Viikko on taas vierähtänyt ilman päivitystä, näin se arki vie miehen ja naisen mennessään. Töissä organisaatiouudistus on valmistunut, omalta kohdaltani se näyttää muuttaneen matkalaskujen hyväksyjän. Siviilissä olemme laittaneet (lopultakin) loputkin kattolamput paikalleen ja käyneet vauvanvaateostoksilla (ettei jäisi viime tippaan :) Vielä olisi joitain kalustehankintoja tehtävänä ennen maaliskuuta ja kissanluukut pitäisi asentaa vessojen oviin.
Satu vaikuttaa parhaillaan Helsingissä ja kun hän sieltä palaa minä lähden Tanskaan. Onneksi ei ole enää pitkää matkaa Jordanianlomaan jolloin saamme olla ihan kahdestaan ilman että kummankaan työt painavat päälle.
Sain isänpäivälahjaksi kameraan 70-300 linssin jota kävimme sunnuntaina kävelyllä kokeilemassa. Onhan se zoomi aika vakuuttava ja mahdollistanee yksityiskohtien(kin) kuvaamisen esimerkiksi Petran matkalla. Täytyy toivoa ettei hotellin parveke osoita Israeliin päin, varmasti vaikuttaisimme vakoojilta armottomine putkinemme.
Töitäkin on vielä jokunen viikko jäljellä. Niistä joko yksi tai kaksi kuluu kurssitellessa Lontoossa tai kotimaassa jenkkien ajassa, eli työpäivä alkaisi 17.00 ja päättyisi sitten yhden aikoihin yöllä. Onneksi lomaakin tälle vuodelle mahtuu vielä kaksi ja puoli viikkoa. Ensi vuoden alussa ei lomaa ennättänekään pitämään ja sitten kun maaliskuussa pääsee vapaalle, ei sitäkään voi oikein lomaksi kutsua.
Tämän postin sävystä huolimatta kaikki on aika lailla loistavasti eikä mitään todellista valittamista elämässä ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti