hyvin korkea työmoraali. En millään haluaisi pitää edes sairaslomaa työstä, sillä en halua jäädä jälkeen hienosta työsuunnitelmastani (tai siis toisin sanoen menettää etumatkaani). Tänään jäin kuitenkin kotiin, mutta huomenna menen jo töihin. Haluaisin aloittaa uuden vuoden hyvissä asemissa.

Sitten on myös hienoja uutisia: Pääsimme Rikun kanssa ensi kesällä vietettävään Tall Ships Race-tapahtumaan purjehtimaan Lord Nelson nimiselle laivalle matkaksi Kotkasta Tukholmaan. Kuulin asiasta ja laivasta eräältä kolleegaltani, johon tutustuin hänen tullessa puhumaan yliopistoon EU-rahoitusmahdollisuuksista. Hänkin tulee matkustamaan saman matkan, joten on hienoa saada lisää hyviä kontakteja. Odotamme Rikun kanssa hyvin innoissamme tulevaa matkaa kolmimastoisella Lord Nelsonilla. Se ei ole yhtä iso kuin Statsraad Lehmkuhl, jolla purjehdin taannoin isän kanssa, mutta on se iso kuitenkin ja meillä tulee varmasti olemaan kivaa. Toivottavasti säät suosivat meitä.

Lisäksi täytyy sanoa, että elämän hetkellisestä haasteellisuudesta huolimatta, pitää todeta, että pidän elämästäni. Roolipelejä on vain liian vähän.

Satu

(Hää)matkasuunnitelmia

Häämatkasuunnitelmatkin alkavat tarkentua. 2 viikkoa Dominikaanisessa tasavallassa sisältää (toivottavasti) ainakin seuraavaa:
+ Katamaraaniristeily yhdistettynä snorklaamiseen Sosuan edustalla
+ Ocean World vierailu jossa uimme delfiinien kanssa ja pääsemme tutustumaan merileijoniinkin kättelyetäisyydellä.
+ Useita päiväsafareja joilla tutustumme saaren erilaisiin alueisiin (vuoristo, sademetsä,...)
+ Valasristeily jolla pääsemme lähelle Ryhävalaita
Kävin jo kyselemässä kameran vedenpitävän suojakuoren perään, mutta kuulin että mokoman muovinkappaleen hinta liikkuu 300 ja 400 euron välimaastossa. Taitaa jäädä ostamatta ja kuvat kertakäyttömakeran ja skannerin varaan...

--
Riku

KIRI

KIRI (Kolon Improvisoidun Roolipelaamisen Ilta) tapahtui eilen Kolossa. Paikalla olivat saapuneet Riku (pelinjohtaja), Satu, Mikko, Suvi, Heta ja Tommi.
Pelaajien toimesta tehtiin ensin pelin määrittely; Hard Boiled Action peli Cyberpunk-maailmassa, hahmot olivat ex-poliiseja ja peli alkoi Hotellista.
Tapahtuma pysyi aikataulussaan ja aikataulua voi myös vähän muokata, alkuun menee vähemmän aikaa ja hahmonluontiin pitänee varata sitä hieman enemmän. Peli onnistui olemaan cyberpunkkia, Actioniakin nähtiin ja vähän siinä ehkä oli hard Boiledin tyyliäkin, mutta Actionin puutteesta peli Action-peliksi eniten kärsi.
Pelissä hahmot palkattiin välittäjän toimineen konsultin toimesta selvittämään minne kaapatun Korporaattimiljardöörin poika oli joutunut ja kuka oli kaappauksen takana. Sateen ja savun keskellä tapahtumia tutkittiin ja saatiin selvillekin kaappauksen suorittajat ja heidät palkannut taho. Tällä kertaa hahmot kävelivät kotiin 250,000 rikkaampina, mutta lapsi jäi vielä kaappaajien käsiin. Lapsikin luonnollisesti oli tuote ja liikesalaisuus mutta ei siitä sen enempää.
Pelinjohtajalle jäi mieleen muutama ajatus joilla seuraava KIRI voisi sujua jouhevammin.
Ensinnäkin hahmonluontia varmaan auttaisi jos olisi olemassa jonkinlainen täytettävä lomake, toisekseen voisi olla järkevää että pelinjohtaja nykäisisi hihasta hahmojen arkkityypit ja pelaajat saisivat sitten niistä valita omansa (esim samassa järjestyksessä kuin pelinluyontikin sujui).
Pelaajien kommentit olivat rohkaisevia, peli ei ollut totaalinen floppi ja ihmisillä oli hauskaa. Yhden kerran peli kärsi kampanjan ongelmista kun peli pari kertaa hajosi. Ehkä KIRIn kaltaiselle tuotteelle viisi pelaajaa on jo liikaa.
No, oli ainakin rentouttavaa päästä pelauttamaan. Kaikenlainen pelinjohdollinen toiminta KIRIn jälkeen kyllä näyttää venyvän uuteenvuoteen, eihän tätä vuotta ole enää jäljellä kuin muutama hassu (työ)päivä...

--
Riku

Työskentelyn mahdottomuus

Tämä on päivä, jolloin minun on selvästi aivan mahdotonta saada yhtään mitään aikaan, ainakaan siis töitä, tarkoitan. Olen kyllä häirinnyt tehokkaasti työkavereita; pelannut yhden pienen nettipelin läpi; yrittänyt tavoitella ihmisiä puhelimitse; tilannut itselleni kirjan; kävin jopa lääkärissä. Mutta en saa edes ensimmäistä artikkelia luettua läpi. Säälittävää. Ja toisaalta niin inhimillistä. Olen vain niin onnellinen siitä, että samassa työhuoneessa on ihminen, joka ei pelkällä olemassaolollaan saa oloani tuntemaan ali-inhimilliseksi siitä syystä, etten ole käsittämättömän tehokas jatkuvasti. Voisin syyttää flunssan jälkimaininkeja, mutta tosiasiassa minulla ei ole ollut kahteen päivään mitään flunssan kaltaisiakaan oireita. Väsymyksen syyttäminen olisi tehokkaampi ja uskottavampi puolustus kahden huonosti ja lyhyesti nukutun yön jälkeen. Kyllä, vetoan väsymykseen.

Satu