Uudenlaista elämää

Elämä on muuttunut melkoisesti viime aikoina. Vauva on tullut taloon ja kasvaa kovaa vauhtia. Kissojen määrä on vähentynyt kuudesta kahteen. Riku on ollut kotona lomalla ja meillä on ollut yhteistä aikaa perheenä. Halusin kirjoittaa jotain ajatuksia siitä, miten elämämme on muuttunut.
- On mahdollista istua alas ilman kissaa sylissä (Noki ja Piki)
- Lattialla voi taas säilyttää asioita ilman pelkoa kissan pissaamisesta niiden päälle. Muutenkaan ei enää tarvitse etsiä kissan pissausjälkiä talosta. Nöpö oli hieman hankala tässä suhteessa, vaikka muuten ihana olikin.
- Keittiössä saa touhuta ilman, että jatkuvasti törmää kissaan (Sasu)
- Joka päivä seikkaillaan vähintään kerran jossain (Ronja), jotta saamme helposti kyllästyvään vauvaamme tarpeeksi virikkeitä saavuttaaksemme hyvät unet
- Joka yö on ihan uudenlainen seikkailu, jossa on mahdollista saada seitsemän tuntia unta (Hyvin, hyvin, hyvin harvoin) tai sitten herätään kahden tunnin välein tai vieläkin useammin (useammin tapahtuva asia). Tai kaikkea siltä väliltä.
- Tytön päivätorkuilla on mahdollista lyhyesti itse torkahtaa tai ainakin nollata aivot television avulla. Päivätorkkujen määrä kuitenkin vähenee ja niiden pituus lyhenee.
- Sitä on välillä niin väsynyt, että pyörryttää ja on vaikeutta saada voimaa raajoihin.
- Talo ei enää tunnu tosi tyhjältä, kuten se tuntui vielä ihan äsken. kaikkeen tottuu.
- Koska vauvan voi ottaa mukaan touhuihin, on taas ollut mahdollista nähdä ystäviä, mikä on ollut ihanaa.
- Hän jaksaa olla hereillä 2-2,5t kerrallaan, joten siinä välissä ennättää jo jotain tehdäkin.
Lisää muutoksia on tulossa, jos muutamme keskustaan. Seikkailut helpottuu, kun ne alkaa jo kotiovelta. Autosta voidaan luopua sen ollessa täysin tarpeeton keskusta-asumisessa. Vihdoin voi käydä pienissä kaupoissa isojen supermarkettien sijaan. Tänään käymme yhdessä näytössä ja perjantaina on toinen.

Sen sijaan muuttamaton asia viime aikoina on ollut Laitilan talon myynti. Se on siis vielä myynnissä. Haluaisiko joku halvalla talon? Meiltä irtoaisi.

Kaksi viikkoa

Olen ollut lomalla nyt kaksi viikkoa ja aika on kulunut siivillä. Eilen väitin Sadulle ettei ole vielä torstai vaan tiistai ja kun myöhemmin kävi ilmi että todellakin oli torstai en voinut mitenkään käsittää minne keskiviikko oli kadonnut.
Kanadasta ei ole kuulunut mitään ja vaikka kuuluisikin niin alkaa olla todennäköistä että se ei kesälomaa keskeytä. Olen siis nauttinut lomasta ja perheen parissa ajan viettämisestä.
Kesä on ollut lämmin, ei yhtä hirveän kuuma kuin alkukesä oli mutta lämmin kuitenkin, kuiva ja tapahtumaköyhä. Olemme käyneet keskiaikamarkkinoilla ja ranskalisella ruokatorilla sekä seikkailleet Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Ronja ei ole ollut tapahtumaköyhä, tyttö oppii uutta vauhdilla ja ilahduttaa meitä säännöllisesti uusilla tempuillaan.
Ensi viikolla on töitä, tai oikeammin koulutusta, ja työpäivät alkavat 16.30 loppuakseen keskiyön tietämissä. Sain tänään hoidettua koulutukseen liittyvän byrokratian pois alta joten viikonloppu voi taas sujua rennosti.
Ensi viikon jälkeen on vielä viisi viikkoa lomaa. Voi olla että se aika katoaa yhtä nopeasti kuin kuluneet kaksi viikkoa Ronjan ja Sadun kanssa touhuten.

Väsyttää

Ronja on jostain syystä todennut unen olevan tarpeetonta, tai ainakin pitkäkestoisen ja yhtäjaksoisen unen. Tai sitten maha vaivaa. Tai molempia. Viime yönä taas heräsin kahden tunnin välein sekä syöttämään että höplöttämään tyttöä pystyssä. Tyttö nukahti aina siihen, mutta sitä pitää sen verran jatkaa, että tyttö on kunnolla unessa eikä maha pääse heräämään kuin vasta sen kahden tunnin päästä. Olen jokseenkin aivan täysin puhki. En tiedä, miten vanhemmat, joiden lapsi herää jatkuvasti näin, yleensä selviävät pystyyn. Onneksi Riku oli kotona, niin hän saattoi ottaa tytön kantoonsa aamulla, kun omat kädet eivät toimineet tai jaksaneet kantaa kunnolla edes hillopurkkia. Rikun loma on siis alkanut ja minulle se tarkoittaa mahdollisuutta suihkuun joka päivä ja meidän tytölle se tarkoittaa sitä ilosta asiaa, että isä on kotona. He ovat hyvin suloisia yhdessä.
Saa nähdä, mitä kaikkea seikkailua me vielä kesän aikana teemme. Kävimme perjantaina keskiaikamarkkinoilla ja Ronja kulki hienosti rintarepussa ja otti kolmet pienet torkutkin siinä. Sen kanssa pääsemme siis hyvin liikkeelle. Saa nähdä, miten pitkälle me tänä kesänä lähdemme, sillä autossa tyttö joko nukkuu tai huutaa. Teemme kesäsuunnitelmia sen jälkeen, kun olen hieman toipunut pahimmista univeloista. Ehkä siis sitten syyskuussa - ensi vuonna.

Epävarmuuden aika

Vastaus kysymykseen ei ole vieläkään selvinnut ja kysymyskin tuntuu muuttavan muotoaan lähes päivittäin. Tämä on aiheuttanut epävarmuuden limbon johon olen pudonnut. En halua aloittaa asioita, koska ne voivat olla ihan kohta turhia ja tarpeettomia. Havaitsen toivovani tietynlaista lopputulosta, mutta alamme saavuttaa sen pisteen jossa mikä tahansa päätös on hyvä päätös, koska se vapauttaa omaan elämään palaamisen.
Meitä epävarmuudessa eläviä on kolme, kahdella meistä on perhe. Ei ole hyvä tämä tilanne lainkaan.

Muina uutisina äitini on tulossa meille kyläilemää tänään, oletettavasti saapuu puolen tunnin sisällä. Vierailu olisi saattanut tapahtua ilman mahdollisuutta että olemme pian Kanadassa, mutta olisi saattanut jäädä tapahtumattakin. Hyvä näin :)

Ronjalla oli eilen illalla masu kipeä, josta syystä hän meni nukkuman tavallista myöhemmin. Hän kuitenkin nukkui yli 7 tunnin yhtäjaksoisen unen ja sen päälle vielä melkein kahden tunnin aamutorkut. Nyt hän nukkuu taas Sadun kanssa sohvalla. Sadun sanoin: aamut ovat helppoja, nukkumisongelmat alkavat iltapäivällä.

Ainiin. Ostakaa skootteri. :)

Pienen pieni päivitys

Jotenkin se aika vain jatkuvasti rientää pienen vauvan kanssa. Aikaa kuluu ja sen tuloksena on lähinnä vain hieman isompi vauva ja iso kasa muistoja. Nyt arki jo on hieman alkanut sujua ja jotain muutakin saa tehtyä. Eilen kävimme taas Laitilassa ja vaihdoimme asunnon välittäjää. Edelleen, jos joku tarvitsee taloa Laitilasta,  niin ottakaa yhteyttä. Myös vuokraus mahdollinen. No, myyntipuhe nyt oli tuossa :).
Olen parhaillaan henkisenä tukena nukkuvalle tyttärelleni, kun hän ei pidä yksinolosta (huonoa evoluutiota olisi, jos täysin avuton olento pitäisi yksin olosta). Olen siis makkarissa hämärässä koneen kanssa eli ihan normaalia elämää :). Jos vielä nukkuisi öisin, niin se olisi mainiota. Unettomuuteni ei siis johdu lapsesta, joka nukkuu varsin hyvin näin pieneksi. On vain kaikkea pään sisällä pyörimässä ja ympärillä sattuu ja tapahtuu. Eiköhän tilanne ajan kanssa rauhoitu ja saan taas nukuttua. Tai keksin fiksumpia asioita tehdä keskellä yötä, kun sängyssä pyörimisen. Ehkä siirrän pysyvämminkin tietokoneen makkariin, kun en oikein päivällä ennätä sitä edes avaamaan. Ronja siis nukkuu hyvin yöllä, ei niin hyvin päivällä. Parempi näin päin.

Ensimmäinen oma äitienpäivä

Tänään olen ensimmäistä kertaa äiti äitienpäivänä. Riku jo ennakoi olemalla isä isänpäivänä (olin jo raskaana). Tuntuu kuitenkin erityisen hyvältä tänään. Ronja nukkui kuuden tunnin pätkän viime yönä (pisin toistaiseksi, vaikka viiteen tuntiin on pariin otteeseen päästy). Siitä se hieman yli viisi tuntia oli jopa omassa sängyssä. Se oli hänen lahjansa minulle ja voitte arvata, miten paljon sitä arvostin :). Riku toi aamiaisen sänkyyn ja syödessäni jumppasi Ronjan kanssa siinä vieressä. Hän osaa jo kääntyä vatsalta selälleen. Joku voi sanoa sen olevan vahinko ja pään vetävän alas, mutta meidän tyttö on osannut pitää päätään pystyssä jo synnytyslaitoksella ja se määrä ähertämistä, mikä kääntymiseen välillä kuuluu, kertoo minulle sen olevan hyvinkin tarkoituksellista. Lisäksi hänen ilonsa on hyvin suloista katsottavaa :). Tyttö pitää kovasti näistä jumppatuokioista, jotka ovat vielä varsin lyhyitä. Sitten pääsin suihkuun rauhassa. Suihkun jälkeen osoitinkin osaavani jälleen tehdä useita asioita kerrallaan, kun siivosin kissan tuhoamia kasvinosia lattialta samalla harjaten hampaitani. Äidit ovat sillä tavalla käteviä.
Nyt tyttö on kuitenkin hereillä ja Riku ansaitsee mahtavana isänä oman aamiaisensa, eli olen tyttövuorossa.

Onnea kaikille äideille! Ansaitsette kaiken ilon ja onnen (ja levon), jonka voitte saada :)

Kissoista ja vauvasta

Kissat ovat tottuneet vauvan läsnäoloon talossa. Tuisku ei enää esim. pakene yläkertaan. Nyt kuitenkin on merkkejä pienestä mustasukkaisuudesta. Ronja vie aina yhden sylin ja usein kahden ihmisen ajan tai sitten toinen ihminen on poissa. Kissoille jää siis merkittävästi vähemmän sylejä, aikaa ja leikitystä. Tämä tarkoittaa, että vauvaa ei voi jättää yksin huoneeseen kissojen kanssa. Emme tosin tehneet sitä aiemminkaan, joten muutos ei ole merkittävä.
Vauvan vatsa on saanut huushollissamme määräävän roolin uniasioissa. Ronjan unta määrää siis paljolti mahan toiminta ja häiriöt. Ronjan uni puolestaan määrää minun unestani ja myös Rikun unesta, joten siis Ronjan vatsa määrää meidän kaikkien unesta. Olen aika väsynyt.
Kissat ovat tajunneet, että takapihalla on maailma ja sinne pääsee takaovesta. Pikihän päätyi pihalle, kun Riku vei sinne vaunut, jossa Piki nukkui. Piki, meidän hullu huutaja, tuli onneksi heti takaisin, kun Riku kutsui. Sasu sen sijaan yrittää paeta myös eikä hän tule kyllä kotiin ennen kuin on nälkä. Siitä hän kyllä tulee. Töpö meinasi paeta, koska takapihalla oli toinen kissa. Hän menisi myös seikkailulle. Saa nähdä, koska käy niin, että kissa pakenee enkä voi sitten juosta perään, kun vauva on täällä. Sitten vain odotetaan sydän syrjällä, että kissa palaa.

Kevät

Kevät on jo ihan virallisesti täällä. Kävin tänään kävelyllä Ronjan kanssa ja todistin monenlaisia kevään merkkejä. Aurinko paistoi lämpimästi ja leskenlehdet kasvoivat ojanpenkoilla. Valkovuokotkin olivat jo innostuneet kukkimaan eli sinivuokkojakin kasvaa jo jossain. Karikkeen joukossa sisiliskot jahtasivat toisiaan. Kukkien joukossa lenteli myös nokkosperhosia. Selkein kevään merkki oli kuitenkin punaisissa speedoissa aurinkoa (pihallaan) ottava naapurin mies. Joiltain kevään merkeiltä silti olisi parempi suojautua :).

Riku on palannut töihin

ja raportoinee siitä ehtiessään. Minä jäin puolestaan kotiin vauvan kanssa. Koska meillä ei ole vielä vakiintunutta rytmiä, menemme vauvan aikataulujen mukaan. Juuri nyt hänen aikataulussaan lukee "torkku", joten olen pitkästä aikaa saanut hetken rauhassa touhuta tietokoneen kanssa. Hänen vatsavaivansa ovat hetkeksi ainakin rauhoittumaan päin, joten sekään ei pidä häntä hereillä. Ihan tulee sellainen olo, että tämähän voi sujua :).
Ulkona kevät on ilmeisesti vaihtunut talviseen viimaan, mutta silti uskaltaudun sinne iltapäivätorkkuja kutsumaan muutaman tunnin päästä.
Täällä on itse asiassa hyvin rauhallinen tunnelma, kun olen kahdeksasta kotona olevasta oliosta ainoa hereillä oleva. Kaikki kissatkin nukkuvat. Ja hetkinen, tuossa on perustavanlaatuinen vika. Olen hereillä. Taidanpa mennä hetkeksi pitkälleen ja ottaa torkut :). On sitä univelkaa sen verran paljon, että uni kannattaa aina.

Nimenantajaiset

Eilen pidettiin Ronjan nimenantajaiset joissa hän sai nimekseen... Ronja. Yllättävää, vai mitä?
Yhtä kaikki Ronja on nyt esitelty suvulle ja kummeille ja kummit on esitelty suvulle. Tai ainakin merkittävälle osalle sukua, siskoni ei miehineen päässyt paikalle ja Sadun sisaruksista oli paikalla 50%.
Ensi viikonloppuna on vuorossa mahdollisuus ei-sukulaisille tulla tapaamaan Ronjaa. Joitakin innokkaita on jopa ilmoittautunut :)

Muina tapahtumina kevät on saapunut Turkuun, yöllä oli pakkasta ja vielä kahdeksan aikaan oli kuura maassa, nyt on kuitenkin jo melkein 8 astetta lämmintä. Isyyslomaa on jäljellä enää 1 päivä (huominen) sen jälkeen siirryn talvilomalle. Tavallaan kreivin aikaan, koska talvilomakausi päättyy päivää myöhemmin kuin talvilomani. Kolme viikkoa on mennyt siivillä, viikko vielä jäljellä yhteistä kotonaoloaikaa, saa nähdä mitä sitten tapahtuu kun joudun palaamaan töihin.

Ronjan nukutusta ja terassilla touhuamista

Otin aamukolmelta Ronjan nukutusvastuun Sadulta, joka ei ollut nukkunut kunnolla siihen mennessä. Ensimmäisen puolen tunnin ajan kokeilin kaikkea mitä keksin, mutta sain Ronjan rauhoittumaan vain hetkiksi kerrallaan. Sitten, ilman ennakkovaroitusta, Ronja vain rentoutui ja nukahti syliini. Siirsin hänet rahin päälle nukkumaan ja jäin odottelemaan varmana pitämääni pikaista heräämistä. Aika kului ja kului ja kului ja sitten olikin jo aamu. En ollut itse nukkunut lainkaan kolmen jälkeen, mutta Ronja nukkui seitsemään, Satukin melkein seitsemään.
Kävimme ensimmäisessä lastenneuvolassa, jossa todettiin Ronjan kasvun lähteneen hyvin käyntiin, pituutta oli tullut lisää 3 senttiä, painoa edellisestä mittauksesta 200 g ja päänympäryskin oli kasvanyt kahdella sentillä.
Neuvolan jälkeen soitti kuljetusfirman tyyppi ja toi pihaan lavallisen terassilaattoja. Asentelin heidät paikalleen ja pystytin päivänvarjon (sekä kiinnitin siihen hyttysverkon) ennen lounasta. Hyttysverkko kaipailee vielä vähän hiekkaan pysyäkseen paremmin paikallaan (maarajassa on tarkoitukseen varattuja pusseja).

Pieni teksti ennen vauvan heräämistä

Imettäminen, nukuttaminen, vaipan vaihto ja väsymys. Muutamalla sanalla tuo kuvaa aika täydellisesti arkeani. Siitä puuttuu kuitenkin vielä suloinen uusi vauva, joka tekee tästä kaikesta vaivan arvoista. Nyt kuitenkin ymmärrän veljeni sanat, kun hän sanoi, että vaihe ei kestä kauaa, mutta tuntuu kestävän ikuisesti. Univelka ja rikkonaiset vuorokaudet tuovat illuusion siitä, että aika ei kulu. Onneksi se kuitenkin vääjäämättä kuluu ja jokainen päivä vie lähemmäs aikaa, jolloin hänelle tulee jonkinlainen rutiini. Se edellinen hieno rutiini ei nimittäin kestänyt. Onneksi myös meitä on kaksi, jolloin minulla on mahdollisuus toipua synnytyksestä ja kasvaa tähän äitiyteen hieman rauhallisemmin kuin muuten pitäisi. Eli kaikki hyvin ja uskon univelankin loppuvan joskus muutaman vuoden päästä :).

Vauva-arkea

Vauva-arki on vallannut elämämme, kaikki pyörii pienen ihmisen tarpeiden täyttämisen ympärillä (kuten kuuluukin). Syöttämisessä en voi paljoakaan auttaa, joten olen sylittäjä, vaipanvaihtaja, kärryntyöntäjä ja kaupassakäyjä.
Ronja alkaa osoitta enimmäisiä merkkejä jonkinlaisesta rytmistä. Hänellä on tiheän syömisen kausia ja pidempiä unijaksoja. Ja koska tätä on jatkunut jo kaksi (2) päivää, huijaamme itseämme uskomanan että tämä jatkuu :)
Eilen Ronja oli mukanamme asioita hoitamassa. Lomake jolla hänen virallinen nimensä ilmoitetaan on nyt postissa, matkalla maistraattiin. Ronjalla on myös oma tili pankissa ja saimme pankkivirkailijalta kuulla ettei lapsilisää voi suoraan ohjata lapsen nimissä olevalle tilille. Outoa on moinen ja aiheuttaa tarpeen rakentaa oma, jatkuva, maksu jolla raha siirtyy Ronjan tilille käyttötililtä aina lapsilisän maksupäivän koittaessa.
Ronja pitää todella paljon kärryajeluista ja olemmekin käyneet noin tunnin kävelyillä parina viime päivänä niin että Satu saa otettua päivätorkut kaikessa rauhassa. Ronja yleensä äpisee kun häntä puetaan ulkovaatteisiin, hiljenee kun hänet asetetaan kärryihin ja nukahtaa kun kärryt ovat olleet liikkeessä pari minuuttia. Ja sitten hän nukkuukin niin kauan kuin jaksaa kärryjen kanssa kulkea.
Nyt kun kevät alkaa koittaa, on myös aika viritellä Ronjalle ulkona nukkumismahdollisuus. Päätimme että takapiha on parempi vaihtoehto, sinne saamme helpommin sateensuojan ja aurinkosuoja. Etupihalla olisi koko päivän varjoa, mutta takapiha tuntuu jotenkin turvallisemmalta ratkaisulta.
Kissat haluavat jatkuvasti huomiota, leikittämistä ja sylejä. Yleensä toisen meistä sylissä on Ronja ja toisen sylissä yhdestä kolmeen kissaa. Muuten kissat ovat jo täysin tottuneet Ronjaan, edes Ronjan itku/huuto ei enää aiheuta kissoissa pakorefleksiä.

Univelkaa purkamassa

Ronja on nukkunut kahtena viime yönä todella hyvin. Viime yönä nukuin yhteensä yhdeksän tuntia (ensin 2, sitten 7 lisää) ja heräsin ilman mitään ulkoista ärsykettä, niin sanotusti luonnollisesti. Satu nukkui hieman vähemmän, hän kun imettää. Edellisyönä nukuimme vähän pienemmissä paloissa, mutta silloinkin pisin yhtäjaksoinen uni oli jo 4 tuntia (molemmilla).
Iltaisin Ronjalla on ollut keskikokoinen äpinä, jonka olen saanut (vaihtelevilla keinoilla) kuitenkin kohtuullisessa ajassa (alle tunti) loppumaan. Hän nukuu jo hyvin yksin, siis ei vieressä vaan äitiyspakkaslaatikkosängyssään ja Satu kertoo että hän yleensä herää itse vähän ennen kuin Ronjan täytyy saada syödä.
Univelkaa oli Sadulle kertynyt itseäni enemmän joten hänellä sitä vielä löytyy, omalta osaltani voin kuitenkin raportoida että alan toimia taas hyvin lähellä normaalitehoa :)
Toivomme että hyvä tilanne jatkuu.

Kotona taas

Olemme palanneet kotiin, viimeisen osastolla vietetyn vuorokauden aikana vauvan paino lisääntyi yli 100 grammaa, meille todettiin aamuisen punnituksen jälkeen ettei todellakaan tarvitse huolehtia vauvan ravinnonsaannista.
Kotiin tultuamme vauva onkin lähinnä nukkunut, hän söi puoleltapäivin ja sitten on nauttinut pari pientä välipalaa kunnes söi taast kuudesta eteenpäin 21 minuutin ajan.
Nyt kun syöttö loppui, on minun vuoroni ottaa vauva syliin.
Ihan ensimmäisellä viikolla emme ota vastaan vieraita, halukkuudesta käydä vauvaa katsomassa voi ilmoitella ja otamme sitten yhteyttä kun vierailu voidaan järjestää.

Nyt meitä on kolme

(Tai yhdeksän, laskentatavasta riippuen)
Pitkänä perjantaina, kello 2:52 maailmaan syntyi uusi ihminen. Tulokas, tyttö, oli saapuessaan 50 senttiä pitkä ja painoi 3580 grammaa. Apgar- pisteitä tuli 8, 9 ja 9. Sekä äiti että tytär voivat edelleen hienosti ja koska saimme perhehuoneen olemme totutelleet tähän uuteen elämään kolmestaan. Ensimmäisenä yönä saimme molemmat, osin vuorotellen ja osin yhtäaikaa, nukuttua noin 5 tuntia.
Kissoille ei ole vielä kerrottu.

Leivontaa

Tänään on taas leivottu. Jostain syystä viimeisillään raskaana oleville tulee joskus, joillekin, tarve leipoa pakastin täyteen ja minulle se tuli tänään. Oikeastaan se tuli eilen, mutta eilen suunniteltiin ja käytiin tarvikeostoksilla ja tänään leivottiin. Yhteensä aikaa meni noin seitsemän tuntia. Lopputuloksena on noin 70 voisilmäpullaa, omenapiiras (levyllinen), porkkanakakkua (levyllinen), suklaaruutuja (pyöreä vuoallinen, halkaisija n. 25cm), tiikerikakku sekä omenapiiraan seuraksi vaniljajäätelöä.
Teimme siis jäätelönkin itse ja kokeilimme ensimmäistä kertaa syksyllä hankkimaamme jäätelökonetta. Se oli halpa ja nyt näimme, että tehokkuudeltaan kyseenalainen. Osa massasta jäätyi ja osa jäi hyvin pehmeäksi. Voi olla, että myös massaa oli liikaa pienelle vehkeelle. Maku oli kuitenkin mainio ja uskon, että tuolla vehkeellä vielä kokeillaan uudelleenkin. Esim. omenasorbettia olisi veikeä kokeilla valmistaa. Jos sitten käy niin, että teemme usein jädeä, pitää varmaan jossain sopivassa vaiheessa investoida toimivampaan vehkeeseen.
Tiikerikakku tuli anopin reseptillä ja sen avulla onnistuin ensimmäistä kertaa ikinä saamaan oikean näköisen tiikerikakun, jossa kaunis marmorointi. Makukin oli mainio, joskin ensi kerralla varmaan teen tähän saman kuin edelliseen eli lisään kaakaoituun osioon myös hieman appelsiinin kuorta. Siitä tulee veikeä appelsiini-suklaa-makujuttu, mikä kyllä piristää kokonaisuutta (Bengalintiikeri-kakku).
Porkkanakakun reseptin sain aikoinaan fyssariltani ja siitä tulee aina hurjan hyvää. Sulatejuusto on todettu parhaaksi juustoksi päälliseen ja laitamme merkittävästi vähemmän tomusokeria kuin mitä ohjeessa sanotaan. Ohjeen mukaisesta tulee aivan liian makea, kuten porkkanakakku usein onkin, jos sitä muualta ostaa.
Omenapiiras meni kaverin reseptillä, jossa massaan lisätään kiehuvaa voi-vesi-sekoitus. Lopputulos on hämmentävän hyvä. On se vain jännää, miten suuren eron saa tehtyä muuttamalla prosessia. Tämän huomasimme taannoin myös letuissa, joissa Riku päätti kokeilla Herrankukkaron herkkulettu-reseptiä. Ihan samat aineet menivät, mutta aivan erilainen lopputulos, joskin lettuja nekin.
Suklaaruutujen resepti löytyi Rikun vanhasta kokkikirjasta, joka ei ole vielä kertaakaan pettänyt. En yhtään tiedä, mitä siitä tulee, mutta onpa jotain suklaistakin pakkasessa.
Aikalailla kaikki näistä menivät pakkaseen, joten testaamme myös samalla, mitä kaikkea voi ja ei voi pakastaa. Onpa sitten vierasvaroja pakkasessa, kun tarve iskee. Tai ainakin jotain.
Huomenna tämä pesiminen jatkuu sitten siivouksella. Vauvan sukatkin on tullut neulottua. Mitenköhän sitä vielä voisi äitiytyä?

Pesiytymistä

Laskettu aika lähestyy ja meillä molemmilla saattaa olla pientä tarvetta pesiytyä. Minulla se on aivan selvästi, mutta voi olla, että Rikullakin jotain pientä sellaista saattaa olla. Saimme verhot viimeinkin ja niitä on ripusteltu. Riku järjesti romaanimme aakkosjärjestykseen tänään ja itse olen ommellut kaikenlaista.  Vaihdoimme lamput energiansäästölampuista led-lampuiksi ja olohuoneen kalusteet ovat järjestyneet hyviin paikkoihin. On täällä vielä tekemistä. Mattoja pitää hieman hankkia ja tauluja tarvitaan seinille. Näillä ei kuitenkaan ole kiire ja olenkin nyt varsin tyytyväinen siitä, missä kunnossa asunto on nyt.
Raskaus alkaa tosissaan olla viime metreillä ja lupaan murista jokaiselle, joka kysyy minulta, vieläkö olen raskaana.

Tilaa ja kokoa

Olemme viime aikoina täydentäneet asuntomme kalustusta. Tilauksessa on ollut mm. vitriini (keittiöön), pieni arkku (lapsen leluja varten), työpöytä (touhuhuoneeseen), kissojen kiipeilypuu ja pinnasänky. Kuten nykyisin on varsin yleistä, kaikki on tullut meille erilaisissa laatikoissa. Niitä on nyt hiljalleen myös koottu. Tästä valikoimasta ensin koottiin vitriini ja työpöytä muiden ollessa edelleen laatikoissa. Asunto alkaa siis hiljalleen muotoutua. Tosin nyt yläkerran aulassa on pöytä, josta pitäisi hankkiutua eroon. Kiirettä sikäli ei ole, että kissat pitävät ylimääräisestä tasosta kovasti.
Muuten sisustus eteneekin hitaammin. Ainoa huone, jonka verhoista minulla on aavistustakaan, on makuuhuone. Verhot eivät oikein ole kovin kova funktionaalinen prioriteetti, kun kaikissa huoneissa on sälekaihtimet. Sisustuksellisesti ne olisi kuitenkin kiva hankkia. Jotenkin ajattelen niin, että ne kannattaa hankkia ennen lasta, sillä sen jälkeen huomio on taas muualla. Kai tähän vaikuttaa myös se, että olen kotona melko paljon, joten aikaa riittää.
Olen siis vielä sairaslomalla ja alkaa näyttää siltä, että töihinpaluu on epätodennäköistä. Huomenna alkaa 32. raskausviikko, joten ei tässä ole myöskään enää hirveän kauan aikaa ennen äitiyslomaa... tai vauvaa. Muutama viikko pitää kuitenkin vielä ottaa rauhallisesti.

Yksin kotona

Riku on kaukana Helsingissä messuilla koko viikon, joten olen työleskenä kotona. Itse olen vielä sairaslomalla, mikä on johtanutkin huomioon siitä, että päivässä on kuin onkin melko monta tuntia. Jotenkin töissä käydessä sitä ei samalla tavalla huomaa... :) Kun on käsketty ottaa rennosti ja levätä, niin sitä sitten katsoo enemmän huonoa televisiota, kun laki sallii (eli edes jonkin verran) ja ajattelee kaikenlaista. Huomenna on vuorossa ensimmäinen työvierailu ja perjantaina toinen. Nämä liittyvät seuraajani briiffaamiseen hankkeesta. Pystyisiköhän sitä huomenna jo käymään pienellä kävelyllä? Pitääpi harkita. Hyvin siis kuitenkin menee. Vauva kasvaa ja kehittyy ja enää on kymmenen viikkoa laskettuun aikaan jäljellä. Se on varsin pian. Onneksi suurin osa on jo valmiina. Turvaistuimenkin jalusta pitää vielä vain asentaa autoon. Pinnasänkyä etsitään vielä. Lisäksi, jos pysyn pystyssä, yläkerrassa on purettavia laatikoita ja vauvan vaatteita on silitysjonossa runsaasti. Sellaista siis tiedossa sekä runsaasti lepoa, lepoa ja lisää lepoa.