Vastaus kysymykseen ei ole vieläkään selvinnut ja kysymyskin tuntuu muuttavan muotoaan lähes päivittäin. Tämä on aiheuttanut epävarmuuden limbon johon olen pudonnut. En halua aloittaa asioita, koska ne voivat olla ihan kohta turhia ja tarpeettomia. Havaitsen toivovani tietynlaista lopputulosta, mutta alamme saavuttaa sen pisteen jossa mikä tahansa päätös on hyvä päätös, koska se vapauttaa omaan elämään palaamisen.
Meitä epävarmuudessa eläviä on kolme, kahdella meistä on perhe. Ei ole hyvä tämä tilanne lainkaan.
Muina uutisina äitini on tulossa meille kyläilemää tänään, oletettavasti saapuu puolen tunnin sisällä. Vierailu olisi saattanut tapahtua ilman mahdollisuutta että olemme pian Kanadassa, mutta olisi saattanut jäädä tapahtumattakin. Hyvä näin :)
Ronjalla oli eilen illalla masu kipeä, josta syystä hän meni nukkuman tavallista myöhemmin. Hän kuitenkin nukkui yli 7 tunnin yhtäjaksoisen unen ja sen päälle vielä melkein kahden tunnin aamutorkut. Nyt hän nukkuu taas Sadun kanssa sohvalla. Sadun sanoin: aamut ovat helppoja, nukkumisongelmat alkavat iltapäivällä.
Ainiin. Ostakaa skootteri. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti