Taitavaa :)

Olen tänää Järvenpäässä tekemässä ulkoasumuutoksia adapterin tyylisivuihin (suomeksi siihen miten eri organisaatioiden tiedot näkyvät toisille organisaatioille aluetietojärjestelmässä [enemmänkin voisi kai suomentaa mutta en jaksa). Kalenterissa sanottiin että ole paikalla kello yhdeksältä, joten olin paikalla vähän ennen. Viittä yli yhdeksän istuin yhä yksin kokoustilassa ja aloin epäillä olenko oikella paikkakunnalla. Tutustuin aihetta käsitteleviin sähköposteihin ja havaitsin olevani oikealla paikkakunnalla, mutta tuntia liian aikaisin.
Pelailin sitten pari vuoroa Dominionsia (fantasiastrategiaverkkopeli) ja lueskelin päivän uutiset ja verkkosarjakuvat. Kai tämä tästä liikkeellekin lähtee :)

--
Riku

Harhapoluilla

Eilen matkallani Hartolaan ajelin rauhallisesti navigaattorin ohjeiden mukaan, yllättäen se käänsi minut kapealle soratielle josta kuitenkin kuvittelin pääseväni pian pois, koska sen tien osuus oli vain 300 metriä.
Pääsinkin pian pois kapelata soratieltä kärrypolulle. Siis sellaiselle tielle jota käytetään niin harvoin että keskellä tietä kasvaa nurmea. Tie vei metsän siimekseen, jossa minun oli pakko ottaa valokuva todisteeksi navigaattorin suosimista valtaväylistä (kuvakin löytänee tiensä tänne kunhan muistan kantaa kameran autosta kotiin).
Kolmen kilometrin ajan jännitin päädynkö jonkun kesämökin pihaan, kunnes lopulta mökkipolku johdatti minut taas asfaltille, joskin aika kuoppaiselle sellaiselle. Koska minulla ei ollut mukanani karttaa en tiedä onko Turusta mahdollista päästä Hartolaan kulkematta kärrypoluilla, kuvittelisin että se olisi mahdollista, mutta voin olla väärässäkin :)
Enkä edes ollut pyytänyt lyhintä reittiä, vain välttämään moottoritietä...

--
Riku

Hääpäivä päätetty

Olemme päättäneet hääpäivän (10.2.2007), ajan (14-20/23) ja paikan (Brinkkalan talo Turussa). Virallinen tilaisuus siis loppuu kahdeksalta, mutta paikalla voi roikkua pidempäänkin ja hengailla kavereiden kanssa, pelailla pelejä ja syödä virallisesta tilaisuudesta ylijääneitä ruokia.
Hääjärjestelytkin ovat lähteneet käyntiin ja ovat itse asiassa jo aika pitkällä;
Tila on varattu, pitopalvelu järjestetty ja ohjelmaa järjestetään parhaillaan. Kolon nettisivuille tulee aikanaan hääsivut, joilta tulee löytymään vieraslista, ohjelma ja infoa häistämme. Nämä tiedot lähetetään myös kutsutuille kutsujen mukana. Tietoja häistä on sikäli tärkeää, että pääasiallisena teemana on "jos se on hääperinne, me rikomme sen".
Paria perinnettä tulemme kuitenkin noudattamaan. Häissä tulee olemaan esim. ruokaa ja kakkua (joskaan ei varsinaista hääkakkua emmekä tosiaankaan aio jalan polkaisulla määritellä, kumpi perheessä hallitsee sillä olemme tasavertaisessa parisuhteessa). Häissä tulee myös olemaan vihkiminen (tosin maistraatin suorittamana) ja morsiamen isä pitää puheen (sulhasen isältä ei ole vielä ehditty kysyä).
Mutta siinä kai ne noudatettavat perinteet sitten ovatkin. Häiden jälkeen sivuille tulee myös kuvia jne. Sivut kuitenkin ilmestyvät, kun ne ovat riittävän valmiina ja sitten tieto sivujen sijainnista tulee alkusivulle.

Toivottavasti olette asioiden saamasta käänteestä yhtä iloisia kuin mekin :)

Riku & Satu

Kihloissa

Olemme Rikun kanssa kihloissa. Riku oli ilmeisesti päättänyt sunnuntaina ollessani Genevessä, että haluaa kanssani naimisiin ja aikoi kysyä matkalla kotiin lentokentällä, mutta onneksi ei silloin muistanut siinä kaikessa hässäkässä, sillä olin ihan seis. Mutta kysyi sitten maanantaina rauhallisemmissa ja romanttisemmissa olosuhteissa. Suostuin tietenkin ja olemme nyt kihloissa ja menossa naimisiin alustavasti helmikuussa 2008.

Satu

Jälleen kotona

Olen jälleen kotona ja hyvin iloinen siitä. Minullahan oli alunperin ideana kirjoitella kuulumisia konferenssista, mutta se osoittautui sen verran sekä kiireiseksi että raskaaksi, etten sitten kyennyt siihen, mutta kirjoittelen nyt sitten, miten meni.

Ja sehän meni aivan loistavasti. Sain uusia mahdollisia kontakteja melkoisesti, esitys meni loistavasti, tulevaisuudessa on mahdollisuuksia yhteistyöprojekteista ja Geneve oli hyvin viehättävä kaupunki, jota jopa ehdin nähdä. Nyt hieman laajennetusti:

Saavuin Geneveen tosiaan sunnuntaina ja menin hotellille. hotelli oli Le Prince, kahden tähden hotelli aamiaisella. Hotellihuone oli kohtuullisen kokoinen, kylpyammeella (mukava lisä) ja ikkuna takapihalle. Sisustusvärit olivat ehkä parikymmentä vuotta vanhoja ja hieman rähjäisen oloisia, mutta muuta en ollut odottanutkaan. Hotellin aamiainen oli melko kehnonlainen (tuoretta vaaleaa leipää, muroja, marmelaadia, tuoremehua ja teetä/kahvia/kaakaota preferenssin mukaan eli minulle teetä), eikä sisältänyt mitään tuoretta hedelmää yms., mikä ahdisti jonkin verrankin, mutta sillä pärjäsi. Mielenkiintoista hotellissa oli se, että avain piti jättää vastaanottoon, mutta sen hakemista vastaanotosta ei kontrolloitu mitenkään. Tämä ei herättänyt mitenkään turvallista oloa, mutta mitään ei-turvallista ei kuitenkaan tapahtunut siellä olo aikanani. Lisäksi huoneen ovi piti tajuta lukita erikseen. Hotelli kuitenkin oli halpa ja noin 3-5min kävelymatkan päässä konferenssipaikalta. molemmat ehdottomia etuja.

Konferenssipaikka oli jälleen yliopistorakennus, kuten aina ja melko sievä sellainen. Tilava ja paljon hukkatilaa. Huoneet olivat kuitenkin kuumia ja tunkkaisia, mutta niissäkin pärjäsi. Maanantaina ja tiistaina oli pre-konferenssi nuorille tutkijoille ja ke-pe oli sitten varsinainen konferenssi, jossa oma esitykseni oli perjantaina aamupäivällä. Maanantain, keskiviikon ja torstain osallistuin koko päivän aamu yhdeksästä melkein yöhön asti (myöhimmillään tulin hotelliin yhdentoista - kahdentoista maissa tosin, mutta se on tosi myöhään minulle ja suomen aikaan kuitenkin 12-1). Tiistaina ja perjantaina lähdin konferenssista aamupäivän jälkeen kaupungille.

Mutta tutustuin ensinnäkin nuoriin tutkijoihin, joiden kanssa minulla ei ole yhteisiä tutkimusintressejä, mutta joiden luona voin käydä ja vaikka yöpyä, jos menen Nottinghamiin, Cambridgeen tai Zurichiin. Sitten tutustuin nuoriin tutkijoihin, joiden kanssa minulla on yhteisiä tutkimusintressejä ja näiden kanssa mahdollisesti rupean tekemään jonkinlaista yhteistyötäkin tai ainakin jatkan keskusteluja (tai siis toivon jatkavani. näistä konferenssitutuista ei koskaan ensimmäisen kerran jälkeen tiedä, että tuleeko siitä mitään). Sitten tapasin pari jo vanhempaa tutkijaakin, jotka olivat hyvin kiinnostuneita työstäni ja halusivat luoda jonkinasteisen yhteistyö/informointi-suhteen. Lisäksi tapasin vanhoja tuttuja, kuten Rosemaryn Bristolista ja Kevinin, joiden luona kävimme Bristolissa vuosi sitten. Kaikki tämänlaiset tutut ovat kullan arvoisia tutkijan ammatissa, joten olen hyvin iloinen. Kaiken kaikkiaan listasin (etten unohtaisi) kymmenenkunta uutta tuttavuutta tästä konferenssista ja pidän sitä erinomaisena saavutuksena. Mutta tosiaan, kaikista ei välttämättä tule mitään.

Esitykseni meni perjantaina hienosti. Olin hieman hermostunut siitä ja itse asiassa ensimmäistä kertaa elämässäni näin edellisenä yönä painajaista tulevasta esityksestä, vaikka tietoisella tasolla en kovin hermostunut ollutkaan. Mutta en seonnut sanoissani; sain sanottua kaiken, minkä halusin; sain hyvää palautetta ja lisää kontakteja tästä ja uusia ideoita omaan tutkimukseen. Eli menestys! Se tuntui hyvältä.

Kaupunki itsessään oli paljon viehättävämpi kuin olin odottanut. Mielikuvani olivat hieman kylmästä diplomaattien kaupungista. Siellä oli kuitenkin upeita puistoja, viehättävä vanha kaupunki, täysin riisuttu kuuluisa katedraali ja piilossa upea kirkko hotellini lähellä. Nähtävää siellä oli kohtuullisen vähän ja sen ehti nähdä siinä ajassa, jonka ehdin kaupungille antaa. Näin katedraalin, kukkakellon, suihkulähteen satamassa (satama oli itsessäänkin todella kaunis), vanhan kaupungin, Bourg-de-fourin aukion (jos nyt muistin nimen oikein) jne. Aika vähän kävin museoissa. Näin YK:n talonkin vain kaukaa, koska en jaksanut mennä lähelle. Ehkä, jos olisin ollut virkeä, olisin jaksanut enemmän, mutta nyt olin aika väsynyt. Kuvista saa ehkä vähän käsitystä. Julkaisen kuvia kotisivuilla piakkoin, kun ehdin.

Mutta matka oli siis raskas, mutta hieno kokemus. Kaiken kaikkiaan on ihanaa olla kotona.

Satu

Syksyä ja ikävää

Niinpä niin, tänne tulee krijoiteltua luvattoman harvoin...
Perhe (Äiti, Sisko ja tämän avopuoliso) kävivät vierailulla kuun alkupuolella, vierailun syy oli masentava, tätini oli kuollut ja hänen hautajaisensa olivat helsingissä, mutta oli mukavaa nähdä perhettä pitkästä aikaa. Kävimme syömässä Fransmannissa sunnuntai-iltana ja maanantaina kaikki seikkailivat tahoillaan (minä asiakkaalla), tiistaina lähdin töihin ja perhe paluumatkalle kohti Sotkamoa. Tämä siis viikko sitten.
Satu lähti sunnuntaina Geneveen kastavustieteelliseen konferenssiin ja kotona on kovin hiljaista. Kissatkin viettävät aikaansa häkissä, eivätkä sylissä, joka saa olon tuntumaan vielä yksinäisemmältä. Onneksi tämä on vain yksi viikko, ikävä on jo melkoinen ja minulla on jopa vaikeuksia nukahtamisessa (jonka Satu voi todistaa olevan harvinaista).
Helteet ovat kuitenkin (onneksi) taakse jäänyttä elämää ja syysmyrskyt piristävät kehoa ja mieltä. Kävin viime viikon lopulla kahden päivän projektityövalmennuksessa joka oli paras kurssi jossa muistan työurani aikana käyneeni, olisi varmaan kannattanut käydä siellä ennen kuin aloitin ensimmäistäkään projektia, mutta parempi myöhään kuin ei lainkaan.
Tämän viikon kulttuurointi taitaa olla Sadun vastuulla, itse keskityn auton ratissa istumiseen, voi olla että olen tänä vuonna autoillut enemmän kuin aikaisempina vuosina yhteensä, ainakin jos annan vuoden mennä loppuun ensin...

--
Riku

Genevessä

Saavuin eilen Geneveen valtava ukkosmyrsky kantereillani. Ei sitä koneessa huomannut, mutta taksissa jo salamoi ja ilmeisesti koko yön oli ukkostanut. Ukkonen tosiaan oli aivan Geneven päällä ja salamat olivat aivan upeita, joskaan valokuvatodisteita ei jäänyt hitaiden refleksieni ansiosta. Hotelli on pieni ja halpa, mutta ihan kelpo. Sisustuksesta tulee mieleen ehkä eniten jokin 50-60-lukulainen elokuva ja kylpyhuoneen tuoksusta autolastillinen wonderbaumeja.

Konferenssipaikka Uni-Mail on ehkä noin 5 minuutin kävelyn päässä hotellilta ja konferenssi on alkanut mukavasti. Olen tavannut ihmisiä, kauhistellut järkyttävän kallista yliopisto-ruokaa (yhdessä muiden kanssa), kuunnellut esityksiä ja jopa kommentoinutkin ja kysellyt esittäjiltä. Lisäksi olen saattanut jo saada yhden mielenkiintoisen kontaktin, joka tutkii sitä, miten opiskelijat käyttävät yliopiston tukitoimia hyväkseen ja aikoo tutkia (tai no he aikovat, kyseessä on pariskunta), miten eri pituisilla koulutusohjelmilla olevat eroavat siinä toisistaan (siis nopeutetut ohjelmat vrs. normaalit). Illalla on yhteinen ravintolaillallinen, jonka toivon olevan mukava.

Työpäivät (ok à=ä, en jaksa seikkailla nàppàimistéllà (niin ja é=ö) sekà z saattaa olla y, jos kirjoitan liian nopeasti - lisàksi hiiri on jostain pimeàstà paikasta) ovat tàllà viikolla noin 12h pitkià aamu yhdeksàstà ilta yhdeksààn. Sen pitàisi olla tosiaan kaikki aktiivista ja energista tyéaikaa, mutta saa nàhdà, miten kày. Oma esitykseni on perjantaina aamupàivàllà. Vielàkààn en ole kertaakaan kàynyt sità làpi, mutta onhan tàssà vielà aikaa... kai. Huomenna pakenen kaupungille iltapàivàksi seikkailemaan. Ehkà sen jàlkeen osaan sanoa jotain kaupungistakin. Toistaiseksi ainakin konferenssijàrjestelyt ovat toimineet ihan hyvin.

Vielà sellainen kommentti, ettà Genevessà on kuuma ja tukala ilma eikà ukkonen helpottanut mielestàni yhtààn, tosin en ole tànààn aamun jàlkeen kàynytkààn ulkona. Ainakin sisàllà happi loppuu, mikà ei suoranaisesti auta àlyllisià ponnistuksia.

Satu, jota vàsyttàà aikalailla

Näyttelyitä, näyttelyitä

Muistinpa tehdä tämän ennen lähtöä Geneveen =). Kävimme tiistaina kolmessa taidenäyttelyssä; Brinkkalan Galleriassa oli Taiteilijoita Kuubasta "Rinnakkaiskuvitelma" -maalauksia. Kansainvälisessä kohtauspaikassa oli Senegal - turkulaisten opiskelijoiden silmin. Lasten ja nuorten ullakkogalleriassa oli Tiina Purasen ja Rosa Pisilän näyttely "Mikä on seuraava liike? -nukkeja, naamioita ja veistoksia".

Senegal - turkulaisten opiskelijoiden silmin: Kansainvälisen kohtauspaikan näyttelyt ovat olleet hieman vaihtelevantasoisia. Tämä oli sitä hieman keskitason alapuolella. Olin odottanut maalauksia tai vastaavaa, mutta nämä olivat pääosin valokuvia ja hieman tuli sellainen olo, että katsoo jonkun turistimatkallaan ottamia valokuvia. Oli siellä pari hyvää valokuvaa ja sitten yksi vaikuttava maalaus, mutta kaiken kaikkiaan ei mitenkään erityisen vaikuttavaa.

Taiteilijoita Kuubasta "Rinnakkaiskuvitelma" -maalauksia: Tänne halusin nimenomaan erityisesti tulla. Näyttely oli kokoelma eri taiteilijoiden maalauksista, aina muutama maalaus per taiteilija. Jotkut olivat todella hyviä ja vaikuttavia, toiset eivät olleet. Itse pidin eniten Jose Luis Chávezin maalauksista (Elinvoiman tasapaino, Uuden maailman riimit, Minkä aika toi, Paremman maailman mahdollisuudet ja Luonnollinen kuolema), jotka olivat pääosin hyvin kantaaottavia, rauhallisia ja kauniita. Daniel Zafran Uskoonsa tarttunut ja Palvonta olivat myös erinomaisia ja hyvin ajatuksia herättäviä. Riku piti kovasti myös Vivián Lozanon maalauksista ja molemmista meistä Mauricio Reyesin maalaukset olivat hyviä yhtä lukuunottamatta ja Lento oli minusta ainakin paras. Mitään kokonaisvaltaista näyttelystä on vaikea sanoa muuta kuin, että se antoi jonkinlaisen kuvan Kuuban taiteesta, jota kuitenkin on vaikea arvioida, kun ei tunne itse alaa. Siinä saattoi itse arvioida paremmin sitä, minkälaisesta taiteesta itse pitää ja miksi, koska sitä oli niin monesta eri lähtökohdasta ja eri tavalla tehtyä. Suosittelen lämpimästi.

Mikä on seuraava liike? -nukkeja, naamioita ja veistoksia: Tämä oli viehättävä ja sai hyvälle tuulelle. Näyttely muodosti tarinan siitä, miten miespuolinen nukke lähtee seikkailemaan maailmalle ja sitten löytää tiensä takaisin rakkaansa luokse. Nuket olivat hyvin tehtyjä ja näyttelyssä sai itsekin kokeilla esim. varjokuvien katselua toisen liikuttaessa nukkea esittävää varjokuva-juttua.

Kaiken kaikkiaan jälleen oli hyvin virkistävää käydä kolmessa näyttelyssä peräkkäin, sillä se antaa usein paljon ajateltavaa ja nähtävää. Paljon mukavampaa näin kuin nähdä vain yksi näyttely. Sillä jos ei tykkää yhdestä, niin voi silti pitää toisesta tai kolmannesta.

- Satu, kulttuurikirjevaihtaja

Lauantai

Ensimmäinen isompi projektini on kriittisessä vaiheessaan josta johtuen päätin varmistaa että kaikki menee hyvin, pitäähän mainettaan puolustaa. Tämä johti sitten siihen että paiskin tänään töitä koneen ääressä yhdeksän tuntia (ja jokusen minuuttia), ei ihan se rentouttava päivä joka minulla oli mielessäni.
No hommat ovat takanapäin ja nyt vain odotellaan että koneet raksuttavat datan läpi, siihen tosin voi mennä jokunen päivä.

Riku