Lihakastike

Sadun alkoi eilen tehdä mieli perinteistä suomalaista lihakastiketta, joten ei kun etsimään reseptejä keittokirjasta. Hämmentävästi minua aina loistavasti palvellut keittokirja ei sisältänytkään lihakastikkeen ohjetta, joten turvauduimme internettiin. Se palveli yhtä hyvin kuin yleensä, noin viiden-kuuden reseptin toisiinsa sulauttamalla saisi varmasti aikaan jotain sellaista mitä haemme.
Koska uskoni keittokirjaan oli kuitenkin edelleen vahva, etsin uudeleen. Ja löytyihän sielä muhennos joka sisälsi oikean makumaailman. Kun vain unohdimme kypsän lihan käytön ja jatkoimme keittoaikaa viidstä minuutista puoleen tuntiin lopputulos oli oikein makuisa.

Sunnuntaina leivoimme pullia, ensimmäistä kertaa tässä asunnossa ja uudella uunilla. Uuni oli edellistä hitusen tehokkaampi joten toisen pellillisen pullat (Satu tarkkaili ensimmäisen paistumista kuin haukka ja otti pullat ulos oikeaan aikaan, minä luotin kelloon ;) menivät hitusen tummiksi. Eivät ne suorastaa palaneet, mutta melkein. Ensimmäisen ja toisen pellillisen pullat sen sijaan onnistuivat mainiosti ja maistuivat erinomaisilta. Nyt on pakkasessa pullaakin.

Uusi hella :)

Meille tuli torstaina uusi hella (induktioliesi + uuni). Tämä on aiheuttanut jo suurta iloa ja riemua, kun se alkaa heti lämmittää ruokaa. Enää ei sitä, että laittaa ruoan hellalle lämpiämään, laittaa tiskit, pyykit ja pesee pöydätkin ennen kuin ruoka edistyy :). Tosin se oli tähän asti hyvä hetki varmistua siitä, että keittiö on oikeasti siisti. En ole itse huomannut yhtään ainoaa syytä käyttää mitään muuta kuin induktioliettä. Se on kissaturvallinen, koska se ei lämmitä levyä vaan kattilaa. Se jäähtyy ja lämpiää nopeasti. Se on paloturvallisempikin, jos vain muistaa säilyttää kattiloita kaapissa eikä hellalla. Lisäksi tämän version saa lapsilukkoon (sekä lieden että uunin), joten kissat sitä eivät saa päälle. Kaiken kaikkiaan mainio vekotin.
Uuden hellan kunniaksi olemme tänään tekemässä pullia. Nyt ne ovat tuolla lämpimässä nousemassa. Minulle ne ovat vähän hassupullia, koska niissä ei ole lainkaan kardemummaa. Tosin olen niihin jo ehtinyt tottua, koska Riku ei ole viimeiseen 11-vuoteen kyseisestä mausteesta tykännyt. Hieman mietin voisilmäpullia ja ehkä kaakaota viereen :).

Kulttuuriraportti: Sirkus Finlandia

Olimme ostaneet liput tämän päivän Sirkus Finlandian esitykseen, joka olikin hyvä koska muuten emme olisi varmaan poistuneet kotoa lainkaan. Ennen sirkusta kävimme pitkästä aikaa syömässä Trattoria Romanassa, jossa sekä ruoka että jälkiruoka oli oikein hyvää.
Sirkus oli lähes täynnä, joitakin tyhjiä paikkoja oli D-katsomossa. Olimme aitiopaikoilla eturivissä ja näkyvyys esityksiin oli loistava.
Esityksen ensimmäinen taiteilija oli ranskalainen, juuri sirkuskoulusta valmistunut ja ensimmäisellä täysipitkällä kiertueellaan oleva trapetsitaiteilija. Yksi pieni virhe joka olisi voinut päättyä putoamiseen tapahtui, mutta esitys oli riittävän vauhdikas ja näyttävä ettei se haitannut. Minun suosikkini kaikista oli taikuri joka loihti esiin pienempiä, isompia ja vielä isompia lintuja. Sadun suosikki oli venäläinen kissankouluttaja. Tai oikammin ne kissat. Kissat olivat kyllä hienoja esiintyjiä ja vain yksi turvautui anarkistiseen "minähän en hyppää kun voin kiertääkin" lähestymiseen.
Yleisön suosikki oli vatsastapuhuja Sebastian joka veti kyllä hauskan shwon.
Esitykset olivat teknisesti taidokkaita, mutta Sadun sanoin kokonaisuus oli vähän jäykkä, erityisesit kun vertaa edelliseen sirkuskokemukseemme Florentinoon joka oli pienemmän budjetin itäeurooppalainen sirkus ja huomattavasti vekkulimmalla asenteella liikkeellä.
Ei silti, menemme kyllä katsomaan Sirkus Finlandien seuraavankin kauden näytöksen, elleivät olosuhteet ole täysin meitä vastaan :)
Kotimatkalla näimme vielä ison kasan kanootteja ja kajakkeja halistenkosken padon luona, mutta käveltyämme kotoa koskelle, näimme viimeisten kanoottien katoavan ylävirtaan. Satu muisti tänään olevan kanoottikauden päätöstilaisuuden, mutta se jäi siis meiltä näkemättä.

Kiireinen viikko

Tämä viikko on ollut aikamoista menoa töissä. Maanantai ja tiistai menivät työpajassa, josta olin vastuussa. Vedin itse vain maanantai-aamun, mutta osani oli varsin aktiivinen senkin jälkeen. Keskiviikkona piti arvioida ensi vuoden budjetti ja tänään valmistautua huomiseen ohjausryhmän kokoukseen Tampereella. Onneksi suurin osa materiaaleista kokoukseen tuli tehtyä jo viime viikolla, joten tämä päivä oli edes teoreettisesti mahdollinen saada onnistuneeksi. Vielä on yksi kokous tulossa tänään, mutta välissä piti käydä kotona päästämässä uuden hellan tuovat asentajat sisälle. Nyt siis olen kotona käymässä ja kohta juoksen taas.
Kolo on kuitenkin kaikesta kiireestä edistynyt lähinnä kylläkin Rikun aktiivisuuden johdosta. Alakerrassa ei ole enää Tuiskun suureksi suruksi laatikoita, mutta onneksi yläkerrassa on vielä muutama. Hän erityisesti tykkää nukkua niiden päällä. Takapiha on edelleen viidakko, mutta ehkä ensi viikonloppuna? Kyllä se tästä.

Au!

Eilen kotiinpalatessani ja koneita repusta sohvapöydälle purkaessani onnistuin asettamaan Air-kannettavani niin reunalle, että se lähti putoamaan. Ajattelematta asiaa sen kummemmin laitoin jalan alle ja lopputuloksena kannettava putosi giljotiinin tavoin oikean jalan isovarpaan päälle. Sattui aika mukavasti hetken aikaa, eikä kipu oikeastaan tyäsin hellittänyt ennen kuin Satu toi minulle kylmäpakkauksen varpaan päälle (ja kului tunnin verran varpaan viilentelyä).
Tänään aamulla varvas voi jo paremmin ja olin valmiina kävelemään töihin, kunnes laitoin kengät jalkaan ja se ihme läppä joka sijaitsee kengännauhojen alapuolella meni ryttyyn ja rytty painoi varvasta tismalleen ruhjeen kohdalle. Muutaman testiaskeleen jälkeen päätin etten kävele töihin ja Satui heitti minut autolla työpaikalle.
Onnuin näyttävästi aamupäivän mutta lounaan jälkeen päätin että ei tässä mitään ontumista tarvita, eihän varvas ole edes kipeä. Ja heti kun ryhdyin kävelemään normaalisti (eli taivuttelemaan varvasta kulkiessani) se innostui taas olemaan kipeä. Nyt sitä jomottaa oikein mukavasti ja ajatukset harhautuvat kirjoittelusta toisaalle. 

Hitaasti hyvä tulee

Eiliseltä kauppahallissa käynnillä mukaan tarttui kaksi porsaan potkaa (tuoretta) joista ensimmäisen laitoimme tänään ruoaksu. Resepti löytyi ihmeellisestä internetistä ja kauppamatkan jäleen (piti ostaa yrttejä ja viiniä) aloimme hommiin.
Ensimmäiseksi havaitsimme ettei meillä ole tarpeeksi isoa kattilaa. Toisen kauppamatkan jälkeen viisilitraiseen kattilaan laskeutui ensin potka, sitten vesi ja sitten loput reseptin ainesosat. Konjakkia emme muistaneet ostaa, kaapista löytyi XO:ta, joka sopi ruoanlaittamiseen mainiosti.
Keitimme lihaa noin kolme tuntia ja poikkesimme reseptistä siltä osin että teimme sen kaveriksi bramborakia, emmekä kokeneet kaipaavamme kastiketta. Prahantyylinen ruoka valmistui viiden korvilla ja nyt se on syöty. Herkkua oli. Yhdestä potkasta riitti molemmille ja vähän jäi ylikin. Luuta yritimme tarjota tuttavan koiralle, mutta Jöröllä on masu sekaisin.
Epäonnistumisen varalta hankittu kakkospotka on nyt siis käytettävissä huomista varten :)
Roperintamalla LltK on kesälomatauolla, tällä kertaa lomailee Suvi. Olen onnistunut kirjoittamaan tapahtumia auki sen verran että uskoisin selviäväni ainakin seuraavasta pelisessiosta, toki jos hahmot lähtevät aivan odottamattomaan suuntaan voi olla etten selviäkään.
Töissä ensimmäinen deadline on julkistettu ja se on nk riittävän lähellä. Nyt kun vielä joku kertoisi mitä siihen mennessä on tarkoitus saada aikaan.

Vapaalla

Tänään on virallinen muuttopäivä ja sen kunniaksi muuttovapaa. Töissä asiat ovat edenneet hitaahkonlaisesti, informaatiota on meille kyllä toimitettu aivan järjettömät määrät, mutta formaatti johon sen muutamme on vielä hakusessa. Tämä viikko oli töissä rennonpuoleinen kun yhtään reissupäivää ei ollut. Ensi viikolla olen pari päivää Helsingissä, sitä seuraavan viikon koulutus järjestyikin Turkuun.
Kissat ovat läheisyyshömppiä, nytkin Piki puskee minun kättäni ja vaatii huomiota.
Tänään on tarkoitus korkata Kauppahalli ja aloittaa elämä jossa haemme tuoreita raaka-aineita lähinnä torilta ja kauppahallista. Kuivaruokaa, mehuja, maitoa ja sen sellaista voimme edelleen ostaa lähikaupasta.
Aamiainen kutsuu tekemään itseään. 

Töitä kuten ennenkin

Tällä viikolla on taas ollut olo siitä, että työt ovat palanneet normaalitilanteeseen. Päivät ovat olleet jälleen niin kiireisiä, että tuskin ennättää pysyä sähköpostin perässä ja kokouksia on perätysten. Nyt sitten minut passitettiin lepäämään, kun polvi on vaikea. Kävi taas tyypillisesti, että voidessani lisätä liikkumista tein sen niin reippaasti, että vähempikin olisi riittänyt. En usko, että polvessa mitään vakavaa vikaa on. Se vain haluaa hetken hieman rennompaa tahtia. Ymmärrän sen hyvin. Sen verran pitää tulevana neljänä päivänä tehdä, että tekee maanantain esityksen valmiiksi, mutta sillä ei onneksi ole tänään hengen hätää. Ensi viikolla sitten kaksi päivää menee työpajan pitämisessä ja vetämisessä ja yksi päivä ohjausryhmän kokouksessa. Onneksi sitä seuraava viikko on hieman rennompi. Ehtii tehdä ne ns. oikeat työtkin :)

Lauantaileffa :)

Oli tällä kertaa tosiaan Abraham Lincoln the Vampire Hunter, joka oli aivan järkyttävän huono. Rikun se veti aivan sanattomaksi ja lähin vertaus oli Blade. Minua leffa ei yllättänyt, ei edes huonoudellaan. Tuolla nimellä se ei vain voinut olla hyvä. Ei sen tosin olisi tarvinnut olla ihan yhtä huonokaan, mutta minkäs tekee. Pääsimme kaverin kyydillä kotiin, mikä olikin hyvä, sillä helteessä keskustaan kävely väsytti meidät molemmat.
Kissat ovat opettaneet Rikun toimimaan hissinä ja nostamaan heitä kirjahyllyn päälle. Riku saattaisi tosin sanoa opettaneensa kissat nostoon. Joka tapauksessa nytkin Töpö ryömii siellä selällään tassut katossa. Ihan hepulissa on tuo pieni. Kissat tykkäävät siitä, että on taas viileä. Keskellä päivää kissat vain makaavat vaihtelevissa asennoissa joko auringossa tai varjossa liikuttamatta karvaakaan. Yöllä sitten pitääkin käyttää kaikki energia. Onneksi eivät pääse riekkumaan makkariin, johon Riku kokosi tänään sängyn pohjan. Se näyttää jo paljon enemmän makkarilta, kun patjat eivät enää ole lattialla. Oma  muuton hoito jäi yhden laatikon purkamiseen, mutta se olikin henkisesti hyvin vapauttavaa, sillä suurin osa lensi roskikseen, joskin kyllä kierrätettäviin eri tavoilla. Laatikoita riittää vielä, mutta huomenna ehkä lisää lentää roskikseen :). Hyllyt voisi viedä yläkertaan, jotta siellä voisi myöskin purkaa laatikoita. Ehkä huomenna.

1. työviikko takana

Ja tuntuu siltä kuin olisin ollut töissä jo kuukauden. Aivot ovat pärähtäneet kunnolla työvauhtiin, joka onkin hyvä koska tekemistä on törkeästi ja aikaa vähän. Tai aikaa on vähän jos viimeisin alustava aikataulu pitää paikkansa, toivon että vielä tapahtuu jotain viivästymisiä joka antaisi mukavasti lisäaikaa omiin hommiin.
Kotona laatikkopinot eivät ole paljoakaan pienentyneet, mutta ehkäpä tämä viikonloppu tuo tilanteeseen muutoksen. Asunto on muuten mukava, mutta olen jo aivan totaalisen tympiintynyt 15 vuotta vanhaan peruslieteen joka taloudesta löytyy ja suunnittelen induktiolieden hankintaa. Onneksi sekin vaatii isännöitsijän kirjallisen suostumuksen. Yhtä kaikki, ensin täytyy paikallistaa sopiva liesi ja pyytää siitä tarjous.
Kulttuuritiistait eivät ole vielä päässeet vauhtiin, eivätkä toritorstait. Tänään on kuitenkin vuorossa Abraham Lincoln - Vampire Hunter -leffa, joka voi olla melko laadukas. Huomenna sen sijaan ei ole ohjelmoitua kotoa poistumista.

Yllättävän aikaansaava päivä

Olen ollut viimeiset pari päivää melko väsynyt. Ilmeisesti jokin stressi on alkanut purkautua, kun talo saatiin myyntiin. Ystävälliset tuttavat ovat myös antaneet vinkkejä, joiden avulla voimme itsekin markkinoida taloa. Näitä täytyy tarkemmin harkita, kun aivot siihen pystyvät. Näiden pohdintojen sijaan tänään olen onnistunut tiiviisti keskittymään töihini, mikä on aina iloinen asia. Olen viime päivät pitkälti käyttänyt mallintamalla tapaa järjestää maisteritutkinnon jälkeinen asiantuntemuksen kehittäminen. Nyt kirjoittamani teksti on valmis ja lähetetty kommenttikierrokselle. Sain jo sellaisen ystävällisen ja rohkaisevan kommentin hankkeen johdolta, että juuri tämänlaista tarvitaan (ennen kuin itse teksti oli luettu :). Tästä onnistumisesta rohkaistuneena lähdenkin kotiin kissojen seuraksi Rikun viettäessä työiltaa kolleegojen kanssa. Huomenna taas uudet älylliset paininnat edessä. Kaipaan yhä enemmän sitä valkotaulua, jonka avulla voisi yhdellä silmäyksellä aina hahmottaa hankkeen nykyvaihe ja tarvittava eteneminen eri alueilla.

Lamppuja kattoon

Tänään kävimme Laitilassa jossa välittäjä tuli kuvaamaan taloa ja hakemaan avaimia. Minä olen remontin jälkeen niin kurkkuani myöten täynnä vanhaa kämppää että odottelin kahvilassa kun Satu hoiti käytännön järjestelyt. Kuulemma siellä oli siistiä ja välittäjänkin ilme oli kirkastunut kun hän oli nähnyt valmiimman ja siivotun talon.
Turun päässä oli vuorossa kattolamppujen asennus, kaksi plafondia olohuoneeseen ja yksi keittiöön tekee alakerrasta kokonaan valaistun. Jäljellä on vielä osa yläkerrasta.
Huomenna on töissä vuorossa kick-off, toivottavasti tänään aamulla vaivannut kurkkukipu ei ole merkki mistään flunssaan liittyvästä tai puheohjelmani laatu voi entisestään heiketä. Työpäivä alkaa kohteliaasti vasta kymmeneltä (käyn parturissa aamulla) mutta kestää epäkohteliaasti iltayhdeksään. Sentään loppupäässä ohjelmassa on illallinen Pinellassa :) Ylihuomenna on syksyn ensimmäinen reissupäivä kun lähden käväisemään Helsingissä.
Sääret alkavat kertoa että kävely tuntuu jossakin, mutta muuten työmatkakävely tuntuu mukavalta. Eilen olin hieman huolissani kastumisesta kun vähän ennen koskea töihin päin kävellessä muutama pisara kohtasi kehoni eikä mukana ollut edes sateenvarjoa, mutta sade jätti kohteliaasti saapumatta.

Lopultakin

Kolmekymmentäkahdeksan vuotta ja rapiat siinä meni, mutta lopultakin minut on onnistuneesti todettu psykopaatiksi. Ainakin jos uskomme "joitakin facebookin työntekijöitä ja amerikkalaisia psykologeja" enkä suoraan sanoen näe kuin muutamia syitä miksi emme uskoisi.
Nyt on siis todettu sosiaalisen median olevan niin tavallista, että sen ulkopuolella eläminen on epäilyttävää. On jopa menty niin pitkälle että on havaittu sekä Breivikin että Holmesin olleen täysin vailla Facebook-tilejä.
Tämä posti toimikoon siis varoituksena kaikille tutuille ja tuntemattomille; en ole liittynyt Facebookiin joten voin olla vaaraksi ympäristölleni.
Osoittaakseni syvään juurtuneen epärehellisyyteni väitän että syyni olla liittymättä eivät suinkaan ole henkisten ongelmieni peittely eikä edes narsistisen persoonallisuuhäiriön puute vaan se että minua ei todellakaan millään tasolla kiinnosta sellainen tieto mitä ihmiset itsestään facebookiin kirjoittavat enkä erityisemmin halua olla Facebookin mainostajille markkinoima tuote. Mikäli diaspora suvaitsisi valmistua ja siellä käytäisiin syvällistä filosofista keskustelua maailmankaikkeuden ja ihmisyyden olemuksesta, voisin hyvinkin liittyä.

Töissä taas

Fyysinen läsnäolo on palkanmaksun edellytys ja juuri siihen olen tänään pystynyt. Aivot ovat todenneet ettei ole mitään syytä herätä ja tekevät parhaansa vetääkseen kehonkin takaisin unten maille.
Yksi palaveri, sähköpostin siivoaminen ja kalenterin ihmettely myöhemmin olen saavuttanut pisteen jossa ei-tuottavaa-tekemistä ei enää ole jäljellä. Ja tuottavan tekemisen yrittäminen ei vaikuta viisaalta.
Onneksi kumppanin pääasiallinen kontakti on lomillaan ja palaa vasta torstaina, joten ainakaan ennen keskiviikkoa ei ole pakkoa kirjoittaa hienoja ja sisällöllisiä sähköposteja englanniksi.
Pelirintamalla aivoja tarvittaisiin siihen että saisin käytyä läpi hahmojen viime pelikerralla vapauttamaan menneiden aikojen maagin vaikutukset Melderynin poliittiseen tilanteeseen ja eri koulukuntien halukkuuteen suorittaa ekskursio keskelle korpea. Prosessi on sinänsä helppo, kunhan laskentaheo olisi käytettävissä edes keskiverto flunssapäivän verran sen sijaan että lempeä pyyntö aivoille käynnistää kognitiiviset prosessit saa aikaan vastineen "does not compute"...

Kämppä täynnä laatikoita

Riku sankarillisesti kantoi isän ystävällisellä avustuksella loput tavarat Laitilasta tänne kämppään ja nyt se on aikalailla täynnä laatikoita. Kissoista tämä on hulvattoman hauskaa. Niiden päällä on mukava nukkua, koska ne ovat korkealla ja kansi hieman muokkautuu kissan muotoiseksi.  Töpö lisäksi pyrkii murtautumaan laatikoihin, koska niissä on kuitenkin jotain jännää. Tarkoitus on ottaa valokuvia todisteeksi ennen laatikoiden purkua.  Tämän viikonlopun kuitenkin lepäämme ja rentoudumme. Kyllä ne laatikot odottavat :).

Paluu normaaliin

Eilen oli ensimmäinen päivä kuukauteen kun en ajatellut Laitilan remonttia, sen sijaan kävelimme Sadun kanssa Mikon ja Suvin luokse jossa pelautin Long live the King:in (muistaakseni) kolmannen pelikerran. Tällä kertaa matka eteni Tashalista Trobridge Inn:iin ja vanhoihin luoliin sen alapuolella. Menneen maailman velho tavattiin ja Lothrimin laboratorio löydettiin. Loppujen lopuksi hahmojen käsiin jäi satakunta kirjaa joista puolta ei saa avattua ja toinen puolikas on kirjoitettu tuntemattomalla kielellä, ihan hyväkokoinen (joskin lukuhaasteellinen) kirjasto siis. Ennen seuraavaa pelikertaa on pohdittava ketkä muut kirjastosta saavat kuulla ja miten he siihen reagoivat.
Olen nukkunut levottomasti noin viimeisen viikon ajan, jos herään mistään syystä ovat aivot olleet samantien hereillä eikä uneen palaamisesta ole ollut toivoakaan. Viime yönä heräsin kahdesti ja palasin molemmilla kerroilla uneen ilman ongelmia. Näyttää siltä että remonttistressi (nyt siis lopultakin kaikkien näiden vuosien jälkeen tiedän milä stressi tuntuu eikä se tunnu hyvltä) alkaa olla ohi ja olen palaamassa normaaliin toimintaan.
Tänään olisi tarjolla grillaamista Naantalissa Hetan ja Tommin luona, huomenna paluu töihin. Myös kattolamppuja pitäisi ostaa ja jossain vaiheessa asentaakin, saa nähdä mihin energia riittää (toistaiseksi ei ole riittänyt aamupalan tekemiseen vaikka olen ollut hereillä noin tunnin).

Marjoja pakkasessa

Nyt on pakastettu marjoja. Tarkemmin sanoen on pakastettu paljon marjoja. Yksi litra mustaherukoita tuli omalta takapihalta. Noin 7-8 kiloa (?) mansikoita siirtyi Rikun ja Sirkun avustuksella myös pakkaseen. Ostin 10 kiloa, mutta tähän aikaan osa meni jo nopeasti pahaksi. Lisäksi pakkasessa on noin 9 litraa mustikoita sekä ehkä noin 4+ litraa vadelmia. Vadelmia on tarkoitus vielä pakastaa lisääkin, sillä ne ovat meidän lempimarjoja, mutta näin kauden alussa ne olivat vielä melko hintavia. Nyt on joka tapauksessa mustat sormenpäät ja kaipuu yöuniin sekä kattolamppuun olohuoneessa. Mustikoiden kuntoa oli hieman vaikea arvioida tv:n valossa, mutta muita valonlähteitä ei vielä olohuoneessa ole. No, pian todennäköisesti jo on :).
Tänään siirtyvät loput tavarat Halisiin, minkä jälkeen kämppä on aivan täynnä laatikoita, joita jossain vaiheessa pitää käydä läpi, heittää osa tavaroista mäkeen ja loput kaappeihin. Kyllä se tästä iloksi vielä muuttuu.