Asiat etenevät hiljalleen, mutta suhteellisen tehokkaasti. Huojennuksekseni olemme saaneet tehtyä useita häihin liittyviä asioita. Musiikkilista on valittu ja lähtetetty eteenpäin. Häiden aikataulu on lyöty lukkoon pienten modifikaatioiden jälkeen. Tarpeelliset korjaukset on tehty kenkiin eivätkä ne enää hierrä niin pahasti, joskin vaativat vielä sisäänajoa, mistä johdosta minut näkeekin sisällä nykyisin satunnaisesti kengät jalassa. Olen löytänyt hyvän kampaajan, jolle voin luottaa hiusteni laiton ja eiköhän se meikkaajakin ole ihan ok (jostain syystä en ole siitä koskaan stressannut samalla tavalla). Lisäksi häämatkasuunnitelmat ovat edenneet merkittävästi. Lisäksi olen käynyt läpi tehtävien asioiden listan alkuvuoden osalta, eikä se vaikuta ihan mahdottomalta. Eiköhän tämä siis tästä.
Myös jouluasioita on järjestelty. Lahjat on ostettu hyvissä ajoin ja huomenna toimin/toimimme (riippuen postin toiminnasta) joulupukkeina. Huomenna on tarkoitus myös valmistua keskiviikkona aamulla alkavaan matkaan Kalajoelle ja sieltä sitten matkaamme Sotkamoon joulunviettoon. Jokseenkin jännittää, miten kissat selviävät matkasta, mutta sen sitten näkee. Eiköhän ne hengissä kuitenkin selviä. Pitää vain muistaa olla ruokkimatta niitä ennen lähtöä. Voin nimittäin sanoa, että kissan ja kuljetusboksin siivous tien reunassa ei ole kovinkaan mukavaa hommaa, kun kissa säikkyy ohiajavia autoja. En haluaisi kokeilla samaa moottoritien reunustalla.
Flunssa, joka alkoi iskeä torstaina, on hiljalleen peruuttanut jonnekin taustalle jälleen vaanimaan sopivaa tai sopimatonta hetkeä iskeä. Sairastin jonkin kummallisen flunssan kaksi viikkoa takaperin ja tämäkin oli jokseenkin outo versio, joten eiköhän tulevaisuudessakin ole tiedossa outoja parin päivän flunssia, kunnes se iskee kunnolla sitten viimeinkin. Huomasin kuitenkin tällä kertaa itsessäni uuden taipumuksen: olen addiktoitunut työhöni / minulla on hyvin korkea työmoraali. En millään haluaisi pitää edes sairaslomaa työstä, sillä en halua jäädä jälkeen hienosta työsuunnitelmastani (tai siis toisin sanoen menettää etumatkaani). Tänään jäin kuitenkin kotiin, mutta huomenna menen jo töihin. Haluaisin aloittaa uuden vuoden hyvissä asemissa.
Sitten on myös hienoja uutisia: Pääsimme Rikun kanssa ensi kesällä vietettävään Tall Ships Race-tapahtumaan purjehtimaan Lord Nelson nimiselle laivalle matkaksi Kotkasta Tukholmaan. Kuulin asiasta ja laivasta eräältä kolleegaltani, johon tutustuin hänen tullessa puhumaan yliopistoon EU-rahoitusmahdollisuuksista. Hänkin tulee matkustamaan saman matkan, joten on hienoa saada lisää hyviä kontakteja. Odotamme Rikun kanssa hyvin innoissamme tulevaa matkaa kolmimastoisella Lord Nelsonilla. Se ei ole yhtä iso kuin Statsraad Lehmkuhl, jolla purjehdin taannoin isän kanssa, mutta on se iso kuitenkin ja meillä tulee varmasti olemaan kivaa. Toivottavasti säät suosivat meitä.
Lisäksi täytyy sanoa, että elämän hetkellisestä haasteellisuudesta huolimatta, pitää todeta, että pidän elämästäni. Roolipelejä on vain liian vähän.
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti