Hyvää joulua myös minulta

Meillä kahdella on jo alkanut joulu. On se helppoa, kun päivämäärät eivät ole niin tärkeitä ja lepo sen sijaan on. Kinkku tehtiin eilen, samoin joulupuuro. Kaikki leipomiset on leivottu. Saimme Rikun väsymyksestä ja minun supistuksista huolimatta leivottua ja valmistettua kaiken sen, mikä meille merkitsee joulua. Loppuaika onkin täysin käytettävissä lepoon. Sitä edistää olohuoneemme keskellä oleva kahden hengen puhallettava sänky, jossa köllimisestä pitävät sekä ihmiset että kissat. Kissat selkeästi muistavat ajan, jolloin pääsivät meidän sänkyymme ja ottavat nyt siitä kaiken ilon irti.
Minulla hetkittäin seinät puristavat päälle, kun olen niin kauan nyt vain kotona ollut, mutta ulos ja kävelylle pääsee helposti. Olokin on jo hieman rauhoittuneempi ja supistukset vähentyneet.
Riku viettää koneetonta joulua ja ajattelin itsekin liittyä siihen seuraan, joten Hyvää Joulua (talvipäivänseisausta, Hanukkaa yms.) kaikille sekä viihtyisää Vuodenvaihdetta. Palaamme asiaan palattuamme koneiden ääreen.

Kohta meillä on joulu...

Vuoden viimeinen työmatka on takana ja vuoden viimeinen työpäivä käynnissä, ei hullumpaa :)
Tällä kertaa matka Lontooseen sai odottamattoman käänteen kun matkatoimistosta soitettiin minulla lähtöä edeltävänä päivänä ja kerrottiin että hotelli johon olimme menossa (Lancaster) oli ylibuukattu ja sieltä oli tarjottu meille toista hotellia. Tämä toinen hotelli (Landmark London) oli kutakuinkin yhtä kaukana palaveripaikasta kuin ensimmäinen, joten totesin että otamme sen. Jälkeenpäin huomasin että tätä uusi hotelli oli viiden tähden arvoinen ja sijaitsi hienossa vanhassa rakennuksessa joka oli ollut hotellina jo yli 100 vuotta aiemmin (joskin välillö toiminut myös muiss tehtävissä).
Hotelli oliko komea ja huonekoko alkoi muistuttaa jo isoja suomalaisia hotellihuoneita. Hotellin palveluihin kuului mm vaatekaapista löytynyt sateenvarjo, jos vieras vaikka sattuisi haluamaan kävelylle Lontoossa. Onneksi oli tarjolla, koska Lontoossa tuli vetta ihan mukavasti siellä ollessamme.
Muutenkin viiden tähden palvelukulttuuri on itselleni sen verran vieras että ihmetys oli suuri kun aamulla herättyäni löysin oveni alta lapun jossa henkilökunta pahoitteli ettei ollut päässyt valmistelemaan vuodettani yöksi (olin laittanut ei saa häiritä lampun palamaan ja mennyt nukkumaan jo reilun tunnin ennen lapun ilmestymistä).
Tyypilliseen liikematkaajan tyyliin kävin Lontoossa tällä kertaa palaverissa ja hotellissa ja lähikaupassa hakemassa mehua ja sämpylää (illalliseksi). Muut lähtivät ostoksillekin, vaihtelevin tuloksin.

Tänään töiden jälkeen on vuorossa postipaketin haku, kinkun nouto Kauppahallista ja kaupassa käymiset. Sen jälkeen alkaa jälleen tietokoneeton joulunaika, joten tahdonkin käyttää tämän tilaisuuden toivottaakseni kaikille teille tähän blogiin eksyville rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta. Palataan asiaan ensi vuoden puolella :)

Mielenkiintoisia asioita Prisma-dokumenteissa

Sairaslomalla ja levätessä on aikaa katsoa tv:tä. Onneksi on myös elokuvat ym. viihde, sillä tv:n sisältö on usein melkoista roskaa. Prisma-dokumentit ovat usein kuitenkin varsin mielenkiintoisia.
Totuus kuntoilusta (by Michael Mosley) kuvasi, miten ihmisen geenit vaikuttavat siihen, miten hän hyötyy liikunnasta. Sama neuvo ei siis autakaan kaikkia, kuten on tähän asti ajateltu. Joitain se auttaa valtavasti ja joitain ei juurikaan. Dokumentti esitteli myös kaksi uudenlaista lähestymistapaa kuntoiluun. Kutsun niitä uudenlaisiksi, koska olen toisesta aiemmin kuullutkin, mutta silti mainitsen ne tässä. HIT (eli high intensity training), jossa pyöräillään kuntopyörällä 20sek kerrallaan 3 sarjaa - tauko välissä. Kolmekin kertaa viikossa toteutettuna (eli kuntoilua yhteensä 3min + tauot) se laskee veren sokeriarvoja ja muistaakseni auttaa myös kolesterolin kanssa. Ilmeisesti se häiritsee rauhallisempaa liikuntaa tehokkaammin lihasten sokeritasapainoa, minkä johdosta lihaksiin siirtyy enemmän sokeria verestä. Jos geenit ovat otolliset, voi tämä auttaa myös kohottamaan aerobista kuntoa. Toinen, ja se minulle tutumpi, oli NEAT, jonka ideana on lisätä arkiliikunnan määrää. Jos istuu 12t ja menee tunniksi kuntosalille, ei tuo riitä korvaamaan istumisen vaikutusta. Sen sijaan jatkuvasti liikkuminen kuluttaa hyvin kilokaloreita ja voi tätä kautta auttaa painonhallinnassa. Nämä molemmat jutut piristävät tällä hetkellä, koska pienen vauvan kanssa uskoisin pystyväni näitä toteuttamaan toisin kuin kunnianhimoisempaa kunto-ohjelmaa. Vaikka siis uskonkin käveleväni vaunujen perässä pitkiä matkoja, näillä voi tukea sitä hommaa ja tuo kävely sisältyykin NEATin ideaan.
Tänään katsoin ohjelman lihavuudesta, jossa kerrottiin uusinta tutkimustietoa (dokumentin mukaan) lihavuuden syistä ja siihen vaikuttamisesta. Kaksoistutkimuksissa on huomattu epigenetiikan vaikuttavan niihinkin geeneihin, jotka ovat mukana määrittämässä ihmisen painoa. Stressi esim. voi olla yhteydessä siihen, että ihminen lihoo enemmän kuin samat geenit omaava kaksonen. Sitten on löydetty kaksi hormoonia, muistaakseni ne oli hormooneita, jotka vaikuttavat nälkään ja kylläisyyden tunteeseen. Näiden on huomattu toimivan eri tavalla normaalipainoisilla ja ylipainoisilla. Ylipainoisilla nälkä on hivenen jatkuvasti päällä (hormonaalisesti), mutta ei kovin voimakkaasti. Sen sijaan kylläisyyden tunne ei synny vaikka sitä syö, toisin kuin normaalipainoisilla, joilla myös nälän hormonaalinen viesti on vahvempi. Eli normaalipainoinen tuntee nälkää, syö ja tuntee sitten kylläisyyttä. Merkittävästi ylipainoisilla voi olla hieman nälkä koko ajan eikä syöminen tuo kylläisyyden tunnetta. Niin sitä sitten syö jatkuvasti enemmän kuin tarvitsee. Mielenkiintoista tässä oli se ajatus, että ylipaino ei olisi vain tahdosta riippuvainen asia. Itse en silti koe tämän tarkoittavan, ettei siihen voisi tahdonvoimalla vaikuttaa. Pidän kuitenkin ainakin teoreettisesti mahdollisena, että kaikki eivät voi tai, ehkä paremmin sanottuna, toisilla se on vain pirunmoisen vaikeaa verrattuna toisten kohtuullisen helppoon. Ilmeisesti mahalaukun ohitusleikkaus vaikuttaa myös siihen, miten keho ed. mainittuja hormooneita kehittää muuttaen myös ajatuksia ruoasta. Nyt sitten etsitään vähemmän radikaalia keinoa vaikuttaa niihin. Toivottavasti se löydetään, sillä tämä länsimainen tilanne, jossa itsensä voi edullisesti syödä hengiltä, ei ole ihan paras juttu.
Tänään katsoin myös dokumentin (Hehkulamppuhuijaus), jossa kerrottiin, miten ostamamme tuotteet tehdään tietoisesti lyhytikäisiksi ja rikkoutuviksi. Itä-Saksassa ilmeisesti osattiin tehdä hehkulamppuja, jotka kestivät 25 vuotta ja asiat muutenkin tehtiin kestäviksi, koska resursseja oli vähän. Länsimaissa sen sijaan haluttiin saada ihmiset ostamaan aina vain uutta, joten tavaroiden tulee mennä rikki. Näin saadaan aikaan talouskasvua. Nyt sitten ilmastonmuutoksen ja resurssien vähenemisen myötä on osittain mielletty, miten rajaton kasvu on kestämätöntä rajallisessa maailmassa. Ongelmallisena nähdään myös elektroniikkaromun kustaaminen esim. Afrikkaan (laitonta, mutta se onnistutaan kiertämään määrittelemällä toimimattomat koneet "käytetyiksi") sekä yleisestikin jätteen määrä, joka ei ainakaan vähene. Valitettavasti vielä monet näkevät jo kuljetun tien siksi parhaaksi. Olisihan perusteellinen muutos kulutusyhteiskunnan loppu. En itse koe sitä välttämättä ollenkaan pahan asiana. Ehkä pikemminkin näen sen väistämättömänä asiana. Mielenkiinnolla nyt sitten seuraan kulutusyhteiskunnan kulkua kohti väistämätöntä loppua ja toivon, ettei muutoksesta tule liian tuskallinen siihen osallistuville yksilöille.
Eli tämänlaisia ajatuksia ja dokumentteja.

Surrealistista

Se että Joulu on täydessä käynnissä viikon päästä hämmentää. Vielä enemmän hämmentää se että minun täytyy pyrähtää Lontoossa ennen Joulua.
Suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti, elleivät ne muutu työasioiden takia, ne muuttuvat muista syistä. Lomamatka Sotkamoon on tältä joululta peruttu, tämä tarkoittaa että jouluruoka täytyykin tehdä itse (eikä vain ilmestyä pöytään) joka tarkoittaa että raaka-aineita on hankittava kaupasta, joka tarkoittaa että kaupassa pitää käydä, joka tarkoittaa että siihen pitää olla varattuna aikaa, joka tarkoittaa että se aika on jostain muualta poissa, joka tarkoittaa että joko jokin jää tekemättä (tai todennäköisemmin että lepoon jää vähemmän mahdollisuuksia).
Toisaalta se ettei tarvitse ajaa kymmentä tuntia Sotkamoon eikä kymmentä tuntia takaisin antaa 10 tuntia jona tehdä asioita. Samalla se 10 tunnin ajomatka oli ennen ensimmäinen deadline, nyt sille varattuna aikana kaiken täytyy olla vähintään kaupasta kotiin kannettuna, koska kaupat alkavat mennä kiinni jouluksi. Outoa matematiikkaa johon kapasiteetti ei nyt oikein tunnu riittävän.
Joulun läheisyys tarkoittaa myös että syksy on kadonnut jonnekin. Fyysisessä todellisuudessa se on kadonnut lumipenkkojen alle ja henkisessä maisemassani se on vain kadonnut. Täysin. Muistijälkiä jättämättä.
Tänään täytyy kuitenkin viedä (vajaat) joululahjapaketit postiin että ne ehtivät edes teoriassa Jouluksi Sotkamoon. (Jos olisimme menossa sinne fyysisesti, ei yhden paketin junnaaminen kuljetuksessa olisi ehkä tämän mittakaavan ongelma, nyt se ei ehdi mukaan millään.) Samoin täytyy hakea jokin paketti postista ja käydä ensimmäisellä kierroksella kaupoissa.
Huomenna on vuorossa aamukoneella suoritettava matka Lontooseen, koko päivän työpaja ja illaksi Hotelliin. Ylihuomenna on vuorossa ainoastaan paluumatka Lontoosta, mutta se viekin sitten koko päivän. Perjantaina on vuorossa työvuoden viimeiset byrokratiat, kaupoissa juoksua ja (toivottavasti) rentoutumista ja loman aloittelua. Sitten loppuvuosi näyttääkin jo melko hyvältä, leipomista, ruoan laittoa, rentoutumista, yhdessä oloa.
Ensi vuodesta ei tässä yhteydessä kannatakaan sanoa mitään...

Hobitin kaltainen tuote

Olimme eilen katsomassa Hobittia, joka on saman ohjaajan tekele kuin Taru sormusten herrasta -trilogiaelokuva. No, ainakin voi hyvin sanoa, että saman ohjaajan tekele se oli. Ei se silti Hobitti ollut. Se pohjautui Hobittiin (J.R.R. Tolkienin kirjaan) samalla tavalla kuin elokuvat pohjautuvat tosielämään. Hobitti kirjana on satu, jossa on yksi taistelu - se iso lopputaistelu. Muuten se on seikkailu, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Elokuvana Hobitti oli taisteluelokuva. Jos en nyt edes vielä mene siihen, että lyhyestä kirjasta tulee kolme elokuvaa, niin pakko on ihmetellä, miten ihmeessä tai pikemminkin miksi siihen oli ympätty näin valtavasti taistelua. Itse en ihan hirveästi nauti katsoa väkivaltaa ihan vain väkivallan takia ja siitä oli elokuvassa mielestäni kyse. Aivan turhaa väkivallan lisäystä.
Elokuvassa oli muutettu jopa sellaisia pieniä yksityiskohtia, joissa ei vain käsitä, miksi näin oli tehty. Esim. alussa kirjassa Bilbo kutsuu Gandalfin teelle. Tätäkään ei tapahtunut elokuvassa. Sen sijaan elokuvaan oli lisätty hahmoina mm. Frodo ja Radagast Ruskea.
Ennen elokuvaa tosiaan mietin, miten ihmeessä hobitista on saatu trilogia. No, en ihmettele enää. Jos ei mitenkään ajattele sitoutuvansa itse kirjaan ja haluaa mahdollisimman paljon kaikkea, niin kyllähän sitä pituutta sillä saadaan. Tässä oli mm. ihan uusi Iso Pahis. Kaikki nämä uudet asiat pitää tietenkin perustella perusteellisesti. Turhaa silti mielestäni sellainen. Olisi vain kuvannut Hobitin. Se tosin ei olisi tarkoittanut kolmea elokuvaa, jossa ohjaaja saa taas pitkäksi aikaa tekemistä ja oletettavasti merkittävästi suuremman summan kuin yhdestä elokuvasta olisi irronnut.
Pohdimme Rikun kanssa kotiin tullessamme, että tämä elokuva valitettavasti ei voi flopata, koska kaikkien Taru Sormusten herrasta nähdeiden pitää nähdä tämä ensimmäinen osa. Tosiaan toivon kuitenkin, että jälkimmäiset osat floppaavat. Ei pitäisi palkita moista käytöstä.
Jotenkin on sellainen olo, että pitäisi arvioida elokuvaa ihan sen elokuvan pohjalta, mutta ihan helppoa se ei ole, kun se sanoo esittävänsä kirjan tarinan ja kyllähän se siellä tavallaan oli, mutta kirjan henki oli ihan tuhottu. Elokuvana: hyvin taistelupainotteinen tarina kauniissa maisemissa. En ole pahoillani, että ensi vuonna meillä on muuta tekemistä n. yhdeksän kuukautisen lapsen kanssa, joten emme pääse seuraavaa osaa katsomaan.
Muissa kuulumisissa: parhaillaan sairaslomalla supistelun takia, mutta muuten kaikki hyvin. Yritän rentoutua ja levätä. Jonkin aikaa menee stressin purkamisessa, joten on hyvä, että sairasloma jatkuu aina joululomaan saakka ja töihin menen vasta ensi vuoden puolella. Silloin ehkä äitiyslomasijaiseni on järjestynyt virallisesti ja voin alkaa saattaen vaihtaa hanketta seuraajalle.

Outoa unentarvetta

Lontoosta palattuani olisin voinut nukkua vaikka kellon ympäri. Viikonloppuna vetelin 11 tuntisia yöunia ja olin flegmaattinen päivätkin, nyt kun työviikko on alkanut, ovat yöunet vähentyneet ja aamuinen kellon sointu tuntuu todella heikkotasoiselta huumorilta.
Onneksi työmatka sujuu tätä nykyä kävellen, jolloin herään pakkasilmassa sen sijaan että nukahtaisin rattiin.
Eilen kävin Nikonin kuvauskoulun introssa joka oli tarkoitettu niille jotka eivät lue kameroidensa käyttöohjeita. Olin siis kohderyhmässä. Kameran perustoiminnot käytiin läpi ja esimerkkikuvien valotettiin (heh) miten säädöt vaikuttavat. kaksi ja puoli tuntia meni paljon nopeammin kuin oletin, mutta sen seurauksena olin kotona vasta yhdeksän jälkeen ja pääsin sänkyyn vasta lähempänä yhtätoista, eli unta kertyi vaivaiset kahdeksan tuntia ennen kello seitsemän herätystä. Juu, elän todella rajua elämää :)
Huomenna käväisen Helsigissä, perjantaina on vuorossa pikkujouluristeily ja ensi viikolla kaksi päivää menee taas yhteen Lontoonreissuun. Ihan tuntuu siltä kuin olisi taas vanhoissa hommissa; koko ajan reissussa ja harvoin toimistolla.

Kiireinen ja ihana viikko takana

Viikko on ollut täynnä kaikenlaista mukavaa. Viikko sitten kävin ensin yhden kaverin luona teellä ja sitten menin vanhempien luo juttelemaan illaksi. Riku oli juuri lähtenyt ulkomaille ja olo meinasi olla hieman yksinäinen, muttei sitten ennättänytkään olemaan. Maanantaina oli hieronta töiden jälkeen. Tiistaina oli lepoilta, mikä tuli ihan tarpeeseen. Keskiviikkona olin kahvilla toisen hyvän ystävän luona ja torstaina, itsenäisyyspäivänä, ilta tuli vietettyä kolmansien kaverien luona. Yöllä Riku tuli kotiin ja loppuviikko onkin sitten vietetty yhdessä. Kokeilimme Gastronauttia perjantaina (tuo ravintolaruokaa kotiin - erihyvä palvelu), eilen leivottiin ja siivottiin. Tänään kävimme joulumarkkinoilla, missä törmäsimme Mikeenkin. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa kaikkia näitä ihania ystäviä. Olo on viikon jälkeen samalla sekä virkistyneempi että ihanan väsynyt. Raskauden myötä väsymystä muutenkin on ollut ja viikonloppuisin on kerrassaan herkullista torkahtaa sohvalle. Parhaimpana päivänä otin sekä aamu- että iltapäivätorkut. Ensi viikkolla on sitten hieman vähemmän aktiviteetteja. Perjantaina olen menossa Naantalin kylpylään kolleegoiden kanssa ja lauantaina menemme Rikun kanssa katsomaan Hobitin ensimmäisen osan, vaikken ihan hahmotakaan, miten siitäkin tuli usean osan elokuva.
Tänä vuonna poikkeuksellista on se, että on ihan jouluinen olo. Eilen tosiaan leivottiin joulupipareita eikä joululaulut ärsytä, kuten ne ovat tehneet usean vuoden ajan. Ehkä se on tuo lumi ja pikkupakkanen, joka piristää kummasti. Ehkä se on loman tarve, joka hivenen paina askelta. Joulu on tänä vuonna varsin sopivasti sijoittunut, joten lomaa on pidemmän aikaa. Se tuntuu hyvältä. On mukava levätä ja sitten mieli tekisi purkaa noita vielä jäljellä olevia laatikoita.

Kotona

On hyvä olla. Tänään on vuorossa etätyöpäivä ja byrokratian pyörittelyä, joka onkin hyvä koska matkan jälkeen aivoissa tapahtuu hyvin vähän. Tämän vuoden ulkomaantyömatkoista tämä viimeisin oli kyllä selvästi miellyttävin. Neljässä päivässä ehti rauhoittua aikä aikaerokaan ottanut koville.
Paluumatka sujui totuttuun tyyliin tapahtumaköyhästi, Lento Tukholmasta lähti parikymmentä minuuttia myöhässä, mutta sain sentään napattua viimeisen lentokentällä odottaneen taksin, joten olin kotona melko pian yhden jälkeen yöllä.
Pahimmat pakkaset ennätivät kadota ja taisikin olla niin että viimeisen päivän aamu Lontoossa oli kylmempi kuin Turku paluuyönäni.

Lontoossa, vaihteeksi

Ulkomaille matkustamisesta töiden vuoksi on glamööri kaukana. Silti tällä reissulla olen ehtinyt työn teon lisäksi nähdä hitusen kaupunkiakin (enemmänkin olisi ehtinyt, mutta ei oikeastaan huvita lähteä sekaan Lontoon joulutungoksiin).
Saavuin kaupunkiin sunnuntaina, jolloin iltaohjelmassa oli vain illallinen (kanacurryä, oikein maittavaa). Maanantaina sen sijaan kävin Hyde Parkiin pystytetyssä Winter Wonderlandissa. 38 vuotta olen taas ollut väärässä koska vasta nyt tiedän mistä talvessa on kyse. Siis puhuvista männyistä, pingviineistä, jääkarhuista, vesisateesta, luistelusta Laitilan talon kokoisella alueella, kaljasta, makkaroista, pretzeleistä ja ylihintaisista matkamuistoista. Ja taisi siellä jossain olla Joulupukkikin. Ehkä. Illalla oli vuorossa pahaa libanonilaista joka muistutti oli lähinnä mautonta intialaista. Onneksi se trauma ei kauan kestänyt vaan jo tiistaina söin hyvää libanonilaista lounaaksi
Tiistaina lähdin seikkailemaan jouluostostajien sekaan Oxford Circusin alueelle. En todellakaan ollut liikkeellä yksin ja löydettyäni etsimäni pakenin paikalta kävellen hotellin suuntaan. Taitettuani noin kaksi kolmasosaa matkasta tungoksessa pääsin livahtamaan kadulle jolla ei ollut kauppoja ja sain kävellä ihanassa rauhassa kutakuinkin loppumatkan.
Tänään olisi ollut tarjolla mahdollisusu lähteä joulumarkkinoille Thamesin rantaan, mutta päätin että epäsosiaalisuuttani on koeteltu jo tarpeeksi ja jäin hotelliin katselemaan telkusta Top Gearia ja kirjoittelemaan blogia.
Huomenna, kun suomen kansa juhlii itsepäisyyttään, on minulla edessä työpäivä ja kotimatka (olettaen että Arlandan tilanen jollain tavalla selkiytyy, uutisten mukaan se on kiinni ainakin keskiyöhön) joka päättyy mukavasti itsenäisyyspäivän jo loputtua vähän keskiyön jälkeen.
Lontoossa on olltu hyvät ilman, vain vähän sadetta ja pikku hiljaa kylmenevää. Koulutus (joka on siis matkani syy) on tullut tarpeeseen ja kouluttaja osaa asiansa. Kotiin tekisi silti mieli päästä ja Satua on ikävä.
Ennen joululomaa on tiedossa vielä yksi Lontoonmatka, todennäköisesti noin kaksipäiväinen. Onneksi ei enempää, vähempäänkin olisin voinut tyytyä :)