Huomenna sanomme hyvästit kolmelle rakkaalle ystävälle. Vien Nöpön, Noen ja Pikin lopetettavaksi Koirakissaklinikalle puolen päivän aikoihin. Sydämeni ja sieluni särkee tavalla, joka tuntuu fyysiseltä. Silti pidän tätä parhaana vaihtoehtona. Kuolema ei ole vihollinen vaan ystävä, joka tervehtii kavereitamme hyvän elämän päätteeksi. Jos saisin valita, menisin itsekin aikanani samalla tavalla. Nukahtaisin vain enää heräämättä. On vain kovin ikävää, että se tehdään paikassa, josta he eivät pidä.
Tähän päädyttiin, koska nämä kolme eivät kunnioita tyttäremme fyysistä reviiriä ja riskit ovat vain aivan liian suuret. Silti se tulee olemaan vaikeinta ja surullisinta, mitä uskoakseni olen koskaan tehnyt.
Ps. Tämä on asia, josta emme pysty puhumaan ydinperheen ulkopuolella. Se vain on liian kipeä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti