Lontoosta palattuani olisin voinut nukkua vaikka kellon ympäri. Viikonloppuna vetelin 11 tuntisia yöunia ja olin flegmaattinen päivätkin, nyt kun työviikko on alkanut, ovat yöunet vähentyneet ja aamuinen kellon sointu tuntuu todella heikkotasoiselta huumorilta.
Onneksi työmatka sujuu tätä nykyä kävellen, jolloin herään pakkasilmassa sen sijaan että nukahtaisin rattiin.
Eilen kävin Nikonin kuvauskoulun introssa joka oli tarkoitettu niille jotka eivät lue kameroidensa käyttöohjeita. Olin siis kohderyhmässä. Kameran perustoiminnot käytiin läpi ja esimerkkikuvien valotettiin (heh) miten säädöt vaikuttavat. kaksi ja puoli tuntia meni paljon nopeammin kuin oletin, mutta sen seurauksena olin kotona vasta yhdeksän jälkeen ja pääsin sänkyyn vasta lähempänä yhtätoista, eli unta kertyi vaivaiset kahdeksan tuntia ennen kello seitsemän herätystä. Juu, elän todella rajua elämää :)
Huomenna käväisen Helsigissä, perjantaina on vuorossa pikkujouluristeily ja ensi viikolla kaksi päivää menee taas yhteen Lontoonreissuun. Ihan tuntuu siltä kuin olisi taas vanhoissa hommissa; koko ajan reissussa ja harvoin toimistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti