Olimme eilen katsomassa Hobittia, joka on saman ohjaajan tekele kuin Taru sormusten herrasta -trilogiaelokuva. No, ainakin voi hyvin sanoa, että saman ohjaajan tekele se oli. Ei se silti Hobitti ollut. Se pohjautui Hobittiin (J.R.R. Tolkienin kirjaan) samalla tavalla kuin elokuvat pohjautuvat tosielämään. Hobitti kirjana on satu, jossa on yksi taistelu - se iso lopputaistelu. Muuten se on seikkailu, jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.
Elokuvana Hobitti oli taisteluelokuva. Jos en nyt edes vielä mene siihen, että lyhyestä kirjasta tulee kolme elokuvaa, niin pakko on ihmetellä, miten ihmeessä tai pikemminkin miksi siihen oli ympätty näin valtavasti taistelua. Itse en ihan hirveästi nauti katsoa väkivaltaa ihan vain väkivallan takia ja siitä oli elokuvassa mielestäni kyse. Aivan turhaa väkivallan lisäystä.
Elokuvassa oli muutettu jopa sellaisia pieniä yksityiskohtia, joissa ei vain käsitä, miksi näin oli tehty. Esim. alussa kirjassa Bilbo kutsuu Gandalfin teelle. Tätäkään ei tapahtunut elokuvassa. Sen sijaan elokuvaan oli lisätty hahmoina mm. Frodo ja Radagast Ruskea.
Ennen elokuvaa tosiaan mietin, miten ihmeessä hobitista on saatu trilogia. No, en ihmettele enää. Jos ei mitenkään ajattele sitoutuvansa itse kirjaan ja haluaa mahdollisimman paljon kaikkea, niin kyllähän sitä pituutta sillä saadaan. Tässä oli mm. ihan uusi Iso Pahis. Kaikki nämä uudet asiat pitää tietenkin perustella perusteellisesti. Turhaa silti mielestäni sellainen. Olisi vain kuvannut Hobitin. Se tosin ei olisi tarkoittanut kolmea elokuvaa, jossa ohjaaja saa taas pitkäksi aikaa tekemistä ja oletettavasti merkittävästi suuremman summan kuin yhdestä elokuvasta olisi irronnut.
Pohdimme Rikun kanssa kotiin tullessamme, että tämä elokuva valitettavasti ei voi flopata, koska kaikkien Taru Sormusten herrasta nähdeiden pitää nähdä tämä ensimmäinen osa. Tosiaan toivon kuitenkin, että jälkimmäiset osat floppaavat. Ei pitäisi palkita moista käytöstä.
Jotenkin on sellainen olo, että pitäisi arvioida elokuvaa ihan sen elokuvan pohjalta, mutta ihan helppoa se ei ole, kun se sanoo esittävänsä kirjan tarinan ja kyllähän se siellä tavallaan oli, mutta kirjan henki oli ihan tuhottu. Elokuvana: hyvin taistelupainotteinen tarina kauniissa maisemissa. En ole pahoillani, että ensi vuonna meillä on muuta tekemistä n. yhdeksän kuukautisen lapsen kanssa, joten emme pääse seuraavaa osaa katsomaan.
Muissa kuulumisissa: parhaillaan sairaslomalla supistelun takia, mutta muuten kaikki hyvin. Yritän rentoutua ja levätä. Jonkin aikaa menee stressin purkamisessa, joten on hyvä, että sairasloma jatkuu aina joululomaan saakka ja töihin menen vasta ensi vuoden puolella. Silloin ehkä äitiyslomasijaiseni on järjestynyt virallisesti ja voin alkaa saattaen vaihtaa hanketta seuraajalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti