Touhukas päivä

Huomenna raskaus katsotaan täysiaikaiseksi ja sainkin viime viikolla lääkäriltä luvan touhuta. Iso maha hieman haittaa menemistä, mutta kaikenlaista sitä saa aikaan. Pyykkikori on ihan tyhjä (harvinainen juttu), tuhosin yhden vanhan lakanan ja tein siitä vauvalle kaksi lakanaa ja ison kasan pesurättejä (pitkään tavoitteena), järjestelin paikkoja, hoidin astiahuoltoa ja leivoin kaksi kakkua. Toinen niistä on menossa huomenna työpaikalle, kun menen palauttamaan avaimia. Tarkkuuden vuoksi tarkennan, että kakut ovat vielä uunissa. Sen sijaan torkut jäivät ottamatta, vaikka ne olisivat olleet ihan paikallaan alle kuuden tunnin yöunen jälkeen. Toivottavasti tänään pääsen ennen puolta yötä nukkumaan. Vauva nimittäin herättää kuuden-seitsemän aikaan. Hyvin menee, mutta nyt alan ymmärtää, miksi raskaana olevia sanotaan herkiksi. Omat reaktiot kun eivät aina ole missään suhteessa itse tilanteeseen. Sen myös tiedostaa tilanteessakin. Se tekee niistä hieman surkuhupaisia hetkiä. Voi olla, että univaje myös vaikuttaa.
Töissä työt ovat siirtyneet hyvin seuraajalle ja nyt voin rauhallisin mielin todeta, että työt ovat hetkeksi jonkun muun ongelma, vaikka äitejä patistetaankin töihin. Suunnitelmia vanhempainvapaan pituudesta ei vielä ole. Se riippuu niin paljon vauvan luonteesta ja meidän molempien työtilanteesta, etten ota mihinkään tämänlaiseen vielä kantaa. Kohta sitten nähdään, miten projektipäälliköltä sujuu vauvan hoito ja hänen kasvunsa fasilitointi.

Ei saisi

puhua pahaa ihmisistä joita ei ole koskaan edes tavannut. Mutta tällä kertaa on pakko. Jätän nimet kuitenkin mainitsematta, ettei tulisi herjaussyytettä :)
Olen nyt noin seitsemän tunnin ajan osallistunut koulutukseen jota järjestetään jenkkilässä. Muut osallistujat ovat yksi kolegani ja nippu eri sairaaloiden it-ihmisiä.
Olemme tehneet ensimmäistä harjoitus nyt jonkin aikaa, tai oikeammin minä olen ollut viimeiset 20 minuuttia tauolla kun muutama sairaalan it-ammattilainen ei ole saanut oikein mitään aikaan.
Onhan se mukava havaita että omat taidot, siis ihan ilman mitään kokemusta tai aiempaa oppia, ovat vähintään samalla tasolla tätä ammatikseen tekevien kanssa, mutta toisaalta kyllä tämä hitusen huolestuttaakin.
Muutamia dokumentteja olen amerikan terveydenhuollosta nähnyt ja niiden perusteella se on kallista, mutta periaatteessa laadukasta, touhua. Ennen olen toivonut vain etten usan terveyusjärjestelmän syövereihin koskaan joudu puhtaasti oman talouden kannalta. Nyt tuntuu siltä että että jos sinne putoan niin sitten edes sairaalaan jossa ei ole käytössä mitään tietojärjestelmiä. Kiitos.

Noniin, kurssi jatkuu...

Vuorokausirytmi

Istuu minulla tiukassa. Huomisesta alkaa neljän päivän koulutus johon osallistun toimistolta, mutta jenkkien ajassa. Olen siis yrittänyt saada valvottua illalla ja vastaavasti nukuttua aamulla normaalia  pidempään, mutta melko huonolla menestyksellä. Eilen pysyin hereille jonnekin puoli kahdentoista tietämiin ja yhden heräämisen taktiikalla nukuin tänään vähän yli kahdeksaan.
Koulutus alkaa huomenna puoli viideltä ja päivien oletetaan loppuvan joskus puoli yhden aikoihin. Siihen päälle vielä kävely kotiin ja olen valmiina nukahtamaan noin puoli kahdelta.
Tämä vuorokausirytmin joustamattomuus ei ole erityisen lupaavaa pian saapuvaa pientä ihmistä ajatellen. Olemme alustavasti sopineet että minä hoidan aamuvuorot ja Satu valvoo tarvittaessa illalla pidempään.
Tekstin tuottaminen tänne blogiin on ollut vähäistä kun kaikki työaika menee uuden oppimiseen ja materiaalin tuottamiseen. Ehkä tilanne muuttuu vielä tänä vuonna, ehkä ei :)

Jekyll & Hyde Turun Kaupunginteatterissa

Sain eilen lääkäriltä luvan touhuta vapaasti raskauden lähestyessä loppuaan ja menimmekin illalla syömään Azteciin ja teatteriin. Tarkalleen ottaen iltaohjelma oli sovittu jo aiemmin, mutta eipä tarvinnut asiasta huolehtia :). Ruoka oli ravintolassa hyvää, vaikka annoksia olikin ehkä tarpeettomasti muokattu tämänlaisen rutiineista pitävän ihmisen näkökulmasta.
Teatteri herätti ristiriitaisia tunteita. Näytelmä oli hyvä. Näyttelijät tekivät työnsä hyvin, vaikka joissain tanssikohtauksissa olisin kaivannut napakampia liikkeitä tehostaen laulettua, mutta tämä ei ollut merkittävä ongelma. Lavasteet toimivat ja pyrotekniikka oli ainakin minusta vaikuttavaa. Päänäyttelijä oli myös munamiehenä tunnettu Riku Nieminen ja hän teki työnsä kyllä hyvin. Muutokset Jekyllin ja Hyden välillä oli tehty valoilla ja äänentoiston sävyjen muutoksilla. Mikäli näyttelijä itse muutti esim. kasvojen ilmeitä, sitä ei parvelle näkynyt. Liikkeessä oli eroja. Eli siis kaikki hyvin?
Ei ihan. Kirjoittaja tai näyttelijät jättivät käyttämättä loistavan tehokeinon, jolloin siitä tuli pikemminkin häiritsevä tekijä, joka häiritsi meitä molempia. Kyse on kielen käytöstä. Sama näyttelijä sanoi sekaisin sinun ja sun yms. Tämä häiritsi. Näytelmä kuitenkin sijoittui Viktoriaaniseen aikaan, jolloin ihmisen puheesta nykyistä paljon selkeämmin näkyi sosiaaliluokka. Näytelmässä olisi toiminut hyvänä tehokeinona se, että yläluokka puhuu ns. oikein ja alaluokka miten sattuu. Lisäksi myös Jekyll ja Hyde olisivat voineet käyttää erilaista kieltä. Nyt kaikki käyttivät sekaisin vähän minkälaista kieltä sattuu ja se teki jopa hieman surulliseksi. Laulut ovat eri asia, sillä joskus melodia yms. vaativat toisenlaista kieltä, mutta en ymmärrä, miksei kielenkäytöä ollut tietoisesti harkittu.
Joka tapauksessa suosittelen näytelmää. Siinä oli synkempiä sävyjä enkä suosittele sitä oikeastaan esiteineillekään näytellyn väkivallan ja seksuaalisuuden takia (selvästi minusta on tulossa äiti :), mutta itse nautin ensinnäkin esityksestä ja toiseksi siitä, että olin pitkästä aikaa katsomassa (hyvää) näytelmää.
Ilta jatkui kävelyllä jokirannassa ja taksimatkalla kotiin, kun huomasimme meidän aikataulujen olevan hyvin erilaiset Turun bussien kanssa. Kaiken kaikkiaan ihana ilta.

Asunnon sisustus etenee ja niin etenee muukin

Asunto alkaa jo hiljalleen muotoutua. Kävin perjantaina tilaamassa verhot kaikkiin paitsi kahteen huoneeseen. Niistä ei ole vielä ideaa eikä niillä ole myöskään kiirettä. Samalla tilasin pari koristetyynyä jatkamaan verhojen värimaailmaa. Eurokangas palveli erinomaisesti ja sain kaiken haluamani yhdestä paikasta. Eilen, kun itse olin nauttimassa hyvin mukavasta illasta kolleegojen kanssa ensin ravintolassa ja sitten Kiitoradalla ampumassa laseraseella sorsia (sain 25 ammuttua), Riku kokosi minun suunnitteleman ja Sarokkaan tekemistä paloista koostuvan vaihtopöydän säilytystilalla alakerran vessaan ja samalla kiinnitti nerokkaasti yläkerran vessasta poistetun ja turhalta näyttävän hyllyn hyvinkin tarpeelliseksi hyllyksi alakertaan. Nyt sekin huone on hyvin toimiva ja näyttää heti paremmalta. Nyt vielä puuttuu pinnasängyn kokoaminen, mutta sillä ei ole kiirettä, koska meidän makkari on muutenkin knafti ja pinnis tulee muuttamaan tilaa vieläkin pienemmäksi. Periaatteessa sen voisi siis tehdä silloin, kun vielä toivun synnytyksestä sairaalassa :).
Tosiaan olin siis kolleegojen kanssa perjantaina stressinpoisto-illassa. Oli todella mukavaa nähdä ihmisiä töistä. Harvoin löytää niin mukavaa porukkaa työpaikalta kuin löysin Braheasta, joten jälleennäkeminen oli erinomainen juttu. Ravintolalaiva Cindy yllätti tasollaan ja ruoallaan ja Kiitoradalla oli myös yllättävän mukava ampua laseraseella kaikenlaista. Minusta on kai kuvakin, kun istun mukavasti tuolissa jalat pöydällä ison raskausmahani kanssa ampumassa kiväärillä. Siinä saattaa näkyä tyhjentämäni Karjala-tuoppi (jossa oli kylläkin Fantaa). Kaiken kaikkiaan hieno tilannekuva.
Saimme nyt myös madotettua kissat ja toisena päivänä kolmesta Sasu järsi lääkkeen kissan kurkkuun ampuvan jutun hieman rikki, mutta onneksi se toimi vielä tänään ja saimme kohtuullisen kivuttomasti kissat madotettua.
Olen jo toipunut myös Helsingin matkasta. Vielä pitää kirjallinen lausunto katsoa läpi ja lähettää mahdolliset korjaukset eteenpäin, mutta olo on varsin hyvä ja rauhallinen äitiyslomalla. Ensi viikko on onneksi rauhallisempi kuin mitä tämä viikko oli, mutta kaikenlaista kivaa sieltäkin löytyy. Vauva tekee oloa jo hieman tukalaksi, mutta onneksi aikaa laskettuun aikaan ei ole paljoa kuukautta enempää.

Ensimmäisiä kertoja

Ajoin eilen ensimmäistä kertaa autoa Helsingin keskustassa. Olin siihen asti ajatellut, etten koskaan suostuisi siihen, mutta tilanne vaati. Onneksi ei ollut ruuhka-aika, vaikka liikennettä olikin. Lähinnä ajoin Mannerheimintietä pitkin parkkihalliin Pitäjänmäestä ja sitten sinne takaisin, mutta kuitenkin. Jälleen sain osoituksen siitä, ettei asiat oikeasti ole vaikeita, vaikka joskus ne sellaisina näyttäytyisivätkin.
Eilen olin ensimmäistä kertaa kutsuttuna asiantuntijana myös Sivistysvaliokunnassa eli minulla oli puheenvuoro valiokunnan kokouksessa Eduskunnan päätalossa valiokunnan kokoushuoneessa. Tätä ennen oli pitänyt kirjoittaa asiasta kirjallinen lausunto ja kokouksessa, kun viimein oma osuuteni siellä alkoi, lähinnä luin sen keskeiset kohdat. Yksi kysymys minulle tuli vastattavaksi, mutta yhteensä olin kokouksessa noin 15min. Olipa kuitenkin kokemus. Olisin saanut kulkea pääovista sisälle, mutta raskauden tässä vaiheessa preferoin sivuovea ja hissejä. Minut siis tultiin hakemaan ja saatettiin sekä kokoushuoneelle että takaisin ovelle. Kaiken kaikkiaan minusta pidettiin hyvää huolta ja kokemus oli varsin myönteinen. Hivenen oli sellainen "kaikkea sitä elämässä sattuukin"-olo.
Eilen oli myös äitiysloman ensimmäinen päivä. Nyt siis alkavat viime hetket ennen vauvan tuloa. Viime hetkien pituus riippuu aivan täysin mahassa kasvavasta vauvasta ja voi olla melkoisen pitkäkin, jos yliaikaiseksi menee. Ei kannata siis kysyä, että joko se tuli tai että eikä se ole vieläkään syntynyt. Kyllä me sitten ilmoittelemme.

Viimeinkin :)

Tänään on ollut erinomainen päivä. Heräsin hyvin nukutun yön jälkeen kahdeksan maissa ja selvisin puoliunessa vielä portaatkin ja kissat olohuoneeseen. Siellä jonkin aikaa herättyäni aloimme touhuta asunnon siistimiseksi. Saimme purettua kaikki loput sisällä olevat laatikot ja järjestettyä tavarat paikalleen. Laatikoita purkautui yhteensä kahdeksan isoa ja kaksi pientä. Ulos vietiin iso määrä paperiroskaa ja asunnossa muutenkin järjesteltiin asioita paikalleen. Nyt tulevassa lapsen huoneessa on liikaa vain laatikko pois lahjoitettavia tai myytäviä kirjoja. Ne hoidan ehtiessäni. Riku järjesteli kirjahyllyn uudelleen ja nyt siellä on meidän kirjat ja sarjakuvat paremmassa järjestyksessä ja sovussa. Saimme purettua yös syntyneet pinot alakerrasta. Vielä siis puuttuu hieman sisustamista sekä varaston siistiminen, mutta muuten tämä kämppä alkaa olla ihan valmis. Muuten olemme ottaneet hyvin rennosti ja toipuneet viikosta ja valmistautuneet tulevaan viikkoon. Ihana lauantai siis kaikin puolin.

Sertifioinneista ja oppimisesta

Eilen olin noin 15 minuutin ajan Suomen ainoa IBM Certified Associate Business Process Analyst - Cúram V6, mutta sitten kolleganikin sai testin valmiiksi ja nyt edustan enää 50% suomen sertifioiduista Cúram osaajista.
Tänään olen sitten kirjoitellut projektiraporttia IPMA-C sertifioinnin uudistamista varten. Elämä tuntuu menneen pelkäksi sertifioitumiseksi.
Viimeisen kahden kuukauden aikana uuden oppimisen tarve on räjähtänyt valtavaan kasvuun, onneksi oppimismallini tukee tällaista. Olen keskustellut muidenkin kanssa oppimisesta ja tullut siihen tulokseen että minun mallini ei perustu siihen mikä aisti opittavan informaation vastaanottamisesta on vastuussa vaan siihen onko maailmamallissani rajapintaa tälle uudelle opittavalle asialle. Rajapinta voi olla vanha tieto, tai se voi olla tarve ja jos rajapintä löytyy oppiminen on melko vaivatonta.
Otan esimerkiksi tuon sertifioitumistentin eiliseltä. Osallistuin tammikuussa 5 päivän kurssille jonka materiaali (pari sataa sivua) sisälsi kaiken sertifioinnissa tarvittavan tiedon. Kurssin jälkeen opiskelin noin 5 tuntia (ja kun sanon opiskelin, tarkoitan että kävin materiaalin läpi ja kirjoitin sen läpikäymisen yhteydessä auki yhteen tekstitiedostoon) ennen sertifiointia. Sertifioinnissa kysymyksiä oli 40 joista 28 piti saada oikein että tentti katsotaan läpäistyksi. Sain oikein 34 kysymystä ja olin jättänyt kokonaan lukematta kaksi lukua (tietoa jolle minulla ei ollut tarvetta, eikä siis rajapintaa) joista oli tentissä 6 kysymystä.
Jo kurssilla yhdistin uuden tiedon vanhoihin rajapintoihin ja uusi tieto muodosti heti uusia rajapintoja joihin pystyin liittämään edelleen uutta tietoa. Tällä kertaa se että minulla oli hyvin vähän taustatietoon liittyviä rajapintoja ja hyvin paljon tarpeeseen liittyviä rajapintoja oli etuna, koska koulutus ja tentti olivat englanniksi ja kaikki termit olivat siis myös englanniksi. Kun ei tiennyt suomalaista termiä, ei resursseja kulunut termien eyhdistämiseen, vaan pystyin omaksumaan koko sisällön englanniksi ja voin jatkossa kääntää sitä tarpeen mukaan.

Pahoittelen tämän blogiesiintymän sisällön kiinnostavuuden puutetta, tuli verbalisoitua itsellekin asia jota en ole aikaisemmin saanut sanoiksi puettua.

75% onnistuminen

Viikko sitten kävin näöntarkistuksessa jossa todettiin että tarvitsen uusien lasien lisäksi myös uudet vahvuudet. Eilen specsavers lähetti tekstiviestin jonka mukaan lasini ovat noudettavissa.
Olimme muutenkin menossa keskustaan tänään (katsomaan Piin elämää, hieno lefffa, kannattaa nähdä), joten lasien valmistuminen tuli oikein hyvään saumaan.
Menin siis hakemaan lasejani, ja kyllähän se vähän oudolta aina tuntuu kun vahvuus muuttuu, mutta nyt tuntui poikkeuksellisen oudolta. Aurinkolasit tuntuivat vähemmän, oikeastaan tuskin lainkaan, oudoilta mutta peruslaseilla olo oli kuin olisi koko ajan vähän kallellaan.
Sitten testailin näkyvyyttä eikä vasen silmä nähnyt oikeastaan mitään tarkasti. Kokeiltuani vanhoilla laseilla jouduin toteamaan että vanhojen lasien vasemman silmän linssi oli selvästi parempi kuin uusien. Nostin asian esiin ja minulle ehdotettiin että optikko tarkastaa lasini / näköni kun ehtii. Satu oli jo parkkiluolasta lähtenyt toiseen suuntaan ja oletettavasti odotteli minua jo tässä vaiheessa Baan Thai ravintolassa joten ehdotin että myyjä tarkistaisi vastaako silmälasin linssi aurinkolasien linssiä. Hän pystyi tähän ilman optikkoa ja totesi että vasemman linssin pitäisi olla -3 ja se oli tehty -1:ksi. Ei siis ihme että näkö oli vähän heikompi.
Sain aurinkolasit mukaani ja saanen silmälasitkin haltuuni ensi viikolla (todennäköisesti ehdin hakemaan ne keskiviikkona töiden jälkeen). Kolme linssiä neljästä meni kuitenkin oikein. Go Specsavers!

Muina uutisina kerrottakoon että tulimme hankkineeksi Playstation 3:sen. Tämä tarkoittanee että ps4 julkaistaan kahden kuukauden sisällä :) Ohjain tuntuu oudolta ja yrityksemme pelata Ni No Kuni (The wrath of the white witch) pelin demoa johti turhautumiseen ja päätökseen hankkia peli demosta huolimatta...

Töissä on ollut hektistä ja vaikuttaa siltä ettei se tilanne juurikaan muutu ennen isyysloman alkamista maaliskuussa. Ensi viikolla on luvassa yksi sertifioitumistentti ja toisen sertifioinnin uusiminen vaatisi paljon byrokraattisten papereiden täyttöä joka syö aikaa jolle olisi nyt parempaakin käyttöä. Mutta tehtävä se on, tai itkettävä ja tehtävä. Aikaakin on vielä kolmisen viikkoa jäljellä...