Kaksi viikkoa

Olen ollut lomalla nyt kaksi viikkoa ja aika on kulunut siivillä. Eilen väitin Sadulle ettei ole vielä torstai vaan tiistai ja kun myöhemmin kävi ilmi että todellakin oli torstai en voinut mitenkään käsittää minne keskiviikko oli kadonnut.
Kanadasta ei ole kuulunut mitään ja vaikka kuuluisikin niin alkaa olla todennäköistä että se ei kesälomaa keskeytä. Olen siis nauttinut lomasta ja perheen parissa ajan viettämisestä.
Kesä on ollut lämmin, ei yhtä hirveän kuuma kuin alkukesä oli mutta lämmin kuitenkin, kuiva ja tapahtumaköyhä. Olemme käyneet keskiaikamarkkinoilla ja ranskalisella ruokatorilla sekä seikkailleet Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Ronja ei ole ollut tapahtumaköyhä, tyttö oppii uutta vauhdilla ja ilahduttaa meitä säännöllisesti uusilla tempuillaan.
Ensi viikolla on töitä, tai oikeammin koulutusta, ja työpäivät alkavat 16.30 loppuakseen keskiyön tietämissä. Sain tänään hoidettua koulutukseen liittyvän byrokratian pois alta joten viikonloppu voi taas sujua rennosti.
Ensi viikon jälkeen on vielä viisi viikkoa lomaa. Voi olla että se aika katoaa yhtä nopeasti kuin kuluneet kaksi viikkoa Ronjan ja Sadun kanssa touhuten.

Kesäsuunnitelmia

Kanadan tilanne ei ole vieläkään selvinnyt ja nyt näyttää siltä ettei Apottikaan lähde liikkelle vielä(kään) kesäkuussa. Olen siis muotoillut vaihtoehtoisen suunnitelman kesäksi. 

Vaihtoehto on pitää pois kaikki pitämättömät vapaat jolloin kesälomani koostuu kahdesta osasta, ensin olen lomalla heinäkuun kalsi ensimmäistä viikkoa, sitten käyn viikon koulutuksessa jonka jälkeen olen lomalla vielä viisi ja puoli puoli viikoa palatakseni töihin elokuun 29. päivänä. 

Olen viestittän aikeestani pomolleni joka suhtautui myönteisesti. Edelleen pidämme Kanadaa ensisijaisena vaihtoehtona, mutta ellei sinne lähtö varmistu ensi viikon aikana otan käyttöön varasuunnitelman. 

Olisi mukavaa lähteä Kanadaan vähäksi aikaa, toisaalta olisi myös mukavaa pitää kunnon kesäloma, syksyllä saattaa olla taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita tiedossa...

Molemmat vaihtoehdot ovat siis mukavia, tahdon enemmän tämmöisiä valintoja :)

Epävarmuuden aika

Vastaus kysymykseen ei ole vieläkään selvinnut ja kysymyskin tuntuu muuttavan muotoaan lähes päivittäin. Tämä on aiheuttanut epävarmuuden limbon johon olen pudonnut. En halua aloittaa asioita, koska ne voivat olla ihan kohta turhia ja tarpeettomia. Havaitsen toivovani tietynlaista lopputulosta, mutta alamme saavuttaa sen pisteen jossa mikä tahansa päätös on hyvä päätös, koska se vapauttaa omaan elämään palaamisen.
Meitä epävarmuudessa eläviä on kolme, kahdella meistä on perhe. Ei ole hyvä tämä tilanne lainkaan.

Muina uutisina äitini on tulossa meille kyläilemää tänään, oletettavasti saapuu puolen tunnin sisällä. Vierailu olisi saattanut tapahtua ilman mahdollisuutta että olemme pian Kanadassa, mutta olisi saattanut jäädä tapahtumattakin. Hyvä näin :)

Ronjalla oli eilen illalla masu kipeä, josta syystä hän meni nukkuman tavallista myöhemmin. Hän kuitenkin nukkui yli 7 tunnin yhtäjaksoisen unen ja sen päälle vielä melkein kahden tunnin aamutorkut. Nyt hän nukkuu taas Sadun kanssa sohvalla. Sadun sanoin: aamut ovat helppoja, nukkumisongelmat alkavat iltapäivällä.

Ainiin. Ostakaa skootteri. :)

Kohta meillä on joulu...

Vuoden viimeinen työmatka on takana ja vuoden viimeinen työpäivä käynnissä, ei hullumpaa :)
Tällä kertaa matka Lontooseen sai odottamattoman käänteen kun matkatoimistosta soitettiin minulla lähtöä edeltävänä päivänä ja kerrottiin että hotelli johon olimme menossa (Lancaster) oli ylibuukattu ja sieltä oli tarjottu meille toista hotellia. Tämä toinen hotelli (Landmark London) oli kutakuinkin yhtä kaukana palaveripaikasta kuin ensimmäinen, joten totesin että otamme sen. Jälkeenpäin huomasin että tätä uusi hotelli oli viiden tähden arvoinen ja sijaitsi hienossa vanhassa rakennuksessa joka oli ollut hotellina jo yli 100 vuotta aiemmin (joskin välillö toiminut myös muiss tehtävissä).
Hotelli oliko komea ja huonekoko alkoi muistuttaa jo isoja suomalaisia hotellihuoneita. Hotellin palveluihin kuului mm vaatekaapista löytynyt sateenvarjo, jos vieras vaikka sattuisi haluamaan kävelylle Lontoossa. Onneksi oli tarjolla, koska Lontoossa tuli vetta ihan mukavasti siellä ollessamme.
Muutenkin viiden tähden palvelukulttuuri on itselleni sen verran vieras että ihmetys oli suuri kun aamulla herättyäni löysin oveni alta lapun jossa henkilökunta pahoitteli ettei ollut päässyt valmistelemaan vuodettani yöksi (olin laittanut ei saa häiritä lampun palamaan ja mennyt nukkumaan jo reilun tunnin ennen lapun ilmestymistä).
Tyypilliseen liikematkaajan tyyliin kävin Lontoossa tällä kertaa palaverissa ja hotellissa ja lähikaupassa hakemassa mehua ja sämpylää (illalliseksi). Muut lähtivät ostoksillekin, vaihtelevin tuloksin.

Tänään töiden jälkeen on vuorossa postipaketin haku, kinkun nouto Kauppahallista ja kaupassa käymiset. Sen jälkeen alkaa jälleen tietokoneeton joulunaika, joten tahdonkin käyttää tämän tilaisuuden toivottaakseni kaikille teille tähän blogiin eksyville rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta. Palataan asiaan ensi vuoden puolella :)

Outoa unentarvetta

Lontoosta palattuani olisin voinut nukkua vaikka kellon ympäri. Viikonloppuna vetelin 11 tuntisia yöunia ja olin flegmaattinen päivätkin, nyt kun työviikko on alkanut, ovat yöunet vähentyneet ja aamuinen kellon sointu tuntuu todella heikkotasoiselta huumorilta.
Onneksi työmatka sujuu tätä nykyä kävellen, jolloin herään pakkasilmassa sen sijaan että nukahtaisin rattiin.
Eilen kävin Nikonin kuvauskoulun introssa joka oli tarkoitettu niille jotka eivät lue kameroidensa käyttöohjeita. Olin siis kohderyhmässä. Kameran perustoiminnot käytiin läpi ja esimerkkikuvien valotettiin (heh) miten säädöt vaikuttavat. kaksi ja puoli tuntia meni paljon nopeammin kuin oletin, mutta sen seurauksena olin kotona vasta yhdeksän jälkeen ja pääsin sänkyyn vasta lähempänä yhtätoista, eli unta kertyi vaivaiset kahdeksan tuntia ennen kello seitsemän herätystä. Juu, elän todella rajua elämää :)
Huomenna käväisen Helsigissä, perjantaina on vuorossa pikkujouluristeily ja ensi viikolla kaksi päivää menee taas yhteen Lontoonreissuun. Ihan tuntuu siltä kuin olisi taas vanhoissa hommissa; koko ajan reissussa ja harvoin toimistolla.

Lontoossa, vaihteeksi

Ulkomaille matkustamisesta töiden vuoksi on glamööri kaukana. Silti tällä reissulla olen ehtinyt työn teon lisäksi nähdä hitusen kaupunkiakin (enemmänkin olisi ehtinyt, mutta ei oikeastaan huvita lähteä sekaan Lontoon joulutungoksiin).
Saavuin kaupunkiin sunnuntaina, jolloin iltaohjelmassa oli vain illallinen (kanacurryä, oikein maittavaa). Maanantaina sen sijaan kävin Hyde Parkiin pystytetyssä Winter Wonderlandissa. 38 vuotta olen taas ollut väärässä koska vasta nyt tiedän mistä talvessa on kyse. Siis puhuvista männyistä, pingviineistä, jääkarhuista, vesisateesta, luistelusta Laitilan talon kokoisella alueella, kaljasta, makkaroista, pretzeleistä ja ylihintaisista matkamuistoista. Ja taisi siellä jossain olla Joulupukkikin. Ehkä. Illalla oli vuorossa pahaa libanonilaista joka muistutti oli lähinnä mautonta intialaista. Onneksi se trauma ei kauan kestänyt vaan jo tiistaina söin hyvää libanonilaista lounaaksi
Tiistaina lähdin seikkailemaan jouluostostajien sekaan Oxford Circusin alueelle. En todellakaan ollut liikkeellä yksin ja löydettyäni etsimäni pakenin paikalta kävellen hotellin suuntaan. Taitettuani noin kaksi kolmasosaa matkasta tungoksessa pääsin livahtamaan kadulle jolla ei ollut kauppoja ja sain kävellä ihanassa rauhassa kutakuinkin loppumatkan.
Tänään olisi ollut tarjolla mahdollisusu lähteä joulumarkkinoille Thamesin rantaan, mutta päätin että epäsosiaalisuuttani on koeteltu jo tarpeeksi ja jäin hotelliin katselemaan telkusta Top Gearia ja kirjoittelemaan blogia.
Huomenna, kun suomen kansa juhlii itsepäisyyttään, on minulla edessä työpäivä ja kotimatka (olettaen että Arlandan tilanen jollain tavalla selkiytyy, uutisten mukaan se on kiinni ainakin keskiyöhön) joka päättyy mukavasti itsenäisyyspäivän jo loputtua vähän keskiyön jälkeen.
Lontoossa on olltu hyvät ilman, vain vähän sadetta ja pikku hiljaa kylmenevää. Koulutus (joka on siis matkani syy) on tullut tarpeeseen ja kouluttaja osaa asiansa. Kotiin tekisi silti mieli päästä ja Satua on ikävä.
Ennen joululomaa on tiedossa vielä yksi Lontoonmatka, todennäköisesti noin kaksipäiväinen. Onneksi ei enempää, vähempäänkin olisin voinut tyytyä :)

Kotona taas

Tarkempi matkaraportti seuraa perästä, mutta viikon matka Jordaniaan on nyt takana. Jordania vaikutti mukavalta, turvalliselta ja vakaalta maalta ja on osoitus siitä että valistunut itsevaltius voisi todellakin olla ihan pätevä hallintomuoto.
Loma oli uuvuttava, mutta palkitseva ja niin mukavaa kuin Jordaniassa olikin, oli myös todella ihanaa päästä takaisin kotiin kissojen luokse.
Kissat voivat hyvin ja ovat halunneet leikkiä ja olla sylissä, pientä toistensa tassuttelua on ollut ilmassa, ikäänkuin reviirien uusjakoa, mutta kaiken kaikkiaan kissat ovat rauhalisempia kuin osasimme toivoakaan.
Tänään on vuorossa huoltopäivä (eli pyykkäystä ja kaupassakäynti) ja lepoa. Huomenna molemmilla on edessä paluu töihin, omalta osaltani tämä tarkoittaa heräämistä viiden pintaan ja taksimatkaa lentokentälle josta edelleen Helsingin kautta Ouluun ja illaksi kotiin...

Flunssa meinaa iskeä tai taisi jo hypätä kimppuun

On ollut hieman ns. under the weather-olo koko viikon. Ei ihan täydessä iskussa ja kurkku hieman arka. Nyt sitten n. tunnin sisällä mentiin tästä olosta siihen, että nenästä vuotaa niagara, aivastuttaa juuri sillä flunssa-tavalla, joka ei johda aivastukseen ja muutenkin olo on melko kehno. Huomenna vedän työpajaa - onneksi vain puolet päivästä, mutta se on se iltapäivä... No, kyllä se menee hienosti. Sitten pitää levätä, koska lauantaina aamulla alkaa loma. Sitä on hartaasti ja kauan odotettukin enkä aio viettää sitä nenä liinassa kiinni. (eli jos sen saisi päättää, niin kaikki menisi hyvin. Koska ei saa, niin ainakin suhtaudun ennakolta positiivisesti ja katsotaan sitten todellisuutta myöhemmin - denial is a great thing)

Fasilitaattorikoulutus oli kokonaisuutena hyvä ja antoi uutta potkua ja intoa omalle työlle, mikä on aina positiivista. Grape Peoplen koulutukset ovat ainakin toistaiseksi olleet mielestäni oikeinkin hyviä ja odotan mielenkiinnolla seuraavaa tammikuussa.

Tanskassa

sataa ja on harmaata. Lämpptila on muutaman asteen korkeampi kuin suomessa, mutta aurinkoa ei ole näkynyt laikaan. Muuten Århus vaikuttaa mukavalta kaupungilta, talot ovat tutun muotoisia vaikkakin kaikki on tehty tiilestä (ja joko rapattu tai jätetty rappaamatta) ja ikkunat ovat pieniä. Maaseudulla (siis heti kaupungin ulkopuolella) on lempeille kukkuloille levittäytyviä peltoja. Ihmiset puhuvat tanskaa, joten minulla ei ole harmainta aavistuta siitä mistä milloinkin on kyse.
Kaupungilla ehdin käydä lyhyen kävelyn verran, konserttihalleja olisi vieressä kaksikin kappaletta, samoin taidemuseo, mutta jaksaminen työpäivän jälkeen on ollut vähissä.
Paikallisen mukaan Tanska pitäisi kokea keväällä, ei syksyllä. Olen taipuvainen uskomaan, syksyinen Tanska vaikuttaa aivan samalla tavalla masentavalta kuin syksyinen suomi. On pimeää ja märkää. Pakkasiin ja lumentoloon on aikaa, aurinkoa ei silti näy missään.
Työt koostuivat tänään kolmen tunnin esityksestä, huomiselle on luvassa neljä tuntia lisää. Tänään pääsimme kolmessa tunnissa kalvoon 43/87, huomiselle on luvassa vähemmän kalvoja.
Hotelli (Radisson Blu) on mukava ja huoneeni sijaitsee ylimmässä kerroksesa. Kamera on kotona, joten kuvatodisteita tästä matkasta ei ole luvassa. Lennot sujuivat mukavasti, joskaan en edelleenkään pidä lentokentistä. Siksi vietinkin tänne tullessani enemmän minuutteja kentillä kuin koneessa... Huomenna tilanne on vielä parempi, lento Århusista Turkuun vaatii kaksi välilaskua, pääsen nauttimaan sekä kööpenhaminan että Arlandan kentistä...

Koulutuksessa

Eilen alkoi toinen osa fasilitaattorikoulutuksesta ja tänään jatkuu. Kolmas osa on tammikuussa. Olemme oppineet uusia mielenkiintoisia fasilitointitapoja ja tänän vuorossa mm. oman työpajan suunnittelu. Aihe kiinnostaa ja koulutus on hyvän tasoinen. Nyt väsyttää ja pitää lähteä liikkeelle. Perjantaina (seuraava pitämäni työpaja) sitten nähdään, oliko koulutuksesta oikeasti välitöntä hyötyä. Pidemmän keston hyödyt näkyvät sitten jossain vaiheessa.

Hohhoijaa

Viikko on taas vierähtänyt ilman päivitystä, näin se arki vie miehen ja naisen mennessään. Töissä organisaatiouudistus on valmistunut, omalta kohdaltani se näyttää muuttaneen matkalaskujen hyväksyjän. Siviilissä olemme laittaneet (lopultakin) loputkin kattolamput paikalleen ja käyneet vauvanvaateostoksilla (ettei jäisi viime tippaan :) Vielä olisi joitain kalustehankintoja tehtävänä ennen maaliskuuta ja kissanluukut pitäisi asentaa vessojen oviin.
Satu vaikuttaa parhaillaan Helsingissä ja kun hän sieltä palaa minä lähden Tanskaan. Onneksi ei ole enää pitkää matkaa Jordanianlomaan jolloin saamme olla ihan kahdestaan ilman että kummankaan työt painavat päälle.
Sain isänpäivälahjaksi kameraan 70-300 linssin jota kävimme sunnuntaina kävelyllä kokeilemassa. Onhan se zoomi aika vakuuttava ja mahdollistanee yksityiskohtien(kin) kuvaamisen esimerkiksi Petran matkalla. Täytyy toivoa ettei hotellin parveke osoita Israeliin päin, varmasti vaikuttaisimme vakoojilta armottomine putkinemme.
Töitäkin on vielä jokunen viikko jäljellä. Niistä joko yksi tai kaksi kuluu kurssitellessa Lontoossa tai  kotimaassa jenkkien ajassa, eli työpäivä alkaisi 17.00 ja päättyisi sitten yhden aikoihin yöllä. Onneksi lomaakin tälle vuodelle mahtuu vielä kaksi ja puoli viikkoa. Ensi vuoden alussa ei lomaa ennättänekään pitämään ja sitten kun maaliskuussa pääsee vapaalle, ei sitäkään voi oikein lomaksi kutsua.
Tämän postin sävystä huolimatta kaikki on aika lailla loistavasti eikä mitään todellista valittamista elämässä ole.

Töissä tapahtuu

Tänään sain ensimmäisen henkilökohtaisen sähköpostin uudelta esimieheltäni, joka ehdotti että tapaisimme perjantaina. Ilmaisin tämän sopivan hyvin. Olikin erinomaista että saimme tämän kommunikaation käytyä koska seuraavat kaksi postiani olivatkin matkalupahakemuksia. Toinen ensi viikon Tanskanmatkaa ja toinen kuun lopun Lontoonmatkaa varten.
Olen ollut työelämässä nyt kolmetoista ja puoli vuotta ja tuona aikana minulla on ollut kaksi esimiestä. En ole oikeastaan tottunut tällaisiin muutoksiin ja koska minulla ei uuden esimieheni kanssa ole minkäänlaista yhteistä historiaa (olen nähnyt hänet kerran auditioriossa puhumassa), odotan perjantaillle varattua puolentoista tunnin sessiota sekä mielenkiinnolla että hieman hämmentyneessä tilassa.
Olen havainnut että tilanteissa joissa minulla ei ole riittävää kokoemuspohjaa eri vaihtoehtojen tuloksista, olen hyvin hidas. Minun täytyy analysoida todennäköisyyksiä ja pohtia miten joku muu voisi sanomani tulkita ja se on raskasta ja aikaavievää. Toisaalta kun pystyn ammentamaan kokemuspohjastani asiat ovat helppoja ja nopeita. Ehken tässä käy niin että lokeroin esimieheni ihmisyyppiin Z7A, jonka jälkeen asia ei enää ole "uusi" ja voin palata normaaliin toimintamalliin. Jää nähtäväksi kuinka käy.
Toisena asiana lentäminen on välillä käsittämättömän kallista. Menopaluu Turku-Århus maksaa melkein 1200 euroa. Sillä rahalla saisi viikon etelänloman kahdelle ja rahaa jäisi vielä matkamuistoihinkin... Toki kun firma maksaa ei hinnalla ole niin väliä, mutta on tuo silti todella kallista.
Tänään on vuorossa työpäivän jälkeinen visiitti kylpylä Caribiaan Sadun kanssa ja Mikko ehdottelee Dominions -pelin aloitusta. Siviilissäkin tapahtuu siis jotain, vaikken sosiaalisesti erityisen aktiivinen ole viime aikoina ollutkaan...

Aikaansaava päivä

Tänään on ollut hieno työpäivä. Olen saanut hoidettua monta juoksevaa asiaa. Vielä niitä löytyy hoidettavaksikin, mutta jono on lyhentynyt ja olo on suorastaan tehokas. Parasta on olo, että on päässyt ajantasalle työtehtävissä. Vielä pari kuukautta sitten olo oli hetkellisesti pikemminkin uppeluksissa, mutta onneksi se meni nopeasti ohi. Eipä oikeastaan muuta, oli vaan niin valtavan veikeä tunne, kun kaikki etenee ja hankkeessa on kaikki hyvin.

Tanskaan?

Saatan lähteä yliviikolla työmatkalle Tanskaan, auttamaan tanskalaisia kollegoja pääsemään alkuun samanlaisessa hankkeessa jossa olen itse ollut mukana melkein koko tämän vuoden. Olin onnellisen tietämätön koko Tanskan kuviosta vielä muutama viikko sitten. Näin se työelämä ihmistä heittelee.
Kööpenhaminaan pääseel suoralla lennolla Turusta, tokikaan en ole matkustamassa Kööpenhaminaan vaan Tanskan toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Kuulemani mukaan välimatka hoituu mukavasti junalla ja loppumatka taksilla, mutta saa nähdä mihin suuntavaistottomuuteni minut vie.
Muuten töissä on ollut hässäkkää yt-neuvotteluiden päätyttyä ja irtisanomisten tapahduttua. Omalle kohdalle ei sattunut, eikä edes ihan lähipiiriin. Kertonee minusta jotain etten pysty yhdistämään omasta yksiköstä irtosanottujen nimiin kuin yhdet kasvot. Tai sitten se kertoo jotain irtisanotuista... Huomaan kyllä että reissutyötä tekemieni viiden vuoden aikana yksikköön tulleet ovat minulle melko vieraita. Ja niitä on kuitenkin yli puolet koko poppoosta.
Yt-neuvottelujen lisäksi suomen maayksikön organisaatio uudistettiin. Uusi organisaatio vaikuttaa edellistä paremmalta, joskin vasta käytännön työ näyttää miten kaikki toimii. Itse olen vielä välitilassa, en tiedä mihin uuden organisaation laatikkoon minut on sijoitettu. Arvata voin, mutta varma en voi olla. Eiköhän se omakin lokero ensi viikon alussa paljastune.

Jälleen tervehtynyt

Selviydyttyäni flunssasta, kirjamessuista ja vatsataudista olen jälleen työkunnossa ja töissä. Vaihtelu se virkistää ja niin edelleen. Oli kuitenkin ilo palata, kun asiat oli hoidettu poissaollessani niin hienosti. Ensimmäinen työpäivä meni ihan puhtaasti tilannetta kartoittaessani sekä sähköposteja purkaessani. Tänään olen jo päässyt hieman töidenkin kimppuun. Tauko teki tässäkin mielessä hyvää eli mieli on jälleen virkeämpi. Tai tarkalleen ottaen ei se ole sitä perjantaina iltapäivällä teeaikaan, mutta muuten se on sitä ollut.
Muuten tapahtunutta: Oli ihanaa saada Riku taas kotiin. Kissatkin tykkäsivät kovasti ja parhaillaan lähes nukkuvan Rikun päällä oli kolme nukkuvaa kissaa. Kotona on siis varsin rauhallista. Tänään pitäisi tulla uudet huonekalut, jotka tilattiin jo aikapäiviä sitten. Huomenna ehkä käymme tilaamassa lisää, jos vaikka ne ehtisivät tämän vuoden puolella.
Olen aloittanut myös saksan kielikurssin ja totean pitäväni kielestä, joskin pitäisin kurssilla hieman nopeammasta vauhdista. Toisaalta tämä vauhti vapauttaa minut tekemään jotain aina välillä. Sen sijaan joogasta ei ole kiva olla poissa, mutta kahdesti olen nyt ollut poissa sairauden johdosta ja ensi viikon maanantaina olen Tampereella... No, vielä ehtii sen jälkeen.
Eipä tässä muuta kuin hyvät viikonloput kaikille! Jatkan vielä hetken ja siirryn sitten itsekin vapaalle.

Töitä, ei turismia

Nyt kun olen jo pääsyt takaisin kotiin, on aika katsoa taaksepäin niitä työtäyteisiä päiviä jotka vietin Kansas Cityssä. Tiivistäen voin sanoa että olin joko töissä tai unessa.
Edellisen postin jälkeen olen saanut kuulla että Chicagon lentokenttä on yksi USAn kauheimmista, jonot ovat kauheat ja henkilökuntaa ei voisi vähempää kiinnostaa jos joku onneton missaa jatkolentonsa. Meidän kahden ja puolin tunnin jonotusta vastaan nousi ainakin Philadelphia jossa kollega oli ensimmäisen lentokoneen ulko-ovesta käveltyään ollut jatkolennollaan puolessa tunnissa. Toisin sanoen maahan pääsevät myös lapset, vanhukset ja heidän kanssaan matkustavat.
Mutta asiaan. Edellisen postin kirjoitin ensimmäisenä aamunani, jonka jälkeen siirryin sunnuntaiohjelman pariin. Sitä oli onneksi vähänlaisesti, tutustuimme paikkoihin ja siirryimme katsomaan kolmea key note -puhujaa. Jotka olivat loistavia. Sekä sisältö että esitystapa vetosivat ja jälleen kerran minua harmittaa suomessa se että ihmiset joilla ei ole mitään sanottavaa, osaavat kyllä tehdä sen kaunopuheisesti ja vakuuttavasti, kun taas ne joitka yrittävät viestiä jotain mikä olisi oikeasti useimmille tärkeää kuultavaa, tekevät sen niin tylsästi että vannoutuneinkin kuuntelija ajautuu ajatuksissaan jonnekin kauas ja tieto jää välittymättä.
Kävimme vielä pyörähtämässä Solutions galleryn avajaisissa ennen kuin suuntasimme CGI Logican sisäiseen strategiapalaveriin Chop house -nimiseen pihvipaikkaan.
Sunnuntaina ja maanantain välisen yön jopa nukuin, sain noin 8 tuntia unta joka tulikin tarpeeseen koska maanantai oli melko täysi työpäivä. Vietin ensin konferenssissa yhdeksän tuntia jonka jälkeen oli tunnin tauko ja lähtö kohti iltaohjelmaa joka tapahtui remontoidulla rautatieasemalla. Kuulemma kvely hotellillee olisi veinyt puoli tuntia ja kulkenut kaupungin huonomman osa läpi joten päätimme lähteö viimeisellä bussikyydillä takaisin. Hotellille palattuani painuin suoraan nukkumaan.
Tiistain ohjelma seurasi maanantain jalanäjljissä, joskin havaitsin puolen päivän paikkeilla että informaatioähky vaivasi pahoin. Pidin hurjan kolmen tunnin tauon ennen tiistain iltaohjelmaa, tauolla kävelimme läheiseen ostoskelupaikkaan, perille päästyämme havaitsimme sen olevan aivan rautatieaseman vieressä, olimme siis tietämättämme kulkeneet kaupungin huonomman osan halki. Joka toki selittää maisemat, jotka koostuivat lähinnä hylätistä teollisuuskiinteistöistä. Siltkin, Kansas Cityn huonompi puoli oli hyvinkin siisti, missään vaiheessa ei ollut sen turvattomampi olo kuin kävellessä vaikkapa Turussa joenvarressa. Ostospaikka sen sijaan oli suuri pettymys. Olihan se kaupungin keskellä, mutta silti tarjonta oli olematon. Matkamuistovaihtoehdot koostuivat mukeista ja drinkkilaseista. Paikallisen viinakaupan valikoima oli huomattavasi pienimpiäkin alkoja heikompi (ei saanut Brugalin kymmenvuotiasta, ei) eikä liikkeitä ollut montaakaan. Kaupungissa, jossa
Keskiviikkona en enää osallistunut konferenssin ohjelmaan vaan suuntasin lentokentälle kymmenen maissa aamulla. Kansas Cityn kentällä oli kovin vähän nähtävää, sen palveluvalikoima muistutti enemmän Turun kuin edes Helsingin kenttää, vaikka Kansas City Helsinkiä suurempi onkin ja kenttäkin on ihan kansainvälinen. Onneksi koneen vaihtoon oli Chicagossa varattu sen verran aikaa että ennätin ostaa tuliaiset.
Lento takaisin suomeen oli pitkä, mutta sain sentään nukuttua. Tästä on todisteena se että aikani yritettyäni ja mielestäni epäonnistuttuani avasin silmäni ja edessäni oli aamiaistarjotin. Vieruskaverin tarjotinta oltiin juuri keräämässä pois. Uskoisin siis nukkuneeni noin kolme tuntia, voi olla että nukuin enemmänkin.
Yhteydenpitoa Suomeen haittasi ilmeisen aikaeron lisäksi se että hotelli verkko oli kauhea. Skypen käyttö onnistui aamulla ennen kuutta, kun kaikki muut olivat vielä unessa, sen jälkeen verkko pätki jatkuvasti. Tein nopeusmittauksen, jonka mukaan hotelli oli investoinut yhden megan verkkoon. Minulla taisi henkilökohtaisessa käytössä olla yhtä hidas verkko 2000-luvun alkuvuosina.
Nyt olen joka tapauksessa päässyt takaisin Suomeen ja kootiin. Ja nukkunut ensimmäisen 10,5 tuntisen yöuneni omassa sängyssäni.

Rapakon takana

Eilinen ja Suomen aikaan osin tämäkin päivä oli yhtä matkustusta. Aamulla puoli kymmenen aikoihin nousin autoon ja Satu vei minut linja-autoasemalle. Bussi lähti kymmeneltä ja oli Helsinki-Vantaalla vähän ennen yhtä. Lento Chigagoon lähti pian kahden jälkeen ja kesti rapeat yhdeksän tuntia. Tein ensimmäiset tunnit töitä, mutta joskus puoli kahdeksa maissa alkoi väsy painaa niin paljon ettei englanninkielisen tekstin tuottamisesta tullut enää mitään. Siirryin siis Bad piggiesin pariin ja sain muutaman tähden lisää kerättyä (eteneminen alkaa olla melko hidasta kun lähes kaikissa tasoissa on jo kolme tähteä). Sitten aloitin Iain M Banksin Matter:in lukemisen, mutta oli todettava että olin odottanut liian pitkään, aivo ei enää jaksanut prosessoida vierasta kieltä. Niinpä luovutin noin viidenkymmenen sivun jälkeen. Matter sinällään lähtee liikkeelle epäbanksmäisen nopeasti, todennäköisesti pidän siitä suuresti kunhan vain saan taas aivot raiteilleen. Loppulento meni odotellessa laskeutumista.
Olin hankkinut tätä matkaa varten Bosen vastamelukuulokkeet ja ne toimivat todella hyvin, minulle yritettiin aina välillä puhua ja vastasin normaalilla puheäänellä, koska en kokenut tatvitsevani enempää, sitten huudettiin Mitä!ä... Mutta loistava laite on hyvä vastamelukuuloke. Suosittelen.
Chigacossa pääsimme tullijonoon, jossa olimmekin sitten noin kaksi tuntia. Vielä puoli tuntia siihen päälle muissa jonoissa ja kun pääsimme suunnillleen omalle portille oli odotusaikaa jäljellä enää nelisen tuntia. Söimme hampurilaiset ja seikkailimme kaupoissa kunnes kone Kansas Cityyn lähti.
Lento Chigacosta Kansas Cityn kesti vain hetken yli tunnin ja nuokuin koko matkan. Matkatarahihnan toiminnassa oli epäselvyyttä ja olimmekin hotellilla vasta noin tunnin laskeutumisen jälkeen. Paikallista aikaan puoli yhdeltä, suomen aikaa puoi yhdeksältä sunnuntaiaamuna. Soitin lyhyen puhelun Sadulle ja menin nukkumaan.
Sain nukuttua noin viisi ja puoli tuntia, eli tämä aamu on ollut hieman hitaalla. Olen kuitenkin jo ilmoittautunut Cerner Health Conferenceen (jonka vuoksi siis täällä asti olen) ja käynyt ottamassa ensimmäiset varovaiset askeleen Hotellin ulkopuolelle. Konferenssikeskus on viereisessä korttelissa, mutta sentään käymme tänään Cernerin päämajassa joka lienee vähän kauempana (tuskin paljon kauempana kuitenkaan, koska siirtymiseen on varattu huimat 15 minuuttia).
Hotellihuone Marriot Downton:issa on valtava, minulla on oma sohva, oma nojatuoli rahilla oma työpöytä ja oma ainakin 32 tuumainen televisio. Sen sijaan minulla ei ole pistorasioita, onnistuin löytämään kaksi kylpyhuoneesta ja yhten vapaan nojatuolin takaa. Kylpyhuoneessa on amme ja suomalaisen makuun erikoiset hanat. Paikalliseen tyyliin huoneessani on ovi naapurihuoneeseen, se on toki lukittu.
Toistaiseksi on todettava että matka on pitkä ja kiitotiet ovat kuoppaisia, samoin tiet. Maahantulo kestää ikuisuuden, eli ainakaan lapsille, vanhuksille tai jomman kumman ryhmän edustajien kanssan matkustaville en suosittele. Paikalliset ovat olleet ystävällisiä.

Päätän ensimmäisen raporttini täältä tähän, 

Paluu keskiajalle

Paluu paperittomasta toiminnasta takaisin paperien pariin toi kipeästi mieleen ainakin osan niistä syistä joiden vuoksi siirryin paperittomaksi puolitoista vuotta sitten.
Järjestelen töissä koulutustilaisuutta kahdellekymmenellekolmelle koulutettavalle (joista yksi olen itse) ja kahdelle kouluttajalle (jotka tulevat ulkomailta). Minua pyydettiin järjestämään materiaalin tulostaminen ja totesin että voin sen tehdä, onhan meillä modernit monitoimilaitteet jotka sekä tulostavat että nitovat niput valmiiksi.
Tai siis niin luulin. Koekappaleeni onnistui joten laitoin saman tien tulostumaan 22 + 23 nippua materiaalia ja jäin odottamaan että materiaali on varmasti valmis. Kun menin hakemaan nippujani kävi ilmi että laitteen yhdestä laatikostosta oli paperi loppunut. Kahdessa muussa oli vielä oikean kokoista paperia, mutta minulle käsittämättömästä syystä sitä ei voinut käyttää. Lisäsin paperia ja palasin jälleen työpisteelleni mukanani viisi nippua tilaamastani 45:stä.
Jonkin ajan kuluttua menin hakemaan loppuja ja taas oli jäänyt homma kesken. Tällä kertaa jossain oli papritukos. Setvin siinä sitten laitteen toimintaa ja löysin kolme tukosta. Viimeinen oli hyvin hankala poistaa, mutta onnistuin siinäkin. Silti laite valitti tukoksesta. Lähetin viestiä lähituelle joka tutki asiaa ja totesi että laite oli oireillut samalla tavalla ennenkin. Hän sai kuitenkin luukkuja availemalla ja sulkemalla laitteen aloittamaan tulostamisen, mutta jokainen kierros päättyi tukokseen ennen kuin ensimmäinenkään paperi oli päässyt läpi.
Totesin pelin menetetyksi, otin mukaani syntyneet 9 nippua ja lähdin puntaroiman vaihtoehtojani.
Kello oli rientänyt eteenpäin ja minun piti lähteä hotellille testailemaan verkkoa, se sentään sujui vailla ongelmia ja palasin työpisteelleni puolessa tunnissa. Totesin etten lähtisi talon ulkopuolelle tulostuspalvelua etsimään vaan yrittäisin toisella monitoimilaitteella. Laitoin ensimmäisen tiedoston viimeiset kahdeksan nippua menemään ja jäin taas touhuaman omiani.
Kun menin tarkistamaan tilannetta oli paperi luonnollisesti loppunut kesken. Ja jälleen useammassa laatikossa olisi oikean kokoista ollut, mutta yhdesstä ei. Lisäsin paperia ja jäin odottamaan kahden viimeisen nipun valmistumista. Puoli elinikää myöhemmin viimeinen nippu valmistui, eli jäljellä oli enää 23 nippua...
Palasin työpisteeseeni ja aloitus seuraavan tiedoston tulostamisen, vaelsin tulostimelle melko nopeasti ja siellä kerrottiinkin että tulostus kestäisi vielä 26 minuuttia. Palasin työpsiteelleni tein päivän työt, kävin pari keskustelua, kävin toisen tiimin avokonttorilla käymässä lisää keskusteluja, etsin pomoani häntä tavoittamatta ja palasin tulostimelle. Paperi oli luonnolliesti loppunut ja sitä lisättyäni aikaa oli laitteen mukaan jäljellä vielä 10 minuuttia. Vaelsin vielä kerran työpisteelleni, tällä kertaa pakkaamaan lähteäkseni pois töistä heti tulosteiden valmistuttua.
Ilmeisesti karminen laskuni oli tullut taas kuitattua, koska seuraava tarkistus tapahtui melko tarkkaan kun laite sylki viimeisen nipun kidastaan. Pakkasin kaikki tulosteet laatikkoon, kannoin sen autoon ja ajoin pois paikalta.
Kaikkiaan olin käyttänyt työpäivästäni ainakin kaksi tuntia tulostimen säätämiseen, paperin etsimiseen, tukkeumien poistamiseen ja paperien lisäämiseen ja tuloksena oli 46 nippua tulosteita. Sentään sain aikaan jotain yleishyödyllistäkin, toinen monitoimilaite on olettaakseni pois pelistä taas ainakin muutaman päivän (kunnes huoltomies tulee) ja tämä tarkoittaa että olosuhteet sille että edes jokunen kollegani päättää siirtyä paperittomaksi ovat taas otolliset.

Ihmistaitoja oppimassa

Leadership valemennuksen ensimmäinen kahden päivän jakso on nyt takana, päällimmäisenä on mielessä että miksi minun piti odottaa kolmekymmentäkahdeksan vuotta ja pääsy esimiesvalmennukseen ennen kuin joku kertoi palautteen antamisen ja vastaanottamisen sudenkuopista. Ihan oikeasti tuon kuuluisi olla osa jokaista koulu/opisto/korkeakoulukokemusta. Mitä siellä koulussa oikein opetetaan :)
Valmennus oli joka tapauksessa hyvin onnistunut, kaikki osallistujat olivat liikkeellä nk oikealla asenteella ja asiaa käytiin läpi paljon. Aikaa oli kyllä jokaisen läpikäymiseen ihan mukavasti, mutta teoriaa ja käytäntöjä tuli kahdessa päivässä enemmän kuin muutamalla viime kurssilla yhteensä. Olo on väsynyt, aivot ovat käyneet kovilla kierroksilla kaksi pitkää päivää ja se tuntuu. Huomenna on vielä vuorossa koko päivän palaveri Helsingissä. Onneksi perjantain palaveri peruuntui, joten silloin voin yrittää saada sähköpostini taas ruotuun.

Minun poissaollessani Satu viimeisteli auton myymisen ja rahatkin ovat jo saapuneet tilille. Nyt on ylimääräistä siis enää skootteri ja talo.

Kulttuuriraportti: Aurajokifestarit

Eilen vietettiin Turun päivää ja osallistuimme siihen Aurajokifestareiden muodossa. Festarit olivat Halisten ja Räntämäen kaupunginosayhdistysten järjestämät ja tapahtumapaikkana oli Halistenkoski sekä Aurajoki.
Osallistuimme melontaluontopolun esittelyyn jossa melontaseuran ja oletettavasti Turun yliopiston henkilöiden avustuksella ja opastuksella saimme lyhyen kuvauksen siitä mikä melontaluontopolku on ja pikaisen katsauksen aurajoen luontoon.
Tämän lisäksi vierailimme vesilaitosmuseossa jossa oli näytillä Turun vesilaitoksen historiaa. Nautimme muurinpohjaletuista, vastapaistetuista munkeista ja ostimme kotiin iltasyömiseksi loimulohta. Kaiken kaikkiaan onnistunut kolmituntinen.

Tämän jälkeen esittelin C4:ää kiinnostuneelle osatajapariskunnalle jotka totesivat lähestyvänsä pankkiaan lainan saamiseksi ja ottavansa meihin yhteyttä uudelleen tämän viikon alkupuolella. Näyttää siis siltä että kahden auton loukku on ainakin purkautumassa. Kysyimme myös olisiko heillä tuttuja joilla olisi tarvetta skootterille, ja he lupasivat kysellä skootteritarpeita tutuiltaan. Ehkä tämä johtaa vielä skootterinkin siirtymiseen uusille omistajille.

Muina asioita, lähden tänään leadership-valmennukseen Haikon kartanoon. Valmennus alkaa vasta huomenna, mutta niin aikaisin että kauempaa (kuten Turusta) tulevien on mahdollista mennä sinne jo tänään. Koska kartanossa on kylpylä, koin tilaisuuden rentoutua työnantajan kustannuksella erittäin tervetulleeksi ja lähtö odottaa parin tunnin päässä.


Halisten Kolo2 tupareiden päiväkin on päätetty ja kutsut lähetetty. 29.9. aloitamme siis virallisesti "meillä saa käydä" kauden :)