Epävarmuuden aika

Vastaus kysymykseen ei ole vieläkään selvinnut ja kysymyskin tuntuu muuttavan muotoaan lähes päivittäin. Tämä on aiheuttanut epävarmuuden limbon johon olen pudonnut. En halua aloittaa asioita, koska ne voivat olla ihan kohta turhia ja tarpeettomia. Havaitsen toivovani tietynlaista lopputulosta, mutta alamme saavuttaa sen pisteen jossa mikä tahansa päätös on hyvä päätös, koska se vapauttaa omaan elämään palaamisen.
Meitä epävarmuudessa eläviä on kolme, kahdella meistä on perhe. Ei ole hyvä tämä tilanne lainkaan.

Muina uutisina äitini on tulossa meille kyläilemää tänään, oletettavasti saapuu puolen tunnin sisällä. Vierailu olisi saattanut tapahtua ilman mahdollisuutta että olemme pian Kanadassa, mutta olisi saattanut jäädä tapahtumattakin. Hyvä näin :)

Ronjalla oli eilen illalla masu kipeä, josta syystä hän meni nukkuman tavallista myöhemmin. Hän kuitenkin nukkui yli 7 tunnin yhtäjaksoisen unen ja sen päälle vielä melkein kahden tunnin aamutorkut. Nyt hän nukkuu taas Sadun kanssa sohvalla. Sadun sanoin: aamut ovat helppoja, nukkumisongelmat alkavat iltapäivällä.

Ainiin. Ostakaa skootteri. :)

Onko vastaus Kanada?

Ja jos on, mikä on kysymys? No, kysymys on että missä vietämme tämän kesän. On olemassa mahdollisuus että minä joudun lähtemään työmatkalle Kanadaan kesä-elokuiksi. Ja tälle työmatkalle pääsisi mukaan myös perhe.
Asia selvinne "tällä viikolla", odotellessa on hieman limboon pudonnut olo. Ei oikein huvita aloittaa mitään uutta kotona, mutta toisaalta täytyy tehdä valmisteluja siltä varalta että lähtö koittaa.

Pienen pieni päivitys

Jotenkin se aika vain jatkuvasti rientää pienen vauvan kanssa. Aikaa kuluu ja sen tuloksena on lähinnä vain hieman isompi vauva ja iso kasa muistoja. Nyt arki jo on hieman alkanut sujua ja jotain muutakin saa tehtyä. Eilen kävimme taas Laitilassa ja vaihdoimme asunnon välittäjää. Edelleen, jos joku tarvitsee taloa Laitilasta,  niin ottakaa yhteyttä. Myös vuokraus mahdollinen. No, myyntipuhe nyt oli tuossa :).
Olen parhaillaan henkisenä tukena nukkuvalle tyttärelleni, kun hän ei pidä yksinolosta (huonoa evoluutiota olisi, jos täysin avuton olento pitäisi yksin olosta). Olen siis makkarissa hämärässä koneen kanssa eli ihan normaalia elämää :). Jos vielä nukkuisi öisin, niin se olisi mainiota. Unettomuuteni ei siis johdu lapsesta, joka nukkuu varsin hyvin näin pieneksi. On vain kaikkea pään sisällä pyörimässä ja ympärillä sattuu ja tapahtuu. Eiköhän tilanne ajan kanssa rauhoitu ja saan taas nukuttua. Tai keksin fiksumpia asioita tehdä keskellä yötä, kun sängyssä pyörimisen. Ehkä siirrän pysyvämminkin tietokoneen makkariin, kun en oikein päivällä ennätä sitä edes avaamaan. Ronja siis nukkuu hyvin yöllä, ei niin hyvin päivällä. Parempi näin päin.

Ensimmäinen oma äitienpäivä

Tänään olen ensimmäistä kertaa äiti äitienpäivänä. Riku jo ennakoi olemalla isä isänpäivänä (olin jo raskaana). Tuntuu kuitenkin erityisen hyvältä tänään. Ronja nukkui kuuden tunnin pätkän viime yönä (pisin toistaiseksi, vaikka viiteen tuntiin on pariin otteeseen päästy). Siitä se hieman yli viisi tuntia oli jopa omassa sängyssä. Se oli hänen lahjansa minulle ja voitte arvata, miten paljon sitä arvostin :). Riku toi aamiaisen sänkyyn ja syödessäni jumppasi Ronjan kanssa siinä vieressä. Hän osaa jo kääntyä vatsalta selälleen. Joku voi sanoa sen olevan vahinko ja pään vetävän alas, mutta meidän tyttö on osannut pitää päätään pystyssä jo synnytyslaitoksella ja se määrä ähertämistä, mikä kääntymiseen välillä kuuluu, kertoo minulle sen olevan hyvinkin tarkoituksellista. Lisäksi hänen ilonsa on hyvin suloista katsottavaa :). Tyttö pitää kovasti näistä jumppatuokioista, jotka ovat vielä varsin lyhyitä. Sitten pääsin suihkuun rauhassa. Suihkun jälkeen osoitinkin osaavani jälleen tehdä useita asioita kerrallaan, kun siivosin kissan tuhoamia kasvinosia lattialta samalla harjaten hampaitani. Äidit ovat sillä tavalla käteviä.
Nyt tyttö on kuitenkin hereillä ja Riku ansaitsee mahtavana isänä oman aamiaisensa, eli olen tyttövuorossa.

Onnea kaikille äideille! Ansaitsette kaiken ilon ja onnen (ja levon), jonka voitte saada :)

Kissoista ja vauvasta

Kissat ovat tottuneet vauvan läsnäoloon talossa. Tuisku ei enää esim. pakene yläkertaan. Nyt kuitenkin on merkkejä pienestä mustasukkaisuudesta. Ronja vie aina yhden sylin ja usein kahden ihmisen ajan tai sitten toinen ihminen on poissa. Kissoille jää siis merkittävästi vähemmän sylejä, aikaa ja leikitystä. Tämä tarkoittaa, että vauvaa ei voi jättää yksin huoneeseen kissojen kanssa. Emme tosin tehneet sitä aiemminkaan, joten muutos ei ole merkittävä.
Vauvan vatsa on saanut huushollissamme määräävän roolin uniasioissa. Ronjan unta määrää siis paljolti mahan toiminta ja häiriöt. Ronjan uni puolestaan määrää minun unestani ja myös Rikun unesta, joten siis Ronjan vatsa määrää meidän kaikkien unesta. Olen aika väsynyt.
Kissat ovat tajunneet, että takapihalla on maailma ja sinne pääsee takaovesta. Pikihän päätyi pihalle, kun Riku vei sinne vaunut, jossa Piki nukkui. Piki, meidän hullu huutaja, tuli onneksi heti takaisin, kun Riku kutsui. Sasu sen sijaan yrittää paeta myös eikä hän tule kyllä kotiin ennen kuin on nälkä. Siitä hän kyllä tulee. Töpö meinasi paeta, koska takapihalla oli toinen kissa. Hän menisi myös seikkailulle. Saa nähdä, koska käy niin, että kissa pakenee enkä voi sitten juosta perään, kun vauva on täällä. Sitten vain odotetaan sydän syrjällä, että kissa palaa.

Kevät

Kevät on jo ihan virallisesti täällä. Kävin tänään kävelyllä Ronjan kanssa ja todistin monenlaisia kevään merkkejä. Aurinko paistoi lämpimästi ja leskenlehdet kasvoivat ojanpenkoilla. Valkovuokotkin olivat jo innostuneet kukkimaan eli sinivuokkojakin kasvaa jo jossain. Karikkeen joukossa sisiliskot jahtasivat toisiaan. Kukkien joukossa lenteli myös nokkosperhosia. Selkein kevään merkki oli kuitenkin punaisissa speedoissa aurinkoa (pihallaan) ottava naapurin mies. Joiltain kevään merkeiltä silti olisi parempi suojautua :).