Tämä on päivä, jolloin minun on selvästi aivan mahdotonta saada yhtään mitään aikaan, ainakaan siis töitä, tarkoitan. Olen kyllä häirinnyt tehokkaasti työkavereita; pelannut yhden pienen nettipelin läpi; yrittänyt tavoitella ihmisiä puhelimitse; tilannut itselleni kirjan; kävin jopa lääkärissä. Mutta en saa edes ensimmäistä artikkelia luettua läpi. Säälittävää. Ja toisaalta niin inhimillistä. Olen vain niin onnellinen siitä, että samassa työhuoneessa on ihminen, joka ei pelkällä olemassaolollaan saa oloani tuntemaan ali-inhimilliseksi siitä syystä, etten ole käsittämättömän tehokas jatkuvasti. Voisin syyttää flunssan jälkimaininkeja, mutta tosiasiassa minulla ei ole ollut kahteen päivään mitään flunssan kaltaisiakaan oireita. Väsymyksen syyttäminen olisi tehokkaampi ja uskottavampi puolustus kahden huonosti ja lyhyesti nukutun yön jälkeen. Kyllä, vetoan väsymykseen.
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti