Ensimmäinen työviikkoni meni hieman toisin kuin ajattelin sen menevän. Jo sunnuntaina oli kurkku hieman kipeä, maanantaina kuvioon tuli mukaan lihaskivut ja tiistaina kuume. Keskiviikkona jäin kotiin ja keskiviikon puolesta päivästä lähtien olin loppuviikon sairaslomalla. Normaalisti tämä olisi ihan hyvä juttu, sillä kyllä töitä ehtii tehdä. Mutta nyt harmitti. Loman jälkeen olisin innolla ruvennut töihin.
Maanantaina aamulla sain viimeinkin kuulla refereeltä, että artikkelini oli hyväksytty yhteen kirjaan. Samalla sain tietää korjauksista, jota artikkeliin pitäisi tehdä kuun loppuun mennessä. Tässä ei olisi mitään ongelmia, mutta on yksi toinenkin artikkeli, joka pitää korjata ennen lähtöä konferenssiin (ECER - Geneve) ensi kuun toisella viikolla (10. pvä). Lisäksi pitää tehdä sen konferenssin esitys. Ja oli vielä ideoita siitä, että ehtisin tutustua metodikirjallisuuteen ja lukea Bourdieun tekstiä. Tähän ei siis lainkaan sovi se, että olen ollut kipeänä.
Sain kuitenkin jotain aikaankin. Tapasin molemmat ohjaajat, mikä on jo aikamoinen saavutus sinänsä. Ristolta sain kehuvaa palautetta tekstistäni ja ohjeen lisätä vielä yksi hänen artikkelinsa viitteeksi. Lisäksi kehotuksen hakea KASVA-tutkijakoulupaikkaa, kun ne tulevat hakuun. On kuulema pitänyt sanoa erityisesti minulle, että kannattaa hakea. Pidän sitä kannustavana merkkinä, että mahdollisuuksia on saada sieltä vuoden tai kahden rahoitus. Se on kuitenkin kaukana varmasta, joten saa nähdä. Syksyllä selviää. Risto kehoitti nyt keskittymään tulosten aikaansaamiseen. Samaa sanoi Erno, joka oli myös tyytyväinen väitöskirjani edistymiseen. Ernolta sain lisäksi käytännöllisiä neuvoja siitä, minkälaista sisältöä kannattaa laittaa yhteen konferenssiin menevään abstraktiin. Tämä on sikäli hyödyllistä, että konferenssiin on hyvin vaikea päästä.
Lisäksi sain kerättyä ison pinon kirjoja sitä sukupuolieroja koskevaa artikkelia varten, joka pitää tämän kuun aikana korjata. Ne odottavat tuolla työhuoneen pöydällä pianon vieressä. Lisäksi minulla on aika hyvä käsitys siitä, miten korjaan kahta artikkeliani. Nyt vaan pitää ruveta töihin. Se saa kyllä odottaa maanantaihin. Niin kiire ei vielä ole, että pitäisi viikonloppuja käyttää töihin.
Loppukaneettina työviikosta voisi sanoa seuraavaa: mikään työviikko ei ole täysin epäonnistunut, jos se loppuu siihen, että Noki tulee hakemaan iltasilejä illalla. Tämä työviikko loppui niin.
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti