Koska nyt näyttää siltä, että pääsemme juhannukseksi tai ainakin sen aikana muuttamaan uuteen taloomme remontoimaan (se isompi kalustelasti viedään vasta elokuussa, ettei ole tavarat tiellä remontissa), emme enää tule asumaan Kolossa, joten Kolon pohjalta-blogi hiljenee nyt pysyvästi. Kiitän seurasta ja toivotan hyvää jatkoa kaikille lukijoille. Merenluoto-Korhonen perheen elämää Villa Issikassa voi seurata mielikuvituksellisesti nimetyssä blogissa "Villa Issikka" osoitteessa: http://villaissikka.blogspot.com/
Satu
torstai 21. kesäkuuta 2007
tiistai 19. kesäkuuta 2007
Klassikkokaraoke
Kesän kulttuuririntamalle kuuluu aika huonoa, aikataulutus on laitettu uusiksi remonttia silmälläpitäen ja aika ja rahat on suunnattu kesäteatterin ulkopuolelle. Kävimme kuitenkin katsomassa Linnateatterin produktion Klassikkokaraoke joka pörrää kesän Aboa Vetus & Ars Nova:n pihamaalla.
Teatteri oli taattua Linnateatterin laatua, salapoliisitarina kahdessa todellisuudessa oli toteutettu kahden näyttelijän ja äänimiehen voimin ja roolisuorituksia oli useita. Uutena tuttavuutena tuli vastaan se että molemmat näyttelijät näyttelivät vuorollaan pääosan esittäjää, yksityistsivä Frankie Hollywoodia.
Populaarikulttuuriviittauksia riitti alkaen yksityisetsivän isästä (ilmetty Sean Connery) Kill Billin Morsiamen kautta aina kasvonaamioon joka oli muuttunut mustanaamio.
Tarinasta en sen enempää kerro, käykää itse katsomassa. Kestoa väliaikoineen vajaa kaksi tuntia. Jos olette pitäneet jostain Linnanteatterin tuotannosta niin todennäköisesti pidätte tästäkin.
Teatteri oli taattua Linnateatterin laatua, salapoliisitarina kahdessa todellisuudessa oli toteutettu kahden näyttelijän ja äänimiehen voimin ja roolisuorituksia oli useita. Uutena tuttavuutena tuli vastaan se että molemmat näyttelijät näyttelivät vuorollaan pääosan esittäjää, yksityistsivä Frankie Hollywoodia.
Populaarikulttuuriviittauksia riitti alkaen yksityisetsivän isästä (ilmetty Sean Connery) Kill Billin Morsiamen kautta aina kasvonaamioon joka oli muuttunut mustanaamio.
Tarinasta en sen enempää kerro, käykää itse katsomassa. Kestoa väliaikoineen vajaa kaksi tuntia. Jos olette pitäneet jostain Linnanteatterin tuotannosta niin todennäköisesti pidätte tästäkin.
tiistai 12. kesäkuuta 2007
Kiitoskortteja, sisustussuunnittelua ja puutarhaa
Viime päivinä olen päässyt touhuilemaan kaikenlaista. Viime viikko oli tosiaan melko kiireinen. Pääsin käymään Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa, josta löytyi ideoita puutarhaan ja kaikenlaisia veikeitä kasveja. Suosittelen.
Sitten suoritin Intialaisen Päänhieronnan kurssin ja olen nyt sen "taitaja", joten jos sitä haluaa kokeilla niin minulta voi kysyä. Harjoittelen mielelläni, jos vaan vointi kestää.
Lisäksi olen alkanut tehdä häiden kiitoskortteja ja perhekuvia. Sain ne viimein printattua ja leikattua. Nyt pitää vain askarrella kiitoskortit ja sitten ne lähtevät postiin, joten olkaa hetki vielä kärsivällisiä =). Yritän saada ne ennen muuttoa pois käsistä.
Menimme myös Katriinan kanssa kahville ja se oli todella mukavaa. Hän on ihastuttava ihminen =).
Viikonlopulla olinkin sitten ihan rikki ja seis ja sen jälkeen on mennyt toipuessa. Olen kuitenkin suunnitellut ahkerasti tulevan asuntomme sisustusta ja remonttia. Saas nähdä, mitä siitä tulee... Tällä hetkellä toivon kuitenkin vaan, että pari päivää kestänyt särkyputki katkeaisi viimein.
Sitten suoritin Intialaisen Päänhieronnan kurssin ja olen nyt sen "taitaja", joten jos sitä haluaa kokeilla niin minulta voi kysyä. Harjoittelen mielelläni, jos vaan vointi kestää.
Lisäksi olen alkanut tehdä häiden kiitoskortteja ja perhekuvia. Sain ne viimein printattua ja leikattua. Nyt pitää vain askarrella kiitoskortit ja sitten ne lähtevät postiin, joten olkaa hetki vielä kärsivällisiä =). Yritän saada ne ennen muuttoa pois käsistä.
Menimme myös Katriinan kanssa kahville ja se oli todella mukavaa. Hän on ihastuttava ihminen =).
Viikonlopulla olinkin sitten ihan rikki ja seis ja sen jälkeen on mennyt toipuessa. Olen kuitenkin suunnitellut ahkerasti tulevan asuntomme sisustusta ja remonttia. Saas nähdä, mitä siitä tulee... Tällä hetkellä toivon kuitenkin vaan, että pari päivää kestänyt särkyputki katkeaisi viimein.
sunnuntai 10. kesäkuuta 2007
Kirkkovene
Eilen ja tänään oli tämänvuotisen MediRetken aika, eli firman porukoilla kirkkoveneilille Vepsän saarelle jossa söimme, uimme, pelasimme rantalentistä, uimme lisää, saunoimme, uimme vielä kerran, söimme lisää ja lopulta katselimme verenpunaista auringonlaskua. Alkuperäisen suunnitelman mukaan emme olisi soutaneet takaisin vaan vene olisi noudettu Vepsästä, mutta soutamisintoisimmat puhuivat muita mukaansa ja lopulta 8/11 osanottajista päätti palata samalla Harasoo:lla jolla olimme Vepsään soutaneet. Itse ilmaisin etten enää tänään soutaisi, joten minut värvättiin navigoijaksi ja perämieheksi.
Kirkkoveneellä soutaminen ei itse asiassa edes ole mitenkään hirveän raskasta, ainakaan souto- ja melontakeskuksen kirkkoveneillä soutaminen. Liukupenkki siirtää työn jaloille käsien ja selän sijaan ja jaloissahan potkua riittää. Soutamiseen toi oman pikantin lisänsä helteinen, tyyni ja aurinkoinen sää josta saimme nauttia koko viikonlopun. Juomataukoja pidettiin kuitenkin riittävästä ja hatut sekä aurinkorasva pelastivat pahimmilta palovammoiltakin.
Useat lihakset ovat sitä mieltä että souda joko selvästi enemmän tai yhtä selvästi vähemmän, mutta kokemus oli yhtä kaikki antoisa. Nyt vain vähän väsyttää...
Kirkkoveneellä soutaminen ei itse asiassa edes ole mitenkään hirveän raskasta, ainakaan souto- ja melontakeskuksen kirkkoveneillä soutaminen. Liukupenkki siirtää työn jaloille käsien ja selän sijaan ja jaloissahan potkua riittää. Soutamiseen toi oman pikantin lisänsä helteinen, tyyni ja aurinkoinen sää josta saimme nauttia koko viikonlopun. Juomataukoja pidettiin kuitenkin riittävästä ja hatut sekä aurinkorasva pelastivat pahimmilta palovammoiltakin.
Useat lihakset ovat sitä mieltä että souda joko selvästi enemmän tai yhtä selvästi vähemmän, mutta kokemus oli yhtä kaikki antoisa. Nyt vain vähän väsyttää...
perjantai 8. kesäkuuta 2007
Plääh
Eilen kävimme taas Kanniton tallilla ratsatamassa. Menimme maastoon ja sain alleni Buslan (joka on mielestäni vaikeampi kuin Socrates). Öttiäiset kiusasivat Busla-parkaa niin paljon että sillä oli ihan oikeasti draivi päällä het alusta alkaen, mutta voi sitä turhautumisen tunnetta kun taas tältättiin. Tässä ei ollut mukana mitään siitä vaivattomuudesta ja tasaisuudesta josta pääsin Tvisturilla nauttimaan. Buslaa piti estää ravaamasta ja kävelemästä ja parhaimmillaan varmaan laukkaamastakin, hetken kun sai töltin kulkemaan ja pystyi rentoutumaan niin eikös se koni seuraavaksi keksinyt jotain ihan uutta. Positiivisena puolena sain ravaavan ja johtajaa hirveällä innollaa seuranneen issikan pysähtymään ja pysähtymisen jälkeen taas tölttäämään, mutta mutta mutta...
Ei kun yritäämään Balduriin josko sieltä löytyisi Tvisturin korviketta ja ellei löydy niin kai tässä täytyy alkaa vakavissaan harkitsemaan Tvisturin ostoa (sen voisi kylmämerkitä intiaanilaikulliseksi :)
Töissä muutin ylempään kerrokseen (tuotannon keskelle, viimeisetkin linkkini todelliseen maailmaan on nyt katkaistu) ja töitähän on viime aikoina taas riittänyt. Ensi viikko on vielä meno päällä, samoin juhannusta edeltävän viikon maanantai ja tiistai. Sitten laskeutuu ylimaallinen rauha ja voin keskittyä byrokratiaan (jossa olenkin auttamattomasti kuukausikaupalla jäljessä, miksiköhän minulle käy aina niin...)
Ainiin. Huomenna lähdemme firman porukoilla soutamaan kirkkovenettä Vepsän saarelle, paluu sunnuntaina yhteysaluksella. Keskiviikkona oli ensimmäinen soutuharjoitus joka sujui muuten hämmästyttävän hyvin mutta auttoi minua paikallistamaan lihaksen joka en ilmeisesti käytä koskaan muulloin kuin soutaessa.
Vielä kolme viikkoa ennen kesäloman alkua... Toivottavasti vain kaksi viikkoa ennen kuin pääsemme Laitilaan.
Ei kun yritäämään Balduriin josko sieltä löytyisi Tvisturin korviketta ja ellei löydy niin kai tässä täytyy alkaa vakavissaan harkitsemaan Tvisturin ostoa (sen voisi kylmämerkitä intiaanilaikulliseksi :)
Töissä muutin ylempään kerrokseen (tuotannon keskelle, viimeisetkin linkkini todelliseen maailmaan on nyt katkaistu) ja töitähän on viime aikoina taas riittänyt. Ensi viikko on vielä meno päällä, samoin juhannusta edeltävän viikon maanantai ja tiistai. Sitten laskeutuu ylimaallinen rauha ja voin keskittyä byrokratiaan (jossa olenkin auttamattomasti kuukausikaupalla jäljessä, miksiköhän minulle käy aina niin...)
Ainiin. Huomenna lähdemme firman porukoilla soutamaan kirkkovenettä Vepsän saarelle, paluu sunnuntaina yhteysaluksella. Keskiviikkona oli ensimmäinen soutuharjoitus joka sujui muuten hämmästyttävän hyvin mutta auttoi minua paikallistamaan lihaksen joka en ilmeisesti käytä koskaan muulloin kuin soutaessa.
Vielä kolme viikkoa ennen kesäloman alkua... Toivottavasti vain kaksi viikkoa ennen kuin pääsemme Laitilaan.
lauantai 2. kesäkuuta 2007
Issikkapäivä!
Tänään menimme Mikon ja Suvin kanssa Kuuman tallille Jokioisiin viettämään issikkaan tutustumispäivää. Ohjaajamme Sirpa puhui maalaisjärjen käyttämisestä ja tekemällä oppimisesta, mielestäni oikein hyviä neuvoja :)
Hevosia jaettaessa Mikko ja Suvi saivat ensin omansa, Satu oli hakemassa neljättä joten pyysin Sirpaa antamaan minulle kahdesta jäljellä olevasta menevämmän, sain Tvisturin ja Satu sai Ròdadisin.
Alku Tvisturin kanssa oli vähän vaivautunutta, en ollut koskaan laittanut hevosille suitsia jotka eivät olleet valmiiksi oikeassa mitassa, joten sähläsin aikani jonka jälkeen tallityöläinen kävi virittämässä suitset oikeaan mittaan. Pääsin käyttämään kaviokoukkua ensi kertaa ja se oli ainakin riittävän helppoa.
Kun pääsimme kentälle kävi minulle ja ohjaajalle ilmi että Tvisturin satula oli niin tiukalla kuin mitä oli sille mahdollista, mutta siitä huolimatta hieman liian löysällä. Tvistur oli siis ilmeisesti pudottanut painoa jossain vaiheessa. Hevosta tai satulaa ei kuitenkaan lähdetty vaihtamaan, mikä oli erittäin hyvä. Selkään päästyäni Tvistur ensin seuraili katsellaan Satua ja Ròdadisia jotka kiersivät pienen ympyrän muiden ympärillä. Sain Tvisturin pysymään paikallaan ja jopa käänneetyä sitä pelkästään jalkojen avulla.
Kun lähdimme liikkeelle Tvistur osoittautui pirteäksi menijäksi. Ei lainkaan sellaiseksi kuin Busla tai Socrates jotka yleensä lönnivät eteenpäin sen minkä viitsivät. Tvistur meni eikä meinannut. Ensimmäinen pysähtyminen vaati reilusti suitsia, toinen vähemmän ja viides meni jo ilman suitsia. Ajoin Tvisturia todella lähellä seiniä ja mutkat tein melkein niin myöhään että turpa kosketti jo päätyä, ensimmäisten kierrosten jälkeen saavutimme sellaisen luottamuksen ja yhteistoiminnan johon en ole aikaisemmin minkään hevosen kanssa päässyt.
Kun tuli aika töltätä nousi Tvistur tölttiin niin helposti että ihmetytti. Vakuuttaakseni itseni siitä että minulla oli edes jotain osaa asiaan teimme kaksi pysähdystä josta lähdimme uudelleen kohti tölttiä. Molempien pysähdysten jälkeen Tvistur tölttäsi niin kauniisti ettei paremmasta väliä.
Sirpa kehui minun rauhallisen itsevarmaa asennettani mutta vasta kuultuani toiselta talli-ihmiseltä että kokeneillakin ratsastajilla on usein vaikeuksia saada Tvistur puhtaaseen tölttiin osasin olla riittävän onnellinen saavutuksestani. Ei se siis olekaan vain maailman helpoin hevonen vaan olen oikeasti oppinut jotain ratsastuksesta tähän mennessä.
Tauolla saimme erionoamista ruokaa ja tauon jälkeen palasimme lyhyen teoriaosion jälkeen hevosten selkään. Toisella kierroksella olin ilmeisesti jo vähän väsynyt sillä Tvistur ei mennyt yhtä puhtaaseen tölttiin kuin ajoittain, silti jokainen tlttiinnostoyritykseni onnistui.
Lopussa taluttelin Tvisturia kun takana tapahtui jotain, Tvistur hätkähti ja oli tulossa eteen, mutta pysähtyi saavuttaessaan olkapääni, eli ei rynninyt ohi tai päälle. Onnellinen saa olla näistä laumassa kasvaneista :)
Satu jatkaa tästä: Voin muuten sanoa, että Riku näytti upealta töltätessään Tvisturilla! Minä sain tosiaan alleni hyvin eläväisen ja innokkaan Ròdadisin. Ensimmäinen tunti olikin jonkin verran hakemista sekä istunnan että arvovallan osalta. Hevonen aisti epävarmuuteni sekä myös oli temperamenttinen. Mutta sain sen hiljalleen hallintaani ja pidin sitä melkoisena sulkana hatussani. Lisäksi sain sen päivän aikana tölttäämään kehujen arvoisesti. Ja se tuntui upealta, kun hevonen kantaa itse päänsä ja menee innokkaasti ja pehmeästi tölttiä. Niin se ilmeisesti kuuluu ja siihen tulevaisuudessa tähdätään. Mutta tiedänpä, ettei enää tarvitse pyytää sitä rauhallisinta ja kilteintä hevosta tallista =) ja se tuntuu hyvältä. Ihan ongelmatonta se ei kuitenkaan ollut, mutta koska ratsastus minulle toistaiseksi olisi ollut. Lisäksi sain kuitenkin itsevarmuutta hevosten kanssa toimimisessa ja paljon hyviä vastauksia kysymyksiini. Terve maalaisjärki on selveästi se hyvä tapa toimia. Minulle tuntui myös Sirpan tapa opettaa toimia, joten emmeköhän me jatkossakin mene sinne satunnaisiin opetuksiin ja sieltä kun saa lisäksi konsultointia tallin perustamiseen ja emmeköhän hevosiakin ainakin ajattele ostaa sieltä. Tuntuisi fiksulta asialta tehdä. Toinen testattava paikka on vielä Viljar, joka on lähempänä tulevaa asuntoamme. Ja tietenkin lähitallimme Baldur. =) Tulevaisuudessa näen paljon ratsastusta ja se tekee iloiseksi!
Hevosia jaettaessa Mikko ja Suvi saivat ensin omansa, Satu oli hakemassa neljättä joten pyysin Sirpaa antamaan minulle kahdesta jäljellä olevasta menevämmän, sain Tvisturin ja Satu sai Ròdadisin.
Alku Tvisturin kanssa oli vähän vaivautunutta, en ollut koskaan laittanut hevosille suitsia jotka eivät olleet valmiiksi oikeassa mitassa, joten sähläsin aikani jonka jälkeen tallityöläinen kävi virittämässä suitset oikeaan mittaan. Pääsin käyttämään kaviokoukkua ensi kertaa ja se oli ainakin riittävän helppoa.
Kun pääsimme kentälle kävi minulle ja ohjaajalle ilmi että Tvisturin satula oli niin tiukalla kuin mitä oli sille mahdollista, mutta siitä huolimatta hieman liian löysällä. Tvistur oli siis ilmeisesti pudottanut painoa jossain vaiheessa. Hevosta tai satulaa ei kuitenkaan lähdetty vaihtamaan, mikä oli erittäin hyvä. Selkään päästyäni Tvistur ensin seuraili katsellaan Satua ja Ròdadisia jotka kiersivät pienen ympyrän muiden ympärillä. Sain Tvisturin pysymään paikallaan ja jopa käänneetyä sitä pelkästään jalkojen avulla.
Kun lähdimme liikkeelle Tvistur osoittautui pirteäksi menijäksi. Ei lainkaan sellaiseksi kuin Busla tai Socrates jotka yleensä lönnivät eteenpäin sen minkä viitsivät. Tvistur meni eikä meinannut. Ensimmäinen pysähtyminen vaati reilusti suitsia, toinen vähemmän ja viides meni jo ilman suitsia. Ajoin Tvisturia todella lähellä seiniä ja mutkat tein melkein niin myöhään että turpa kosketti jo päätyä, ensimmäisten kierrosten jälkeen saavutimme sellaisen luottamuksen ja yhteistoiminnan johon en ole aikaisemmin minkään hevosen kanssa päässyt.
Kun tuli aika töltätä nousi Tvistur tölttiin niin helposti että ihmetytti. Vakuuttaakseni itseni siitä että minulla oli edes jotain osaa asiaan teimme kaksi pysähdystä josta lähdimme uudelleen kohti tölttiä. Molempien pysähdysten jälkeen Tvistur tölttäsi niin kauniisti ettei paremmasta väliä.
Sirpa kehui minun rauhallisen itsevarmaa asennettani mutta vasta kuultuani toiselta talli-ihmiseltä että kokeneillakin ratsastajilla on usein vaikeuksia saada Tvistur puhtaaseen tölttiin osasin olla riittävän onnellinen saavutuksestani. Ei se siis olekaan vain maailman helpoin hevonen vaan olen oikeasti oppinut jotain ratsastuksesta tähän mennessä.
Tauolla saimme erionoamista ruokaa ja tauon jälkeen palasimme lyhyen teoriaosion jälkeen hevosten selkään. Toisella kierroksella olin ilmeisesti jo vähän väsynyt sillä Tvistur ei mennyt yhtä puhtaaseen tölttiin kuin ajoittain, silti jokainen tlttiinnostoyritykseni onnistui.
Lopussa taluttelin Tvisturia kun takana tapahtui jotain, Tvistur hätkähti ja oli tulossa eteen, mutta pysähtyi saavuttaessaan olkapääni, eli ei rynninyt ohi tai päälle. Onnellinen saa olla näistä laumassa kasvaneista :)
Satu jatkaa tästä: Voin muuten sanoa, että Riku näytti upealta töltätessään Tvisturilla! Minä sain tosiaan alleni hyvin eläväisen ja innokkaan Ròdadisin. Ensimmäinen tunti olikin jonkin verran hakemista sekä istunnan että arvovallan osalta. Hevonen aisti epävarmuuteni sekä myös oli temperamenttinen. Mutta sain sen hiljalleen hallintaani ja pidin sitä melkoisena sulkana hatussani. Lisäksi sain sen päivän aikana tölttäämään kehujen arvoisesti. Ja se tuntui upealta, kun hevonen kantaa itse päänsä ja menee innokkaasti ja pehmeästi tölttiä. Niin se ilmeisesti kuuluu ja siihen tulevaisuudessa tähdätään. Mutta tiedänpä, ettei enää tarvitse pyytää sitä rauhallisinta ja kilteintä hevosta tallista =) ja se tuntuu hyvältä. Ihan ongelmatonta se ei kuitenkaan ollut, mutta koska ratsastus minulle toistaiseksi olisi ollut. Lisäksi sain kuitenkin itsevarmuutta hevosten kanssa toimimisessa ja paljon hyviä vastauksia kysymyksiini. Terve maalaisjärki on selveästi se hyvä tapa toimia. Minulle tuntui myös Sirpan tapa opettaa toimia, joten emmeköhän me jatkossakin mene sinne satunnaisiin opetuksiin ja sieltä kun saa lisäksi konsultointia tallin perustamiseen ja emmeköhän hevosiakin ainakin ajattele ostaa sieltä. Tuntuisi fiksulta asialta tehdä. Toinen testattava paikka on vielä Viljar, joka on lähempänä tulevaa asuntoamme. Ja tietenkin lähitallimme Baldur. =) Tulevaisuudessa näen paljon ratsastusta ja se tekee iloiseksi!
perjantai 1. kesäkuuta 2007
taiteilijan kuolema, onko sitä?
Ruotsissa ihmetellään ovatko Andy Warholin Brillo-laatikot väärennöksiä vaiko eivät, laatikoita on teetetty sata kappaletta ja tekijän mukaan ne tilattiin vasta 3 vuotta Warholin kuoleman jälkeen. Yksi laatikoista myytiin vähän aikaa sitten 140,000 eurolla, eli napeilla ei pelata.
Miksi kirjoitan tästä, no luin asiasta Helsingin Sanomien verkkoliitteestä ja artikkelin päätti lause: "Tietty ongelma toki on, jos taiteilija ei voi kuolemansa jälkeen valvoa teoksiaan."
Nähtävästi kirjoittaja ei ole aivan tietoinen siitä mitä kuolema tarkoitta, tai sitten minulla on asiasta kovin hämärä kuva. Olin siinä uskossa että kuolemansa jälkeen edesmenneellä henkilöllä olisi aivan valtavia vaikeuksia valvoa teoksiaan, mutta nähtävästi tämä ei ole aivan niin absoluuttista taidemaailmassa. Ehken Elvis elävänä kuolleena on paras esimerkki tällaisesta taiteilijan kuolemasta. Elviksellä menee paremmin päivä päivältä, ei vain yksi vaan satoja (ellei tuhansia) valvoo teosten tilaa alkuperäisen luultavan poismenon jälkeen.
Ehkä minun pitäisi tehdä töitä eikä lukea Hesarin kulttuuriuutisia, mutta roolipelaaja minussa tarttuu mielellään huolimattomasti muotoiltujen lauseiden viittaamiin maailman ominaisuuksiin. Kauan eläköön kuolleet taiteilijat!
Miksi kirjoitan tästä, no luin asiasta Helsingin Sanomien verkkoliitteestä ja artikkelin päätti lause: "Tietty ongelma toki on, jos taiteilija ei voi kuolemansa jälkeen valvoa teoksiaan."
Nähtävästi kirjoittaja ei ole aivan tietoinen siitä mitä kuolema tarkoitta, tai sitten minulla on asiasta kovin hämärä kuva. Olin siinä uskossa että kuolemansa jälkeen edesmenneellä henkilöllä olisi aivan valtavia vaikeuksia valvoa teoksiaan, mutta nähtävästi tämä ei ole aivan niin absoluuttista taidemaailmassa. Ehken Elvis elävänä kuolleena on paras esimerkki tällaisesta taiteilijan kuolemasta. Elviksellä menee paremmin päivä päivältä, ei vain yksi vaan satoja (ellei tuhansia) valvoo teosten tilaa alkuperäisen luultavan poismenon jälkeen.
Ehkä minun pitäisi tehdä töitä eikä lukea Hesarin kulttuuriuutisia, mutta roolipelaaja minussa tarttuu mielellään huolimattomasti muotoiltujen lauseiden viittaamiin maailman ominaisuuksiin. Kauan eläköön kuolleet taiteilijat!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)