Eilen ja tänään oli tämänvuotisen MediRetken aika, eli firman porukoilla kirkkoveneilille Vepsän saarelle jossa söimme, uimme, pelasimme rantalentistä, uimme lisää, saunoimme, uimme vielä kerran, söimme lisää ja lopulta katselimme verenpunaista auringonlaskua. Alkuperäisen suunnitelman mukaan emme olisi soutaneet takaisin vaan vene olisi noudettu Vepsästä, mutta soutamisintoisimmat puhuivat muita mukaansa ja lopulta 8/11 osanottajista päätti palata samalla Harasoo:lla jolla olimme Vepsään soutaneet. Itse ilmaisin etten enää tänään soutaisi, joten minut värvättiin navigoijaksi ja perämieheksi.
Kirkkoveneellä soutaminen ei itse asiassa edes ole mitenkään hirveän raskasta, ainakaan souto- ja melontakeskuksen kirkkoveneillä soutaminen. Liukupenkki siirtää työn jaloille käsien ja selän sijaan ja jaloissahan potkua riittää. Soutamiseen toi oman pikantin lisänsä helteinen, tyyni ja aurinkoinen sää josta saimme nauttia koko viikonlopun. Juomataukoja pidettiin kuitenkin riittävästä ja hatut sekä aurinkorasva pelastivat pahimmilta palovammoiltakin.
Useat lihakset ovat sitä mieltä että souda joko selvästi enemmän tai yhtä selvästi vähemmän, mutta kokemus oli yhtä kaikki antoisa. Nyt vain vähän väsyttää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti