Kävimme Tommin ja Hetan kanssa viime perjantaina katsomassa Ronja Ryövärintyttären yönäytöksessä Kuusiston linnanraunioilla. Iloksemme se oli kesän paras kesäteatterinäytös. Lisäksi siinä oli teatterihistoriani parhaiten propattu hevonen. Otus oli kerrassaan suloinen ja otti yleisön läsnäolon varsin rauhallisesti. Borkaa näytteli yllätyksekseni eräs työkaverini. Näyttelijät tekivät työnsä mielestäni oikein hyvin kaiken kaikkiaan. Veikein populaarikulttuuriviittaus oli erään näyttelijän proppaaminen siten, että lopputulos näytti hyvin paljon Captain Jack Sparrowilta ja nimikin oli jokin Jonne. Käsikirjoitus, sovitus ja toteutus tuntui toimivan oikein hyvin. Ainoa riitasointu oli mielestäni se, että talven tullessa Birk huolehti talvesta ja Ronja ei halunnut puhua asiasta, kun kirjassa tilanne oli juuri päinvastoin. Se toimi, mutta hieman häiritsi juuri äskettäin kirjan kuunnellutta katsojaa. Oli näytelmässä muitakin poikkeamia kirjasta, mutta kaikki toimivat hyvin. Vain tuo mainittu häiritsi, koska siinä puututtiin hahmojen luonteisiin. Hienona juttuna pitää mainita myös sijainti. Kuusiston linnanrauniot muodostivat erinomaisen sijainnin ja taustan, jota käytettiin hienosti ja toimivana taustana näytelmälle. Auringonlasku ja pimenevä yötaivas vetosivat voimakkaasti minuun. Näytelmän jälkeen vielä oli järjestetty soihtukulkue takaisin parkkipaikalle. Kaikenkaikkiaan hieno homma.
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti