Tänään olen ensimmäistä kertaa äiti äitienpäivänä. Riku jo ennakoi olemalla isä isänpäivänä (olin jo raskaana). Tuntuu kuitenkin erityisen hyvältä tänään. Ronja nukkui kuuden tunnin pätkän viime yönä (pisin toistaiseksi, vaikka viiteen tuntiin on pariin otteeseen päästy). Siitä se hieman yli viisi tuntia oli jopa omassa sängyssä. Se oli hänen lahjansa minulle ja voitte arvata, miten paljon sitä arvostin :). Riku toi aamiaisen sänkyyn ja syödessäni jumppasi Ronjan kanssa siinä vieressä. Hän osaa jo kääntyä vatsalta selälleen. Joku voi sanoa sen olevan vahinko ja pään vetävän alas, mutta meidän tyttö on osannut pitää päätään pystyssä jo synnytyslaitoksella ja se määrä ähertämistä, mikä kääntymiseen välillä kuuluu, kertoo minulle sen olevan hyvinkin tarkoituksellista. Lisäksi hänen ilonsa on hyvin suloista katsottavaa :). Tyttö pitää kovasti näistä jumppatuokioista, jotka ovat vielä varsin lyhyitä. Sitten pääsin suihkuun rauhassa. Suihkun jälkeen osoitinkin osaavani jälleen tehdä useita asioita kerrallaan, kun siivosin kissan tuhoamia kasvinosia lattialta samalla harjaten hampaitani. Äidit ovat sillä tavalla käteviä.
Nyt tyttö on kuitenkin hereillä ja Riku ansaitsee mahtavana isänä oman aamiaisensa, eli olen tyttövuorossa.
Onnea kaikille äideille! Ansaitsette kaiken ilon ja onnen (ja levon), jonka voitte saada :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti