Sairaslomalla ja levätessä on aikaa katsoa tv:tä. Onneksi on myös elokuvat ym. viihde, sillä tv:n sisältö on usein melkoista roskaa. Prisma-dokumentit ovat usein kuitenkin varsin mielenkiintoisia.
Totuus kuntoilusta (by Michael Mosley) kuvasi, miten ihmisen geenit vaikuttavat siihen, miten hän hyötyy liikunnasta. Sama neuvo ei siis autakaan kaikkia, kuten on tähän asti ajateltu. Joitain se auttaa valtavasti ja joitain ei juurikaan. Dokumentti esitteli myös kaksi uudenlaista lähestymistapaa kuntoiluun. Kutsun niitä uudenlaisiksi, koska olen toisesta aiemmin kuullutkin, mutta silti mainitsen ne tässä. HIT (eli high intensity training), jossa pyöräillään kuntopyörällä 20sek kerrallaan 3 sarjaa - tauko välissä. Kolmekin kertaa viikossa toteutettuna (eli kuntoilua yhteensä 3min + tauot) se laskee veren sokeriarvoja ja muistaakseni auttaa myös kolesterolin kanssa. Ilmeisesti se häiritsee rauhallisempaa liikuntaa tehokkaammin lihasten sokeritasapainoa, minkä johdosta lihaksiin siirtyy enemmän sokeria verestä. Jos geenit ovat otolliset, voi tämä auttaa myös kohottamaan aerobista kuntoa. Toinen, ja se minulle tutumpi, oli NEAT, jonka ideana on lisätä arkiliikunnan määrää. Jos istuu 12t ja menee tunniksi kuntosalille, ei tuo riitä korvaamaan istumisen vaikutusta. Sen sijaan jatkuvasti liikkuminen kuluttaa hyvin kilokaloreita ja voi tätä kautta auttaa painonhallinnassa. Nämä molemmat jutut piristävät tällä hetkellä, koska pienen vauvan kanssa uskoisin pystyväni näitä toteuttamaan toisin kuin kunnianhimoisempaa kunto-ohjelmaa. Vaikka siis uskonkin käveleväni vaunujen perässä pitkiä matkoja, näillä voi tukea sitä hommaa ja tuo kävely sisältyykin NEATin ideaan.
Tänään katsoin ohjelman lihavuudesta, jossa kerrottiin uusinta tutkimustietoa (dokumentin mukaan) lihavuuden syistä ja siihen vaikuttamisesta. Kaksoistutkimuksissa on huomattu epigenetiikan vaikuttavan niihinkin geeneihin, jotka ovat mukana määrittämässä ihmisen painoa. Stressi esim. voi olla yhteydessä siihen, että ihminen lihoo enemmän kuin samat geenit omaava kaksonen. Sitten on löydetty kaksi hormoonia, muistaakseni ne oli hormooneita, jotka vaikuttavat nälkään ja kylläisyyden tunteeseen. Näiden on huomattu toimivan eri tavalla normaalipainoisilla ja ylipainoisilla. Ylipainoisilla nälkä on hivenen jatkuvasti päällä (hormonaalisesti), mutta ei kovin voimakkaasti. Sen sijaan kylläisyyden tunne ei synny vaikka sitä syö, toisin kuin normaalipainoisilla, joilla myös nälän hormonaalinen viesti on vahvempi. Eli normaalipainoinen tuntee nälkää, syö ja tuntee sitten kylläisyyttä. Merkittävästi ylipainoisilla voi olla hieman nälkä koko ajan eikä syöminen tuo kylläisyyden tunnetta. Niin sitä sitten syö jatkuvasti enemmän kuin tarvitsee. Mielenkiintoista tässä oli se ajatus, että ylipaino ei olisi vain tahdosta riippuvainen asia. Itse en silti koe tämän tarkoittavan, ettei siihen voisi tahdonvoimalla vaikuttaa. Pidän kuitenkin ainakin teoreettisesti mahdollisena, että kaikki eivät voi tai, ehkä paremmin sanottuna, toisilla se on vain pirunmoisen vaikeaa verrattuna toisten kohtuullisen helppoon. Ilmeisesti mahalaukun ohitusleikkaus vaikuttaa myös siihen, miten keho ed. mainittuja hormooneita kehittää muuttaen myös ajatuksia ruoasta. Nyt sitten etsitään vähemmän radikaalia keinoa vaikuttaa niihin. Toivottavasti se löydetään, sillä tämä länsimainen tilanne, jossa itsensä voi edullisesti syödä hengiltä, ei ole ihan paras juttu.
Tänään katsoin myös dokumentin (Hehkulamppuhuijaus), jossa kerrottiin, miten ostamamme tuotteet tehdään tietoisesti lyhytikäisiksi ja rikkoutuviksi. Itä-Saksassa ilmeisesti osattiin tehdä hehkulamppuja, jotka kestivät 25 vuotta ja asiat muutenkin tehtiin kestäviksi, koska resursseja oli vähän. Länsimaissa sen sijaan haluttiin saada ihmiset ostamaan aina vain uutta, joten tavaroiden tulee mennä rikki. Näin saadaan aikaan talouskasvua. Nyt sitten ilmastonmuutoksen ja resurssien vähenemisen myötä on osittain mielletty, miten rajaton kasvu on kestämätöntä rajallisessa maailmassa. Ongelmallisena nähdään myös elektroniikkaromun kustaaminen esim. Afrikkaan (laitonta, mutta se onnistutaan kiertämään määrittelemällä toimimattomat koneet "käytetyiksi") sekä yleisestikin jätteen määrä, joka ei ainakaan vähene. Valitettavasti vielä monet näkevät jo kuljetun tien siksi parhaaksi. Olisihan perusteellinen muutos kulutusyhteiskunnan loppu. En itse koe sitä välttämättä ollenkaan pahan asiana. Ehkä pikemminkin näen sen väistämättömänä asiana. Mielenkiinnolla nyt sitten seuraan kulutusyhteiskunnan kulkua kohti väistämätöntä loppua ja toivon, ettei muutoksesta tule liian tuskallinen siihen osallistuville yksilöille.
Eli tämänlaisia ajatuksia ja dokumentteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti