torstai 31. elokuuta 2006

Rahaa ja kulttuuria

Joskus asiat vain sujuvat ja menevät käsittämättömällä tavalla upeasti. Nyt minulla on ollut sellainen hetki. Laitoksen johtaja ja väitöskirjani ohjaaja otti yhteyttä selvittääkseen, voiko apurahaani siirtää neljäksi kuukaudeksi. Kun kävi ilmi, että näin voi tehdä, hän kertoi, että laitokselle on tuntemattomista syistä (siis minulle tuntemattomista) jäänyt ylimääräistä rahaa ja hän siitä syystä tarjoaa minulle neljän kuukauden rahoituksen - eli siis palkkaa loppuvuodeksi. Myöhemmin kävi vielä ilmi, että sama tarjous tehtiin kaikille kahdelle laitoksen apurahan saajille. Eli täysin ilmasta syliin putosi neljän kuukauden ylimääräinen rahoitus terveydenhuollolla ja eläkemaksuilla, eikä palkkakaan lainkaan huono ole. Eilen oli siis oikein hieno päivä.

Näissä tunnelmissa lähdin kävelemään kohti kampilossia ja Kuralan kylämäkeä eli tämän viikon kultturointikohdetta. Lossille päästessäni tosin hieman harmitti, sillä lossi ei toiminut. Sitä harmitellessani puhelimessa Rikulle paikalle sattui kaksi melojaa kanootissa, jotka tarjosivat minulle kyydin kanootissaan joen yli. Kyyti oli hieman kiikkerää ja suoraan sanoen ajattelin, että kohta uimme kaikki, mutta selvisimme kuivana perille ja kiitin heitä ystävällisyydestä. Tämä vain voimisti oloani siitä, että asiat vain järjestyvät. Menimme sitten kylämäkeen, jossa törmäsin kokeiluverstaalla tuttuun Tai Chi:stä, joka on siellä kesätöissä (jota en tiennyt) ja joka selitti meille, miten tehdään keskiaikaisia koristenauhoja ja näimme myös upeita puukkoja ja koruja. Kiertelimme myös itse kylämäen maataloa; näimme, miten tehtiin kenkiä ja monia ajankohtaisia esineitä, sieviä kanoja, omistushaluisen kukon ja todella suloisen pienen vasikan. Harmi, ettei ollut kameraa mukana. Lisäksi oli harmi, että oloni oli aikalailla uivelo, joten emme olleet kylämäessä kovin kauaa. Pitää mennä sinne uudelleen, kun vointini on jälleen parempi. Emme sitten takaisin tullessamme testanneet tuuriamme kanotteeraajien suhteen vaan kävelimme aurajoen ympäri halisten sillan kautta ja saimme mukavan ja hyvän kävelymatkan kotiin.

Satu

Ei kommentteja: