Zen ja asunnon ostamisen taito

Tänään sitten sattui ja taphtui parikin pientä asiaa. Ensinnäkin Vaimarontielle tehtiin kuntotarkistus, jonka tuloksissa ei ollut oikein mitään sellaista mitä emme jo tienneet, eli ostamisen esteitä ei ilmentynyt.
Tämä njohdosta lähdin töistä aikaisin ja tulin kotiin juttelemaan Sadun kanssa, päätimme ostaa asunnon ja ilmaisin tämän asunnonvälittäjällemme. Kauppa solmitaan siis maanantaina 28.5.2007 kello 11:00 alkaen meidän pankissamme.
Sitten VASOlle irtisanomaan nykyistä asuntoamme, sekin sujui mutkattomasti (ulkona oltava viimeistän 25.8 ja laitoimme että voimme lähteä aikaisintaan 12.8) ja oletus on että asunto sekä menee nopeasti että aiheuttaa sen että joitakin ihmisiä vierailee täällä katsomassa paikkaa. Satu on yhteys- ja esittelyvastuussa.
Vasolta lähdimme kohti pankkia joka johtaakin meidät siihen että hyviä asioita tapahtuu kun niiden antaa tapahtua ja kun asioista ei huolehdi liikaa niin ilmenee ettei niissä edes ole mitään huolehdittavaa. Tulimme nimittäin risteykseen jossa edessämme oli valkoinen pakettiauto vilkuttelemassa vasemalle kääntymistä. Se ei kuitenkaan liikkunut minnekään vaikka mitään liikennettä ei ollut. Kun vilkutuskin loppui tööttäsin ja pian auto lähtikin liikkeelle ja sen katolla olevat siniset valot paljastuivat. Se oli siis poliisiauto.
Ei mitään, ajelin eteenpäin ja näin että poliisiauto kääntyi perään. Liikennevirrassa se jäi taakse ja saavutti meidät vasta hämeentiellä. Siellä minut sitten pysäytettiin ja sain sakot puhelimeen puhumisesta ajon aikana (olin jopa syyllistynyt tähän törkeyteen, pankkivirkailija nimittäin soitti). Poliisi oli hyvin tarkka siitä että sakko ei missään nimessä johtunut tööttäämisestä :)
50 euron suuruiseksi paljastunut rikesakko ei minua liiemmin hetkauta, joten suhtauduin poliisin pikkumaisuuteen huumorilla. Satu kielsi yrittämästäkään päästä velkavankeuteen rikesakon vuoksi (en kyllä edes tiedä onko se mahdollista) joten maksoin sakon pois ennen tämän kirjoittamista.
Pankissa kerroin tästä lainaneuvottelijalle joka oli kovin pahoillaan siitä että hänen puhelunsa oli saanut aikaan tällaisen inhottavan tilanteen ja päätti olla perimättä lainasta 75 euron käsittelymaksua. Eli saamalla 50 euron sakot me itse asiassa säästimme 25 euroa :D
Lainaneuvottelut menivät vailla sen suurempaa dramatiikkaa kuin se että virkailija oli kämmeltänyt pari päivämäärää ja joutui tulostamaan laput uudelleen. Nimikirjoitukseni muistuttivat toisiaan niin vähän että voin myöhemmin vaikka kiistää olleeni paikalla, mutta paperityöt on nyt tehty. Maanantaina tehdään kaupat ja sitten sitä ollaan asuntovelallisia.

Ainiin. Koska Kolo uhkaa autioitua ei Kolon pohjaltakaan enää kauan asioita kuulu. Meillä on uusi blogi osoitteessa http://villaissikka.blogspot.com/ ja remontti ynnä muut kuulumiset löytyvät sitten sieltä. Tämä ja edellinen posti löytyvät sieltä, samoin Sadun ajatuksia uuden asuntomme tiimoilta.

Villa Issikan hankkimista juhlistamme kuohuviinin ja pommacin voimalla ensi tiistaina, kutsuja ja tarkempia aikoja myöhemmin ja Kolon kuoppaajaiset joskus heinä-elokuun vaihteessa.
Villa Issikan tuparitkin lienevät luvassa kauniina kesäpäivänä vuonna 2012 kun kaikki on valmista ;D

Villa Issikan metästys on päättynyt

Tai ainakin nyt vaikuttaa siltä. Kävimme viime keskiviikkona katsomassa 1860-luvulla rakennettua hirsitaloa Laitilassa. 150 neliötä josta 100 neliötä täydellisesti remontoituna, 50 neliön sali vielä kesken remontin. Pihan toisella puolella 200 neliön navetta jossa samankokoinen ylinen. Tonttia 13685 neliömetriä, eli 1,37 hehtaaria.
Talo täytti kaikki toiveemme. Se on heti sisäänmuutettava ja siinä on tilaa johon laajentaa myöhemmin. Navetta on hyväkuntoinen ja hinta lähes olematon. Kuulimme välittäjältä että talosta oli tehty tarjouksia ja joku tarjous olisi periaatteessa hyväksyttykitn, mutta että käsirahaa ei oltu vielä maksettu. Asiaa hetken pähkäiltyämme tarjosimme pyyntöhintaa ja ilmoitimme maksavamme käsirahan välittömästi kotiin päästyämme. Kaupanteon ehdoksi asetimme sen ettei kuntokartoitus paljasta mitään suuria runko-ongelmia.
Sunnuntaina kävimme paikan pällä uudelleen ja tällä kertaa tapasimme toisen nykyisitä omistajista. Hän kertoili meille monisanaisesti remontista ja heidän suunnitelmistaan talolle. Kuulemamme perusteella on epätodennäköistä että kuntokartoitus tätä kauppaa torppaisi. Eli luultavasti ensi maanantaina laitamme nimemme niin lainapapereihin kuin kauppakirjaankin.
Mielestäni talo on upea, todellinen löytö. Jos talo on seissyt paikallaan jo 150 vuotta ei ole mitään syytä olettaa ettei se seisoisi siinä seuraaviakin 150 vuotta. Alue on Laitilan vanhimman asutuksen aluetta, siellä on asuttu enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti 300 ekr alkaen. Talolla on maita hieman vähemmän kuin olisimme toivoneet, mutta maiden sijoittelu on toisaalta täydellistä. Piha on pienehkö, mutta toisaalta voimme rauhoittaa sen kokonaan autoilun ulkopuolelle ja keskittyä tekemään pihasta kaunista. Tie on aivan vieressä (2 metriä talon nurkalta, jos sitäkään) mutta eipä ole paljoa lumitöitä. Navettaan mahtuu mitä tahansa. Yläkertaan voi rakentaa suuren makuuhuoneen, kylpyhuoneen, aulan ja kaksi pienempää makuuhuonetta. Jos haluaa. Sähköt on kokonaan uusittu, pääsähkötaulu on navetassa jossa on myös navetalle oma sulaketaulu. Talossa on uudet automaattisulakkeet. Vesi tulee omasta lähdekaivosta (eikä ole toistaiseksi kesken loppunut), mailla on myös oma kaivo mutta se on umpeutunut ja vaatisi lapiollisen jos toisenkin poistamista. Puoli hehtaaria peltomaata, saman verran ryteikköistä puustoa joka kerjää raivauksia ja vielä niittyalue navetan takana joka on ilmetty tuleva ratsastuskenttä. Navetassa on puulämmitteinen sauna (lopultakin eroon sähkösaunan ikeestä :) jonka vieressä on tuleva suihkuhuone ja sen vieressä pukuhuone jossa on jo valmis reikä hormiin takkaa varten. Keittiössä on puuhellaja salissa pönttöuuni. Puuta on ainakin yhden talven tarpeiksi ja raivattavaa riittää metsässä.
Myönnettäkään että edellisiltä asukkailta on jäänyt meille paljon pientä viimeisteltävää. Listoja puuttuu, samoin karmeja ja kynyslitojakin on kiinnittämättä. Kissojen kohtalo niin tien viereen rakennetussa kiinteistössä huolettaa, mutta aita tien ja pihan väliin voisi rauhoittaa kissojen tarvetta sännätä päättömästi tielle. Oma terassi ja pyörätuoliramppi ovat jo valmiina (edellisllä asukkailla on molemmilla MS-tauti joka on syynä heidän muuttoonsa) vanhuudenpäivien varalle.
En tiedä edes enää mitä olen jo sanonut tai mitä jää sanomatta. Peukkuja pidetään vielä neljä päivää, sitten saamme varmuuden. Tässä teille kuitenkin teaseri siitä miltä Villa Issikka tullee näyttämään Laitilan keskustasta päin Vaimarontietä tultaessa.

Villa Issikan metsästys jatkuu

Eilen, lauantaina, kävimme katsomassa Laitilassa remonttimiehn unelmaksi mainittua kohdetta. Piti olla kaksisataa neliötä kahdessa kerroksessa, mutta oli sitten 200 neliötä per kerros ja viereen navetta jossa kaksi kerrosta ja 300 neliötä per kerros.
Paikka oli aivan valtavan kaunis ja työmäärä hirmuinen.
Tänään sain isäni kiinni ja työmääräarvio sekä kustannusarvio remontille saatiin. 300,000 euroa remonttiin ja aikaisintaan vuoden päästä voisi päästä muuttamaan sisään. Se siitä sitten. On yhtäaikaa helpottunut ja pettynyt olo, ei tarvitse enää pähkäillä, mutta toisaalta se kartanounelmakin jää saavuttamatta. Onneksi on vielä aikaa :D
(Kuvia jotka räpsin paikan päällä voi vielä hetken verran käydä ihmettelemässä täällä.

Hämy-hämy-häkki...

Eilen kävimme Sadun kanssa juhlistamassa neljännesvuosihääpäivää syömällä Teinissä. Ruoka oli erinomaista, ja onneksemme Teinin varannut yksityistilaisuuskin loppui reilun tunnin etuajassa, eli juuri silloin kun saavuimme paikalle.
Ruokailun jälkeen päätimme olla spontaaneja ja lähdimme Kinopalatsiin katsomaan leffaan (olettaen että joku alkaisi sopivaan aikaan). Hämymies III oli ainoa joka suostui alkamaan järjen rajoissa, joten sinne siis.
Ja se oli aivan kauhea kokemus, olen varma että Dunstin tyttö on ylpeä osastaan elukuvassa ja onko Tobey ollut yhtä huono näyttelijä kahdessa aikaisemmassa. Ja sitten oli vielä The Flaaaaag! Lyhyesti sanottuna toimintaosuudet olivat kaoottisia ja ne osat joissa ei olltu toimintaa säälittävän ja tylsän rajamailla. Jos omistaisin kellon, olisin vilkuillut sitä useampaan otteeseen leffan aikana ja nytkin se tuntui kestävän paremminkin kaksi päivää kuin kaksi ja puoli tuntia.
Voin suositella Spider-Man 3:sta kaikille jotka ovat vilpittömästi pitäneet Blade-trilogiasta...
Toisaalta, Zodiac onnistuu vaikuttamaan katsomisen arvoiselta, pidän ohjaajasta, näyttelijöistä ja aiheesta :D

Huh!

Tänään aamulla kotoa lähtiessäni en tiennyt nukkuisinko tulevan yön kotonaa vai Kajaanilaisessa hotellissa, sellaiseksi on työni muodostunut. Onneksi koti voitti joten pääsee vähän hengähtämään viikollakin.
Töissä on ollut vaihteeksi matkustelua, turhia tai turhanoloisia palavereita ja muuta normaalia. Lakeja en ole ennättänyt (vieläkään) lukea ja hain juuri esimieheltä lupaa tilata jos jonkinlaista teknistä härpellintä joiden asentelemiseenkin tulee kulumaan aikaa sikäli kuin hankintalupa heltiää.
WM-data Project College suvaitsi lähettää aikataulut ja ensimmäiset kaksi päivää Project Collegea sijoittuvat ensi viikolle. Sitten pati päivää kuussa aina ensi vuoden alkuun saakka. Ihan ok tahti, tuo kun tulee muiden töiden päälle ja sisältää kai aika paljonkin tee-muulla-työajalla tekemistä.
Kevät on vauhdissa ja kesälomien alkuun about tarkalleen kaksi kuukautta aikaa. Lomasuunnitelmat todella vaiheessa (ehken junalla Pietariin ja sieltä edelleen Moskovaan) loman aloittavan Issikkaratsastusleirin jälkeiselle ajalle.
Kaikenlaista tuntuu olevan menossa, mutta mikään ei ole erityisesti edennyt tai sellaisessa vaiheessa että siitä kirjoittaminen olisi luontevaa. Jehovan todistajatkin päädyn käännyttämään joka toinen kerta ovelta, mahtavatkohan ne ottaa sen jossain vaiheessa henkilökohtaisesti. Mutta jaksoivat ne kuitenkin palata yrittämään uudelleen ensimmäisen keskustelumme jälkeen, joka tavallaan valaa uskoa ihmiseen, eli ehkä ne todellakin ovat kiinnostuneita ihan rehellisestä keskustelustakin, vaikka keskustelukumppani olisi tehnyt (kai?) selväksi että ei usko Jehovan todistajien Jumalaan eikä näe mitään syytä vaihtaa mielipidettään...
Olen myöskin uudistamassa omakuvaani. Ehkä yhden a-kirjaimen pudottamisen verran. En usko että voin enää väittää olevani agnostikko koska mielipiteeni ovat gnostikon mielipiteitä. En voi väittää etten välitä jos tiedän että tiedän...
(Lisäksi olen ollut harvinaisen pätevä kutsuessani ihmisiä Koloon pelailemaan ensi lauantaille, jotkut ovat jopa suvainneet vastata kutsuun, toiset eivät...)

Villa issikan metsästys on alkanut

Tai siis eilen kävimme katsomassa ensimmäistä mahdollista sijaintia. Sanoisin että ei siinä ollut mitään sellaista vikaa jota tuhannen kilon palopimmi ei parantaisi. Mutta onpa se nyt nähty ja todettu epäkelvoksi.
Sähköinen henkilökorttini odottelee minua poliisiasemalla, toivottavasti ennätän hakemaan sen huomenna. Passin ja hammasharjan mukanaolo oli riittävä todistus henkilöllisyydestä poliiseille. Pitää kuitenkin muistaa ajokortin kelpaamattomuus myöhemmissä kohtaamisissa virkavallan kanssa.
Tänään kävimme jälleen ratsastamassa Kanniston tallilla. Sain alleni Sokrateksen ja Satu sai Buslan. Olimme jälleen maastossa, eli tallustelimme ja tölttäsimme vaihtelevan tasoisilla teillä. Tällä kertaa töltti lähti liikkeelle helpon oloisesti ja vaikka Sokrates yritti välillä pudota raviin, oli se nostettavissa uudelleen tölttiin ilman ongelmia. Satukin tölttäili minun edelläni hevosjonossa ihan ammattimaisen oloisesti :)
Seuraava ratsastus näyttää menevän helatorstaille, ellei sinne tule jotain mielenkiintoisempaa.
Tänään sain myös haltuuni WM-data Project Collegen aikataulun, yllättävän vähän päällekkäisyyksiä muiden jo sovittujen menojen kanssa. Projektipäällikköjuna on nitkahtanut askeleen eteenpäin, ensi vuonna tähän aikaan minun pitäisi sitten olla sertifioitua C-luokan laatulihaa :D