Kissamuistoja ja hyvästit kolmelle kaverille

Menetimme tosiaan kolme rakasta kissakaveria tällä viikolla. Jotta muistaisimme vielä vuosienkin päästä heidän omat tapansa ja omituisuutensa, halusimme kirjoittaa heistä muistokirjoitukset, kuten kirjoitimme Kikistäkin. Kikinkin kirjoitus toimii meille lempeänä ja rakkaana muistojen kokoelmana, jotka muuten häviäisivät ajan mittaan. Tämän tekstin myötä sanomme hyvästit kolmelle rakkaalle ystävälle. Kiitämme heitä kaikesta ja jaamme maailmalle, miten hienot kissat siellä vielä hetki sitten olivat.

Jääkää hyvästi, omat rakkaani, kaverini ja ystäväni

Piki (lempeä pomokissa ja sylikaveri) kesä-02 - 5.6.2013

Piki oli meidän kissalauman kiistämätön pomo. Vaikka välillä joku vähän yrittikin sitä kiistää, ei se kertaakaan onnistunut. Laumaansa Piki johti lempeällä, mutta varmalla kädellä. Aina välillä siis piti sanoa. Hän ei pitänyt yksinäisyydestä (Hullu Huutaja mökillä) vaan oli ihan sylikaveri ystävä. Hän oli myös toinen minun ensimmäisistä kissoista.

Nuorena hän löysi puut. Hän näki kävelyllä (valjaissa se vielä silloin onnistui) puun, sai tarkan katseen silmiinsä ja ryntäsi puun luo ja ison osan matkaa ylös ennen kuin laskeutui ja näki seuraavan puun.

Hän myös teki meidän kanssa lettuja. Toisin sanoen hän ensin söi lettutaikinaa. Sen vielä sain Rikun hyväksymään. Letut kun paistetaan vielä. Sen jälkeen Piki kaatoi koko taikinan haarukka ja veitsi –laatikkoon. Sitten meni Rikulta hermot.

Piki myös opetti Rikun nukkumaan kissojen kanssa. Hän sieti monta mätkähdystä ennen kuin Riku oppi väistämään kissaa. Riku oppi ja Piki sai monta vuotta nukkua jaloissa.

Hän alkoi yhdessä vaiheessa kaljuuntumaan mahasta ja oli aikamoinen kaljumaha ennen kuin tajusimme kala-allergian (loma-ajalla hoitaja ei syöttänyt heille kalaa). Sen jälkeen hänestä tuli taas karvamahainen kaveri.

Kikin kuollessa Piki ei kestänyt ja meille tulikin sitten muun muassa hänen ikäväänsä helpottamaan Töpö ja Nöpö. Näistä kahdesta Piki adoptoi Töpön ja opetti tälle mm. vesihanasta juomista.

Hän piti suihkusta veden juomisesta. Hän halusi aina ennen suihkua, sen aikana ja sen jälkeen juoda. Yleensä sai juoda vain suihkun jälkeen. Joskus hän kasteli itsensä ihan märäksi, koska silloin hänet kuivattiin pyyhkeellä ja leikitettiin/riekutettiin sen ajan. Se oli hänen oma leikkinsä silloinkin, kun hän väistyi aina pienempien leikkivien kissojen tieltä.

Ihan pelkästään ihana kaveri hän ei ollut, vaikka 90% ajasta olikin. Hän iski kynnet reiteen syliin tullessaan, koska alkoi olla niin laiskanpullea kissa, että mieluummin kiipesi kuin hyppäsi syliin. Hän oli viimeisinä vuosina aikamoisen laiskan pullea kissa.

Hän myös tiesi pääsevänsä aina syliin. Joskus se vaati sen, että tasaisin väliajoin puski kättä, joka yritti kirjoittaa tietokoneella, mutta ennemmin tai myöhemmin aina onnistui :)

Hän oli myös:

- Hirven luontainen saalistaja

- Hullu huutaja

- Fysiokissa (opetimme hänet olemaan sylissä ja kestämään kantamista, jotta sain painoharjoittelua käsille)

- Sylikaveri

- Kylppärin oven avaaja

- Unilankku (älkää kysykö :)

- Salaa kärryissä pihalle luikahtaja

- Ruoanlaittokaveri (aina halusi sitten olla sylissä, kun kerran tämän hänelle opetimme)

- Käskymaukuja

- Puiden halaaja

Noki (Samettiturkki kissa kaveri) kesä-02 - 5.6.2013

Noki oli aina enemmän minun kissani, kun Piki taas oli useasti enemmän Rikun kissa. Noki ihan pentuna tykkäsi nuolla silmääni, mistä en paljoa pitänyt, joten pian hän sen sitten lopettikin. Hän viihtyi ikkunan välissä, sohvan sisässä ja sylissä kyljen päällä.

Pikin kanssa he ihmettelivät silakkaa ja karkasivat ikkunoiden ulkopuolelle kerrostalossa. Hän oli meidän satakieli äpisijä, joka sanoi kaikenlaista eikä mikään niistä ollut ”mau”.

Rikun hän opetti olemaan kiusoittelematta itseään antamalla tuplaiskun poskille.
Hän myös jäi alussa joskus ihmisen alle, kun hän tykkäsi nukkua futon-sohvan peitteen alla eikä pimeässä häntä sieltä mitenkään nähnyt. Ei tosin nähnyt aina peitteen päältäkään. Harmaa on yllättävän hyvä suojaväri pimeässä.

Hänellä oli myös tapana köllähtää hieman käden ulottumattomiin haluamaan silitystä.

Hän osasi avata ovia, joissa oli kahva. Siksi vaihdoimmekin strategiset ovet aina jenkkikahvaisiksi. Pienenä hän avasi sellaista ovea, jossa oli haka kiinni. Hän hyppäsi siihen ja tuli katsomaan, että joko reagoin ja meni hyppäämään uudelleen, jos en ensimmäisestä kerrasta tullut reagoimaan käytökseen.

Jos Piki ei kestänyt yksinoloa ulkona, Nokea se ei haitannut vaan hän kulki pitkiäkin aikoja maailmalla palaten kuitenkin aina kotiin.

Trauman kissa melkein sai, kun Riku vahingossa potkaisi hänet seinälle. Riku siis aivasti, Noki hyppäsi ja törmäsi Rikun aivastuksessa liikuttamaan jalkaan ja osui seinään. Sen jälkeen aika kauan piileskeli sängyn alla ja kulki seiniä pitkin, kunnes tekivät keskenään sovun.

Hän myös melkein aiheutti minulle melkoisen hiusten menetyksen (noki ja kynttilät ja miten satu melkein menetti hiuksensa), kun kerran minulla oli pöytä täynnä palavia kynttilöitä (en enää muista miksi, kissat eivät olleet kauaa olleet talossa). Yhtäkkiä Noki oli kaikkien niiden keskellä. Syöksyin pelastamaan kissaa, käräytin omat hiukseni, sammutin hiukseni ja kynttilöitä ja nappasin kissan.

Hän oli myös

- samettiturkki

- kuusessa istuja

- itsenäinen kulkija

- kiipeilijäkissa - hurja ja erinomainen kiipeilijä vanhoilla päivillään, kun ei enää jaksanut hyppiä

- hiirifarmari (pyydysti hiiren Laitilassa ja päästi sen vapaaksi sisällä)

- Kävelyseura saaressa

Nöpö (Silkkiturkki pörrääjä) 6.12.2007-5.6.2013

Nöpö oli toinen veljesparista, joka tuli meille Kikin kuoleman jälkeen. Noki adoptoi Nöpön. Nöpö hiipi ihan varovaisesti Noen vieren ja köllähti kerälle. Noki alkoi nuolla Nöpöä samalla uristen. Hän piti pikkuista tassulla kiinni ja nuoli ja nuoli ja koko ajan urisi. Nöpö yritti hieman mennä kauemmas, minkä ajatuksen Noki kokonaan hylkäsi. He tulivat sen jälkeen hyvin toimeen keskenään.

Nöpö opetti meille kissapingiksen. Hän oli korkealla paikalla ja iski takaisin hänelle heitettyjä leluja. Kolo 2:ssa hän puolestaan meni putkeen odottamaan leikitystä ja silejä niin, että vain peppu ja häntä näkyi putkesta ja nenä putkisysteemin keskeltä.

Hänellä oli ihana kujerrus-kutsu sekä ”miu”-mauku.
Syliin hän tulla alkoi vasta viime vuosina, mutta syliin hän tuli lähes aina, kun siellä rapistiin paperin tai muovin kanssa. Se oli hänelle syliin- ja leikkiin kutsu. Muovi muutenkin kiinnosti kovasti ja hän saattoi käyttää pitkiä aikoja nuollen muoveja jonkinlaisessa transsissa. Ehkä siksi ne sukupuolihormoonit hänellä toimivatkin eri lailla kuin leikatuilla yleensä.

Nöpön bravuurina oli erityisesti pörräys, joka tapahtui useimmiten vessassa. Hän pörräsi ja pörräsi, kehräsi ja, kun oikein oli hyvä olo, köllähti niin, että hänen mahaansa sai rapsutettua.

Hän oli leikin kutsuja laumassa. Hän sai meidät leikkittämään itseään ja usein useita muitakin kissoja siinä samalla. Aina hän ei tykännyt muiden tulosta omiin leikkeihinsä ja silloin joskus antoi tassusta. Kolo 2:ssa hän usein säntäsi yläkertaan. Ensin emme tienneet, miksi. Sitten hahmotimme sen olevan leikkiin kutsu. Hän oli riemuissaan, kun häntä seurasi yläkertaan ja leikitti putkessa.

Hän tiesi olevansa poika senkin jälkeen, kun hänet oli leikattu ja saattoikin pissiä sisälle protestiksi sekä myös kevätaikaan ihan vain siksi, että oli kevättä rinnassa.

Toisin kuin muut kissat, Nöpö ei koskaan syönyt kissoille tarkoitettua märkäruokaa. Hän sai niin paljon kalaa pienenä, ettei halunnut mitään muuta märkää ruokaa ja kalaa taas emme voineet antaa Pikin johdosta. Nöpö sitten sai aamuisin kissanminttuja kun muut Kolo 2:ssa saivat märkäruokaa.

Hän oli hyvä kaveri Töpön kanssa ja he leikkivät paljon yhdessä. Usein he etsivät toisiaan maukuillen pitkin taloja. Sasusta Nöpö ei oikein pitänyt, mutta tulivat aikaa myöten aina vain paremmin toimeen.

Hän piti eniten Ktulhu-punaisesta lelusta ja punaisista hiiristä, jotka lensivät häntä kohtaan. Hän kaiken kaikkiaan piti korkeista paikoista. Hän myös piti omasta vesikupistaan yläkerrassa.

Hän oli meidän:

- silkkiturkki

- ujo kissakaveri

- pitkä häntä

- kissapingiksen keksijä

- korkeista paikoista tykkääjä

- hereillä, kun muut nukkuu

- sievä kaveri

- hännän silityksestä tykkääjä