Rahaa ja kulttuuria

Joskus asiat vain sujuvat ja menevät käsittämättömällä tavalla upeasti. Nyt minulla on ollut sellainen hetki. Laitoksen johtaja ja väitöskirjani ohjaaja otti yhteyttä selvittääkseen, voiko apurahaani siirtää neljäksi kuukaudeksi. Kun kävi ilmi, että näin voi tehdä, hän kertoi, että laitokselle on tuntemattomista syistä (siis minulle tuntemattomista) jäänyt ylimääräistä rahaa ja hän siitä syystä tarjoaa minulle neljän kuukauden rahoituksen - eli siis palkkaa loppuvuodeksi. Myöhemmin kävi vielä ilmi, että sama tarjous tehtiin kaikille kahdelle laitoksen apurahan saajille. Eli täysin ilmasta syliin putosi neljän kuukauden ylimääräinen rahoitus terveydenhuollolla ja eläkemaksuilla, eikä palkkakaan lainkaan huono ole. Eilen oli siis oikein hieno päivä.

Näissä tunnelmissa lähdin kävelemään kohti kampilossia ja Kuralan kylämäkeä eli tämän viikon kultturointikohdetta. Lossille päästessäni tosin hieman harmitti, sillä lossi ei toiminut. Sitä harmitellessani puhelimessa Rikulle paikalle sattui kaksi melojaa kanootissa, jotka tarjosivat minulle kyydin kanootissaan joen yli. Kyyti oli hieman kiikkerää ja suoraan sanoen ajattelin, että kohta uimme kaikki, mutta selvisimme kuivana perille ja kiitin heitä ystävällisyydestä. Tämä vain voimisti oloani siitä, että asiat vain järjestyvät. Menimme sitten kylämäkeen, jossa törmäsin kokeiluverstaalla tuttuun Tai Chi:stä, joka on siellä kesätöissä (jota en tiennyt) ja joka selitti meille, miten tehdään keskiaikaisia koristenauhoja ja näimme myös upeita puukkoja ja koruja. Kiertelimme myös itse kylämäen maataloa; näimme, miten tehtiin kenkiä ja monia ajankohtaisia esineitä, sieviä kanoja, omistushaluisen kukon ja todella suloisen pienen vasikan. Harmi, ettei ollut kameraa mukana. Lisäksi oli harmi, että oloni oli aikalailla uivelo, joten emme olleet kylämäessä kovin kauaa. Pitää mennä sinne uudelleen, kun vointini on jälleen parempi. Emme sitten takaisin tullessamme testanneet tuuriamme kanotteeraajien suhteen vaan kävelimme aurajoen ympäri halisten sillan kautta ja saimme mukavan ja hyvän kävelymatkan kotiin.

Satu

Bengtskär ja muinaistulien yö

Kesän lopettajaisena ja viikon kulttuuririentona lähdimme tutustumaan Bengtskärin majakkaan. M/S Lily lähti Turusta Vanhan Vaakahuoneen edestä aamukymmeneltä ja perillä Bengtskärissä olimme kolmen aikaan. Sää oli loistava, aurinko paistoi ja meri oli tyyni, pilvenhattaria nähtiin mutta ei mitään sellaista joka olisi edustanut minkäänlaista sateen uhkaa.
Aloitimme matkamme Lilyn kannella, mutta pakenimme pian salonkiin pakoon auringon porotusta. Bengtskärissä nousimme ensi töiksemme lähes kolmesataa askelmaa ylös majakan huipulle ja nautimme hetkisen maisemista ennen kuin valohuoneen saunamainen kuumuus ajoi meidät taas alas. Nautimme virvokkeita, ostimme minimajakan matkamuistoksi (ja tukeaksemme majakan kunnossapitoa) ja lähdimme tutustumaan muuhun saareen.
Parin tunnin jälkeen lähidmme kotimatkalle ja seilasimme läpi muinaistulien yön alun. Odottelimme yhdeksästä alkaen kärsimättömästi tulien syttymistä kaikkialla ympärillämme, mutta ensin saimem nauttia upeasta auringonlaskusta.
Kymmenen aikoihin tulia oli nähtävissä jo paljon ja näimmepä muutaman ilotulituksenkin. Kokonaisuudessaan matka oli mielestäni onnistunut, joskin 13 tunnin yhtämittainen matkustus käy voimien päälle.

--
t: riku

verokarhu iskee

Luulin verosotkujen olevan jo tältä vuodelta ohi. Varsinaisia verosotkuja minulla ei ole koskaan ollut, koska olen aina ollut niiden onnellisten joukossa, jotka saavat esitäytetyn verolomakkeen, mutta siitä seurauksena verolomake on minulle täyttä arameaa.

Joka tapauksessa tänä vuonna saan kärsiä siitä, että viime vuonna apurahani määrä ylitti verovapaan apurahan määrän ja nyt verovirasto haluaa selvityksen ja kuitteja, joita en veroviraston esitäytetyn lapun mukaan olisi tarvinnut toukokuussa.

Ilmeisesti saan vähemmän veron palautusta ja enemmän paperitöitä. Kumpaakin muutosta ilman olisin selvinnyt. Mutta Noella on oikea tapa suhtautua asiaan. Hän käpertyi nukkumaan veroviraston kirjeen päälle ja nukkui siinä monta tuntia.



Satu

Uniterroria

Kissat terrorisoivat minua koko viime yön.

Ensin Kiki tuli tyynyni viereen ja itse asiassa osaksi tyynylleni ja potki minua päähän, kunnes rapsutin sitä mahaan ja jatkoin sitä, kunnes se nukahti. Ja sitten Piki huomasi jonkun olevan hereillä ja tuli syliin hakemaan silejä. Kun sitten molemmat olivat rauhoittuneet ja Piki oli poistunut, käännyin vatsalleni ja yritin jälleen nukahtaa. Kello tosiaan oli noin kolme. Kuitenkin joku purasi minua varpaasta. Katsoin jalkopäähän ja huomasin sen olevan Piki. Laitoin jalkani turvaan peiton alle, jonka jälkeen piki jonkin aikaa kaiveli peittoa, kunnes antoi periksi ja meni Rikun syliin nukkumaan. Kuitenkin kaikki tämä oli herättänyt Noen, joka puolestaan tahtoi oman osansa huomiosta ja tuli syliin. Noen lähdettyä sain viimein uudelleen unta.

Kunnes Kiki jälleen tuli päätäni kohti ja kaadoin hänet kylkeeni nukkumaan. Ja sitten Noki tulikin uudelleen syliini. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mihin aikaan tämä tapahtui. Noki kuitenkin lähti jonkin ajan kuluttua ja nukahdin uudelleen.

Aamulla oli tietenkin normaalit aamusylitykset, jotka tapahtuivat sarjassa, sillä minulla kesti jonkin aikaa pungertaa itseni ylös sängystä. Ovat ne ihania, mutta tämänlaisten öiden jälkeen sitä miettii, miksi tuli päästäneeksi ne makuuhuoneeseen. Toisaalta tämä kysymys saa vastauksen heti, kun kissa tulee syliin ja alkaa kehräämään.

Satu

Auton iloja

Auton omistamisen suurempia iloja lienevät säänöölliset huollot tai tarkastukset. Käytin eilen kaksi tuntia aikaa istumalla huollon odotustiloissa (ihan mukavat, oli Hesari ja Turun sanomatkin) sillä aikaa kun autolleni tehtiin käyttöönottotarkistus ja sen aux-plugi korjattiin. Siis teaoriassa korjattiin, koska aux-plugi on yhä yhä mykkä kuin se oli ennen huoltoakin.
Aux-plugi on siis autostereoon yhdistetty johdonpätkä jonka kautta (teoriassa) saan ulkoisen laitteen äänen kuulumaan auton kaiuttimista. Maahantuojan arvion mukaan alkuperäinen asentaja oli asentanut johdit väärin ja ilmeisesti huollossa ne asennettiin eri tavalla väärin...
Onneksi kuitinkin hankin plugin, koska jos autossa on jotain joka ei tule kuntoon huollossakaan, on hyvä ettei se ole mitään ajoturvallisuudelle kriittistä.

--
Riku

LogicaCMG ostamassa WM-datan

Ja taas mennään. Tähän mennessä olen ollut töissä Siemens Business Services:illä, Novolla, WM-datalla ja kohta siis LogicaCMG:llä. Työpaikka on kuitenkin pysynyt samana, tehtävänkuvan muutokset ovat olleet 'laajemmaasta' työnantajasta riippumattomia ja toimistorakennuskin on ollut sama lähes koko ajan.
Mutta tätä se on elämä tässä globaalissa taloudessa. Saa nähdä mitä tulee taas eteen. Onneksi LogicaCMG:llä ei ole mitään toimintaa Suomessa, joten YT-neuvotteluja ei ole odotettavissa ensimetreillä ja ruotsalaiset yritykset ovat olleen viime vuosina hyviä erottamaan väkeä suomen yksiköistään, eli ei tilanne senkään puolesta liiemmin heikkene eurooppalaiseen (Englantilais-Hollantilainen) omistukseen siirryttäessä.
Positiivisena puolena asiassa on se että LogicaCMG:llä on toimintaa 42 maassa, eli jos Satu joutuu lähtemään töiden perässä maailmalle voi ainakin yrittää sisäistä siirtoa saman firman sisällä.
Toisaalta siihen että Satu lähtisi töiden perässä maailmalle on vielä vuosia, eikä tällä muutosvahdilla osaa arvioida kuka tai mikä silloin palkkaa maksaa.

--
Riku

Kissoista ja niiden kummallisuuksista

Päänsärkyisestä pahoinvoinnista johtuen työt eivät oikein onnistu tänään. Aloitin sitten päivän ammeen kokoisella teekupposella ja nyt on hyvä hetki palata sivujen yhteen aihealueeseen eli kissojen kummallisuuksiin.

Kissat eivät yhtään tykkää siitä, että heidät kannetaan ruokakupille. He haraavat loppumatkan tassuillaan vastaan, mutta joskus he eivät muuten tajua saaneensa hyvää ruokaa ja saavuttuaan perille alkavat innokkaasti syödä. Erityisesti Noki ei halua tulla lasketuksi ruokakuppien viereen. Hän ei myöskään koskaan astu tai ole ruoka-alustojen päällä vaan ulottaa vaikka miten kaukaa yltääkseen niiden ulkopuolelta syömään ruokaa. Noki myös harrastaa sitä, että ottaa tassullaan yhden tai kaksi palaa kuivaruokaa lattialle ja syö sen sitten siitä. Tämä aiheuttaa jonkin verran murustusta lattialle, mutta on tosi sievää.

Noella itse asiassa on ihan valtavasti kummallisia, mutta sieviä tapoja. Iltasylityksessä ja aamusylityksessä hän tulee yöpöydälle odottamaan, muttei juuri koskaan tule syliin ennen kuin häntä on silittänyt ja antanut näin luvan tulla syliin. Hän myös hyvin usein ensin kiertää patterin päällä Rikun puolelle hakemaan Rikulta kaularapsua ja vasta sitten tulee minun luokseni.

Noella on myös hyvin spesifit vaatimukset siitä, miten hän haluaa, että häntä leikitetään. Hän saattaa tulla luokseni hiiri suussa naukuen ja tiputtaa hiiren lähelleni. Mutta sitten kun sen hiiren heittää hänelle, hän vain katsoo minua kuin halpaa makkaraa, kuin sanoen, että ajatteletko ihan oikeasti, että minä tuon perässä juoksen? Hän on niin uskomattoman sievä!

Kissoilla on myös uskomaton kyky pompata pystysuoraan ilmaan kaikilla neljällä tassulla, mikäli heidät onnistuu yllättämään oikealla tavalla. Joskin näyttää siltä, että vain toinen kissa kykenee tämänlaiseen yllätykseen. Tosin me ihmiset pyrimme välttämään kissojen yllättämistä.

Sitten kissat ovat erinomaisia pyörimään jaloissa ja tulemaan ihan jalan eteen ja kamppaamaan ihmisiä, mutta auta armias, jos heihin osuu tai astuu hännän tai tassun päälle. sitä henkisen loukkaantumisen määrää ei voi kuvata!

Lisää kissoista joskus toiste.

Satu

Mitä opin turkupelistä

Ensinnäkin sen että jos 50 minuuttia ennen pelin alkua on sellainen olo että on aivan liian pihalla selvittääkseen murhamysteeriä, on luultavasti oikeassa.
Turkupeli oli Turun yliopiston Zeta-ryhmän järjestämä tapahtuma Turun taiteiden yössä. Pelin osallistujille jaettiin multimediakännykkä ja lista aloituspaikoista joista löytyisi vihjeitä. Vihjeet olivat bluetooth-majakoita ja kännykän päästyä tarpeeksi lähelle niitä se vaastaanotti viestin majakalta. Siis kauniissa teoriassa.
Oman pelini ensimmäinen tunti meni turhautumiseen, kuljin aloituspisteeltä toiselle eikä mitään tapahtunut. Ei niin yhtään mitään. Sitten sain Darelta viestin että kännykkä kannattaa bootata, ja varmaan viiden minuutin 'missä **tussa tässä vehkeessä on powerinappula' tuskailun jälkeen sain puhelimen bootattua ja peli lähti käyntiin.
Seurailin vihjeitä ja aloituspaikkoja, mutta havaitsin pian että koska vihjeet eivät jääneet puhelimen muistiin ja oma muistini oli univajeesta sekaisin en enää tiennyt mitä olin saanut selville. Lisäksi en löytänyt osaa vihjeistä edes oikealla alueella ristiinkävelemällä.
Lopulta puoli kymmenen aikoihin luovotin ja lähdin kotiin.
Peli vei minut useisiin tapahtumiin joissa jopa seurasin taiteiden yötä enkä pelkästään harhaillut päämäärätietoisesti vihjeitä etsien. Omasta väsymyksestä ja teknisistä ongelmista johtuen pelistä jäi kuitenkin päällimmäiseksi mieleen että olisi kannattanut käyttää sekin aika nukkumalla.
Ainakin opin jotain siitä miten en toteuta 'Viesti' projektia jossain kaukaisessa tulevaisuudessa.

Kyllä tämä tästä

Sukupuolieroja koskevan artikkelin korjaustyöt ovat pääosin tehty. Lähetin sen arvostamalleni ihmiselle katsottavaksi, että oliko korjaustyöni ihan roskaa. Mutta olettaen, etteivät olleet, niin jäljellä on enää kielen hiomista ja refereen vastineen kirjoittaminen ja sitten se homma on (TOIVOTTAVASTI) tehty. Jäljellä on vielä - riemujen riemuksi - toinen referee kierros. Nyt olen sekä nälkäinen, päänsärkyinen että kurkkukipuinen (hieman).

Mutta huomenna ehkä uskaltaudun jo työpaikallekin sen sijaan että linnoittaudun kotiini sohvalle tekemään töitä ison kirja- ja paperipinon keskellä, jota kissat järjestelevät mielensä mukaan uusiksi. Tänään lisäksi Piki leikkiessään sotkeutui läppärin johtooni ja kiskoi kannettavani lattialle sohvalta. Onneksi meillä on matala sohva ja kannettavani näyttää selvinneen pudotuksesta vahingoittumatta ja Pikikin jo selvisi säikähdyksestä.

Kaksi viikkoa aikaa tehdä valmiiksi Geneven esitys ja sen summary. Ja kolme viikkoa korjata siihen liittyvä artikkeli. Kolmen viikon päästä lähtö Sveitsiin. Mielessäni pyörii: passi, joo sen hain jo; lentoliput.... nekin on jo odottamassa ja kai sekin lento lähtee ja läppärin saa ottaa mukaan...; hotelli... varattu mutta pitää muistaa ottaa lappu mukaan todistuksesi varauksesta jne. jne. jne. Olen liian tottunut matkustamaan Rikun kanssa. Kohta saa nähdä, mitä tapahtuu kuin hyvin hajamielinen ja stressaantuvuuteen taipuvainen akateemikko lähtee yksin konferenssiin.

Satu

Turkupeli

Pääsin mukaan taiteiden yössä järjestettävään kokeelliseen mysteeriin. Luin asiasta lehdestä tiistaina ja laitoin ilmoittautumisen menemään. En ollut erityisen toiveikas, koska peliin otettiin vain 20 henkilöä, mutta niin ne vain minut valitsivat.
Peli on huomenna ja se alkaa seitsemältä. Lähden aamulla kuudelta ajamaan kohti Lahtea jossa istun yhdessä palaverissa puoleenpäivään saakka ja jatkan sitten matkaani toiseen palaveriin Orimattilassa. Toivon että pääsen lähtemään kohti turkua jo kahdelta jolloin olisin perilla viideltä, sitten onkin ruhtinaalliset kaksi tuntia aikaa selvitä pelikuntoon.
Ja ylihuomennakin olisi töitä...

Tadas Sarunas - Omassa paikassa

Viikoittainen kulttuuriraportti ala Satu

Tällä viikolla vuorossa oli ensi tutustuminen valokuvakeskus Periin ja sen valokuvanäyttelyyn. Tekijä oli Tadas Sarunas ja näyttelyn nimi oli Omassa paikassa. Näyttely oli jaettu kahteen eri huoneeseen. Ensimmäisessä oli kuvia kuolevan kylän ihmisistä ja arjen esineistä, jotka usein jäävät huomiotta. Toisessa huoneessa oli kuvia Tadas Sarunasin opiskelukavereista ja heidän arkensa esineistä. Meitä molempia viehätti ensimmäisen huoneen tavarat ja ihmiset merkittävästi enemmän, sillä ne ihmiset tuntuivat oikeasti kuuluvan olennaisella tavalla valokuvan kuvaamaan paikkaan ja paikasta olisi puuttunut jotain ilman heitä. Sen sijaan opiskelijoiden osalla he tuntuivat selvästi olevan irtonaisempia paikasta, irrallisia, väliaikaisia.

Koska kulttuuriraportointi on jäänyt minulle, häpeämättä kerron vain lempitauluistani. Pidin useasta taulusta. Ehkä eniten pidin kiviseinää kuvaavasta taulusta, jossa luki Liethuna, kai. Teksti ei ollut mitenkään selvä. Kiviseinän ympärillä ja alapuolella kasvoi normaalia kasvillisuutta. Taululla ei ollut nimeä ja hinta oli 300e. Toinen lempitauluni esitti vanhaa miestä, jonka näössä vaikutti olevan jotain vikaa. Huone sai meidät molemmat muistelemaan mummolaa ja taustalla oli uskonnollisia tauluja. Kuva oli vain hyvin viehättävä.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin näyttely oli hyvä ja herätti sekä ajatuksia ja tunteita.

Väsyttää

Toinen työviikko on puolivälissä ja päällimmäisenä tunteena on loputon väsymys. Onneksi väsymykselle ei tarvitse etsiä syitä obskuureista taudeista vaan syy on yksinkertaisesti univaje. Voisi ehkä kannattaa nukkua enemmän. (Vierestä Satu sanoi olevansa myös väsynyt).
Väsymyksestä huolimatta olen saanut potkittua itseni pelauttamaan yhden MA session ja sopimaan toisen sekä sopimaan yhden HA session. IA palannee tauoltaan kun Satu palaa Genevestä.
Minulla on sellainen olo että minun piti kirjoittaa jotain muutakin, mutta väsynyt mieleni on jo unohtanut mistä oli kyse.
Ehkä se palaa. Älkää kuitenkaan pidättäkö hengitystänne odottaessa...
Muutenkin lienee hyvä hetki lopettaa kun Kiki päätti kaatua oikean käteni päälle ja yrittää tassuttaa omia vistejään näppäimistölle :)

Riku

Sadun kommentti: Noin sekuntti Rikun lopetettua ja ennen kuin kone oli saatu turvaan, myös Piki oli Rikun sylissä. Kaksi kissaa eivät kuitenkaan koskaan viihdy samassa sylissä kauan ja tilanne päättyi onnellisesti, joskin kissavajeeseen sylissä.

Sadun ensimmäinen työviikko

Ensimmäinen työviikkoni meni hieman toisin kuin ajattelin sen menevän. Jo sunnuntaina oli kurkku hieman kipeä, maanantaina kuvioon tuli mukaan lihaskivut ja tiistaina kuume. Keskiviikkona jäin kotiin ja keskiviikon puolesta päivästä lähtien olin loppuviikon sairaslomalla. Normaalisti tämä olisi ihan hyvä juttu, sillä kyllä töitä ehtii tehdä. Mutta nyt harmitti. Loman jälkeen olisin innolla ruvennut töihin.

Maanantaina aamulla sain viimeinkin kuulla refereeltä, että artikkelini oli hyväksytty yhteen kirjaan. Samalla sain tietää korjauksista, jota artikkeliin pitäisi tehdä kuun loppuun mennessä. Tässä ei olisi mitään ongelmia, mutta on yksi toinenkin artikkeli, joka pitää korjata ennen lähtöä konferenssiin (ECER - Geneve) ensi kuun toisella viikolla (10. pvä). Lisäksi pitää tehdä sen konferenssin esitys. Ja oli vielä ideoita siitä, että ehtisin tutustua metodikirjallisuuteen ja lukea Bourdieun tekstiä. Tähän ei siis lainkaan sovi se, että olen ollut kipeänä.

Sain kuitenkin jotain aikaankin. Tapasin molemmat ohjaajat, mikä on jo aikamoinen saavutus sinänsä. Ristolta sain kehuvaa palautetta tekstistäni ja ohjeen lisätä vielä yksi hänen artikkelinsa viitteeksi. Lisäksi kehotuksen hakea KASVA-tutkijakoulupaikkaa, kun ne tulevat hakuun. On kuulema pitänyt sanoa erityisesti minulle, että kannattaa hakea. Pidän sitä kannustavana merkkinä, että mahdollisuuksia on saada sieltä vuoden tai kahden rahoitus. Se on kuitenkin kaukana varmasta, joten saa nähdä. Syksyllä selviää. Risto kehoitti nyt keskittymään tulosten aikaansaamiseen. Samaa sanoi Erno, joka oli myös tyytyväinen väitöskirjani edistymiseen. Ernolta sain lisäksi käytännöllisiä neuvoja siitä, minkälaista sisältöä kannattaa laittaa yhteen konferenssiin menevään abstraktiin. Tämä on sikäli hyödyllistä, että konferenssiin on hyvin vaikea päästä.

Lisäksi sain kerättyä ison pinon kirjoja sitä sukupuolieroja koskevaa artikkelia varten, joka pitää tämän kuun aikana korjata. Ne odottavat tuolla työhuoneen pöydällä pianon vieressä. Lisäksi minulla on aika hyvä käsitys siitä, miten korjaan kahta artikkeliani. Nyt vaan pitää ruveta töihin. Se saa kyllä odottaa maanantaihin. Niin kiire ei vielä ole, että pitäisi viikonloppuja käyttää töihin.

Loppukaneettina työviikosta voisi sanoa seuraavaa: mikään työviikko ei ole täysin epäonnistunut, jos se loppuu siihen, että Noki tulee hakemaan iltasilejä illalla. Tämä työviikko loppui niin.

Satu

Alphonse Mucha -näyttely

Kävimme tänään kultturoimassa Turun taidemuseossa katsomassa Alphonse Muchan Art Noveau -näyttelyä. Taidesuuntaus nousi suuremman yleisön suosioon siinä 1890-luvulla ja mies kuvitti mm. Sarah Bernhardtin tähdittämien näytelmien julisteita, myöhemmin myös erilaisia keksirasioita (esim. LU), parfyymirasioita jne. idealla, että taide kuuluu kaikelle kansalle ja tavallistenkin arkiesineiden kuuluu olla kauniita. Tämän mielipiteen Gale koko sydämestään allekirjoittaisi ja tämän miehen taiteesta suuresti nauttisi ja varmaan on siihen törmännytkin Pariisissa käydessään (Viittaus Ikuiseen Aamunkoittoon - Rikun kampanja).

Näyttely oli äärimmäisen viehättävä ja herätti monenlaisia ajatuksia useilla eri tasoilla. Se herätti sisäisen pienen roolipelaajani ja naftaliinissa olevan hahmoni. Taide oli kaunista, yksityiskohtaista, ja monimutkaisen yksinkertaista. Kuvissa oli usein jokin yksi idea, tunne, tai vastaava, joka välittyi mielestäni hyvin. Kuvissa oli Rikun mielestä sarjakuvamaisuutta, mutta tämä taide taisi kyllä olla ensin =). Yllätyin myös törmätessäni hebrean kieliseen kirjoitukseen parissakin julisteessa ja niiden okkulttisiin/kabbalistisiin viittauksiin, jotka myöhemmin selvisivät, kun miehen taiteesta kertova kirja kertoi miehen kuuluneen Vapaamuurareihin. Suosittelen lämpimästi näyttelyä, joka tosin kuun lopussa lähtee Tanskaan.

Satu

Ensimmäinen työviikko - Riku

Ensimmäinen työviikko alkaa olla takanapäin, aikaan olen saanut kaksi projektisuunnitelmaa ja käynyt yhdessä projektipalaverissa Loviisassa. Auto toimii hyvin, sillä on mukava ja helppoa ajaa, joskin kanssa-autoilijat tuntuvat tekevän parhaansa että vakionopeudensäädöstä olisi mahdollisimman vähän hyötyä.
Toimistolla on ollut aika aivoton olo, mihinkään minkä ei ole ollut pakko olla valmista tänään ei ole jaksanut ryhtyä, se tietänee sitä että ensiviikollakin riittää tekemistä.
Kaiken kaikkiaan viikko on ollut helpompi kuin kuvittelin, mutta aamuherätyksiin en ole vielä tottunut. Maanantain mikä_minun_salasanani_on sähläyksen jälkeen työvälineetkin ovat toimineet ihan kiltisti. Mobiilimeilin sain puhelimeeni ja olen sitä pari kertaa testannut, tuntuu toimivan.
Pelejä en ole liiemmin tällä viikolla ennättänyt kirjoitella. Olisi ehkä mahdollista ennättää pelauttaa MA:ta kerran tai pari ennen kuin Kaisa palaa Helsinkiin, siihen pitäisi tähdätä.

Töihinpaluu

Ensimmäinen työpäivä kuuden viikon loman jälkeen oli, kuten odottaa voikin, aika turha. Luin sähköposteja ja täytin jo ennestäänkin ylitsevuotavaa kalenteriani vielä vähän lisää. Sen sijaan että ensimmäinen työmatkani olisi ensi maanantaina se voikin olla jo tulevana torstaina.
Käytin energiaani kantamalal monitoreja roskalavalle, sen sijaan että olisin aloittanut projektisuunnitelman vääntämisen. Käytän tekosyynäni sitä että ensimmäisen työpäivän virheitä krojaa yleensä monta viikkoa, jätin siis tekemättä työt ja (toivottavasti) myös virheet.
Huomenna sitten laskutuksen ja projektisuunnitelmien kimppuun ennen kuin palaan kotiin pelauttamaan Kultheaa Mikolle, Suville ja Tommille. Pidin lomaa Aamunkoitosta koko kesän, mutta nyt alkaa olla semmoinen olo että peli pitäisi taas saada rullaamaan. Pari peliä MA:ta, pari HA:ta ja sitten voisi taas aloittaa IA:nkin.

--
t: riku

Ronja Ryövärintytär

Kävimme Tommin ja Hetan kanssa viime perjantaina katsomassa Ronja Ryövärintyttären yönäytöksessä Kuusiston linnanraunioilla. Iloksemme se oli kesän paras kesäteatterinäytös. Lisäksi siinä oli teatterihistoriani parhaiten propattu hevonen. Otus oli kerrassaan suloinen ja otti yleisön läsnäolon varsin rauhallisesti. Borkaa näytteli yllätyksekseni eräs työkaverini. Näyttelijät tekivät työnsä mielestäni oikein hyvin kaiken kaikkiaan. Veikein populaarikulttuuriviittaus oli erään näyttelijän proppaaminen siten, että lopputulos näytti hyvin paljon Captain Jack Sparrowilta ja nimikin oli jokin Jonne. Käsikirjoitus, sovitus ja toteutus tuntui toimivan oikein hyvin. Ainoa riitasointu oli mielestäni se, että talven tullessa Birk huolehti talvesta ja Ronja ei halunnut puhua asiasta, kun kirjassa tilanne oli juuri päinvastoin. Se toimi, mutta hieman häiritsi juuri äskettäin kirjan kuunnellutta katsojaa. Oli näytelmässä muitakin poikkeamia kirjasta, mutta kaikki toimivat hyvin. Vain tuo mainittu häiritsi, koska siinä puututtiin hahmojen luonteisiin. Hienona juttuna pitää mainita myös sijainti. Kuusiston linnanrauniot muodostivat erinomaisen sijainnin ja taustan, jota käytettiin hienosti ja toimivana taustana näytelmälle. Auringonlasku ja pimenevä yötaivas vetosivat voimakkaasti minuun. Näytelmän jälkeen vielä oli järjestetty soihtukulkue takaisin parkkipaikalle. Kaikenkaikkiaan hieno homma.

Satu

Alku

Hei,

Tämä on Kolon (Rikun ja Sadun) yhteinen webbipäiväkirja. Täältä löytyy kuulumisia, matkapäiväkirjoja ja kertomuksia kissojemme viimeisimmistä kohelluksista tai söpöilyistä. Epäsäännölliset päivitykset voivat olla kumman käsialaa tahansa.

t: riku