Asioista luopumisen kauneus

Ronja hikkaa (eli ei nukahda) ja katsoo mobilea eli minulla on hetki: ensin hänen jalat huitovat. Sitten hän tekee vatsarutistuksen. Sitten tulee hikka. Ja taas kädet ja jalat huitovat jne.

Mutta asiaan: olemme vähentämässä tavaramäärää, jotta mahdumme uuteen kämppään. 

... Välissä yö, kun tyttö sitten lopetti hikkaamisen ja halusi äidin...

En osannut odottaa sitä, miten hyvältä tavaramäärän vähentäminen tuntuisi. Olemme viemässä 2 muuttolaatikollista elokuvia pois ja se on vain alku. Käymme läpi kaapit, myymme kirjoja, kierrätämme kaiken mahdollisen. Se tuntuu todella hyvältä asialta. Jotain juttuja jää. Esim. ilman kirjahyllyjä ja kirjoja koti ei ole koti, joten osa - ehkä suurikin osa - jää. Mutta tämä on hyvä alku.

Kulutus voi pelastaa taloutta, mutta vähempi krääsämäärä säästää lompakkoa, hermoja ja luontoa.

Asunnottomuutta käsitteellisellä, joskaan ei konkreettisella, tasolls

Koska vuokrasopimuksen yhden kuukauden irtisanomisaika tarkoittaa että irtisanominen astuu voimaan seuraavan kalenterikuukauden lopussa, kävin irtisanomassa nykyisen asuntomme tänään.
Tätä voi pitää erikoisena ratkaisuna kun meillä ei ole vielä sopimusta seuraavasta asunnosta, mutta se johtuu vain siitä että asunnonvälittäjä on tämän viikon lomalla. Menemme edelleen perjantaina katsomaan uutta kämppää (sijainti, hissi ja piha on jo alustavissa tutkimuksissa todettu riittäviksi) ja tehnemme sopimuksen ensi viikon maanantaina tai sitten Sotkamosta palattuamme. Tavoite on päästä muuttamaan vielä lomani aikana, jolloin lomaa seuraava viikko jää vanhan kämpän reikien paikkaukseen ja siivoamiseen.
Mutta että nyt ei siis ole voimassaolevaa osoitetta Turussa 1.9.2013 alkaen :)

Uudenlaista elämää

Elämä on muuttunut melkoisesti viime aikoina. Vauva on tullut taloon ja kasvaa kovaa vauhtia. Kissojen määrä on vähentynyt kuudesta kahteen. Riku on ollut kotona lomalla ja meillä on ollut yhteistä aikaa perheenä. Halusin kirjoittaa jotain ajatuksia siitä, miten elämämme on muuttunut.
- On mahdollista istua alas ilman kissaa sylissä (Noki ja Piki)
- Lattialla voi taas säilyttää asioita ilman pelkoa kissan pissaamisesta niiden päälle. Muutenkaan ei enää tarvitse etsiä kissan pissausjälkiä talosta. Nöpö oli hieman hankala tässä suhteessa, vaikka muuten ihana olikin.
- Keittiössä saa touhuta ilman, että jatkuvasti törmää kissaan (Sasu)
- Joka päivä seikkaillaan vähintään kerran jossain (Ronja), jotta saamme helposti kyllästyvään vauvaamme tarpeeksi virikkeitä saavuttaaksemme hyvät unet
- Joka yö on ihan uudenlainen seikkailu, jossa on mahdollista saada seitsemän tuntia unta (Hyvin, hyvin, hyvin harvoin) tai sitten herätään kahden tunnin välein tai vieläkin useammin (useammin tapahtuva asia). Tai kaikkea siltä väliltä.
- Tytön päivätorkuilla on mahdollista lyhyesti itse torkahtaa tai ainakin nollata aivot television avulla. Päivätorkkujen määrä kuitenkin vähenee ja niiden pituus lyhenee.
- Sitä on välillä niin väsynyt, että pyörryttää ja on vaikeutta saada voimaa raajoihin.
- Talo ei enää tunnu tosi tyhjältä, kuten se tuntui vielä ihan äsken. kaikkeen tottuu.
- Koska vauvan voi ottaa mukaan touhuihin, on taas ollut mahdollista nähdä ystäviä, mikä on ollut ihanaa.
- Hän jaksaa olla hereillä 2-2,5t kerrallaan, joten siinä välissä ennättää jo jotain tehdäkin.
Lisää muutoksia on tulossa, jos muutamme keskustaan. Seikkailut helpottuu, kun ne alkaa jo kotiovelta. Autosta voidaan luopua sen ollessa täysin tarpeeton keskusta-asumisessa. Vihdoin voi käydä pienissä kaupoissa isojen supermarkettien sijaan. Tänään käymme yhdessä näytössä ja perjantaina on toinen.

Sen sijaan muuttamaton asia viime aikoina on ollut Laitilan talon myynti. Se on siis vielä myynnissä. Haluaisiko joku halvalla talon? Meiltä irtoaisi.

Muuttomietteitä ja lomasuunnitelmia

Olemme pohtineet muuttoa keskustan palvelujen piiriin. Olisi mukava kokkailla enemmän lähiruokaa (sitä saa Torilta ja kauppahallista) mutta täältä Halisista ei tule lähdettyä keskustaan ostoksille, koska sinne ei pääse autolla. Tai pääsee toki louheen, mutta prosessi on niin paljon hankalampi kuin kävellä lähikauppaan tai ajaa Tampereentien prismalle että se tulee tehtyä etukäteen suunnitellusti muttei spontaanisti.
Olemme katselleen vuokra-asuntotarjontaa ja keskustastakin löytyy asuntoja jopa ihmisille joilla on lemmikkieläimiä. Nyt meille on varattu yksi noin 80 neliöinen asunto jota pääsemme katsomaan ensi viikon perjantaina. Minulle tuli myös kutsu toisen asunnon näyttöön ensi maanantaille, mutta lähtökohtaisesti ko asuntoon ei saa tuoda lemmikkejä. Välittäjä oli optimistinen neuvottelumahdollisuuksista, mutta saa nähdä. Yhden asunnon kävimme jo eilen katsomassa, peruaatteessa ok kämpässä oli kaksi vakavaa puutetta. Ensiksi sen hissi oli liian pieni meidän lastenrattaillemme ja toisekseen olohuoneesta näkyy yksi Turun vilkkaimmista kaduista ja ruostunut peltikatto.
Ensi viikolla siis saanemme tietää olemmeko muuttamassa keskustaan, molemmat asunnot ovat parin korttelin päässä Torista, toinen lähempänä jokea ja toinen lähempänä taidemuseota. Kummassakin puolensa siis.
Olemme pohtineet uskallammeko lähteä autoilemaan Sotkamoon vielä tänä kesänä. Suositus olisi että Ronjan ikäinen olisi enintään kaksi tuntia kerrallaan turvakaukalossa joka tarkoittaisi minumissään kolmea pysäystä matkan aikana. Tulin katsoneeksi olisiko VR:llä tarjota parempaa ja yllätyin siitä että pääsemme Turusta Kajaaniin alle kahdeksassa tunnissa ja vain yhden vaihdon taktiikalla. Olemme nyt siis hankkineet liput ja käymme Sotkamon isovanhempienkin luona ennen kuin Ronja täyttää puolta vuotta.
Katsotaan ennätämmekö käymään vielä Elvsjössäkin, Sotkamon reissu antanee osviittaa siitä onko ko reissu mahdollinen tänä kesänä/syksynä.

Muistoja Sasusta

Keräsimme taannoin muistoja Sasusta:

- Asioiden alla
- Hamstrasi ruokaa poskiin ja palasi piiloon syömään
- Kertoi aina kun ruokakupissa näkyi pohjaa
- Opetti avaamaan vessan oven senkin jälkeen kun oli asennettu kissanluukku
- Kävi yhden kerran Laitilassa talon alla, totesi että sisällä on mukavampaa
- Kuorsasi kovaa, joskus kovempaa kuin Riku
- Kehräsi hurjan kovalla äänellä
- Tykkäsi leuanalusrapsuista
- Oppi luottamaan ihmisiin, kaksi vuotta siihen taisi mennä
- Oppi kynsienleikkaukseen
- Oppi tulemaan syliin
- Osasi kilpikonnapuolustuksen
- Kun oppi rentoutumaan röhnötti maha pystyssä ilman pelkoa
- Katsoi punaista pistettä silmäkulmista ja pää kallellaan
- Tykkäsi jahdata asioita jotka olivat pöydänjalan takana (molemmat etutassut eri puolilla)
- Tykkäsi leikkimisestä, ei niinkään leluna olemisesta
- Oppi hyppäämään lastenrattaisiin, joissa saattoi nukkua yhtäaikaa Tuiskun kanssa
- Halusi KANAA
- Toimi poliisina, kun tappelun ääniä kuului meni ja löi kumpaakin osapuolta kunnes lopettivat
- Oli mestari kamppaaja, erityisesti keittiössä
- Tykkäsi katsoa ikkunoista
- Nautti viimeisistä vuosistaan, levosta, kavereista, ruoasta, rauhasta, pehmeistä paikoista
- Viihtyi korkealla kissan kiipelilytelineissä

Univelkaa ja koulutusta

Tämänkertainen ilta/yötyö on sujunut muuten hyvin, mutta heräilen aamulla 6-7 tunnin yöunien jälkeen. Tämäkin unimäärä on enemmän kuin mitä Satu on saanut, koska Ronja on nukkunut viimeiset yöt maksimissaan 3,5 tunnin pätkissä. Joitain öinä on ollut vain yksi kolmetuntinen ja sitten pientä räpellystä siihen päälle.
Tänään Ronja nukkui yhden tunnin pätkän BabyBjörnissa, hän äpisi ja oli väsynyt joten vein hänet kävelylle. Kävelyn jälkeen istahdin vauvan ja valjaiden kanssa keinutuoliin ja melko nopeasti Ronja oli unessa. Valjaat eivät ole aivan optimaaliset siihen että nojaa selkänojaan pitkiä aikoja, mutta Ronja nukkui hyvin ja yhdisti unisyklit toisiinsa hienosti.

Kaksi viikkoa

Olen ollut lomalla nyt kaksi viikkoa ja aika on kulunut siivillä. Eilen väitin Sadulle ettei ole vielä torstai vaan tiistai ja kun myöhemmin kävi ilmi että todellakin oli torstai en voinut mitenkään käsittää minne keskiviikko oli kadonnut.
Kanadasta ei ole kuulunut mitään ja vaikka kuuluisikin niin alkaa olla todennäköistä että se ei kesälomaa keskeytä. Olen siis nauttinut lomasta ja perheen parissa ajan viettämisestä.
Kesä on ollut lämmin, ei yhtä hirveän kuuma kuin alkukesä oli mutta lämmin kuitenkin, kuiva ja tapahtumaköyhä. Olemme käyneet keskiaikamarkkinoilla ja ranskalisella ruokatorilla sekä seikkailleet Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Ronja ei ole ollut tapahtumaköyhä, tyttö oppii uutta vauhdilla ja ilahduttaa meitä säännöllisesti uusilla tempuillaan.
Ensi viikolla on töitä, tai oikeammin koulutusta, ja työpäivät alkavat 16.30 loppuakseen keskiyön tietämissä. Sain tänään hoidettua koulutukseen liittyvän byrokratian pois alta joten viikonloppu voi taas sujua rennosti.
Ensi viikon jälkeen on vielä viisi viikkoa lomaa. Voi olla että se aika katoaa yhtä nopeasti kuin kuluneet kaksi viikkoa Ronjan ja Sadun kanssa touhuten.

Hyvästit Sasulle

Sasu lopetettiin tänään (äsken). Häneltä löytyi iso kasvain virtsarakon takaa eikä häntä enää tästä leikkauksesta herätetty. Hän on laihtunut viime aikoina, mutta koska hän on myös ollut aktiivisempi, kontaktia enemmän ottava ja liikkuvaisempi, ajattelimme laihtumisen johtuneen siitä. Eilen hän meni huonoon kuntoon.
Lauman pienennyttyä kuukausi sitten Sasu alkoi nauttia elämästä vielä hieman enemmän. Hän sai liikkua vapaasti joka puolella ja hänellä oli hyvät välit muihin kissoihin. Töpö nuolaisi häntä pään päältä ja hän nukkui vaunuissa Tuiskun kanssa. Hän tuli taas syliin ja pyöri jaloissa keittiössä. Hän haki kanaa melkoisella vimmalla meiltä. Nyt häntä ei enää ole ja häntä(kin) tullaan kaipaamaan.

Sasu tuli meille lokakuussa 2009 Kalannin löytöeläinkodista. Emme koskaan saaneet tietää, mikä hänen taustansa oli tai minkä ikäinen hän oli. Tuolloin iäksi arvioitiin 4-10vuotta. Hän ensimmäiset vuodet piileskeli asioiden alla. Kun eräänä kesäänä remontoimme puolet alakerrasta Laitilassa, Sasu kiipesi sängyn päälle. Kun löysimme Calmin (kissanruoan), Sasu rauhoittui ja nautti elämästään vanhana kissana, joka söi ja nukkui ja leikki aina välillä. Piki pelkäsi häntä, Noki ja Nöpö hieman kiusasivat häntä. Hänellä oli loistava kilpikonnapuolustus tassulla (meni matalaksi ja nosti tassun - kohti tulevaa kissaa kohtasi pelkkiä kynsiä ja hampaita, joita ei käytetty, jos ei enää tultu kimppuun). Hän oppi, että ruokakuppiin tulee aina ruokaa eikä enää pelännyt ruoan loppumista, vaikka koko loppuelämänsä hän vahti ruokakuppia uskollisesti. Hän ei enää napannut suuta täyteen ruokaa ja juossut piiloon syömään eikä hän jättänyt loppuja syömättä pelon johdosta. Hän leikki Kikkaroon kanssa (sellainen pehmopötkö, jossa kissanmintun hajua ja häntä) ja joskus pisteellä, vaikkei hän sitä hyvin nähnytkään. Hän katseli sitä pää ihan vinossa kuin olisi ihmetellyt tätä kaksiulotteista juttua.

Hänellä oli rauhalliset loppuvuodet ja tulemme häntä kovasti kaipaamaan.