Kävimme sitten Rikun kanssa ratsastamassa maastossa islanninhevosten kanssa tunnin verran. Mielestäni olin varsin rohkea lähtiessäni, sillä pelkään hevosia, tai no, pelkäsin lähtiessäni. Takaisin tullessani mietin jo, että haluaisin oman islanninhevosen, enkä ollut ainoa, joka ajatteli näin. Kokemus oli aivan ihana. Islanninhevonen on ehkä suloisin hevonen päällä maan pörröisine turkkineen, tummine silmineen ja ennen kaikkea pienine kokoineen. Sen päälle kivuttuaan ei tunnu siltä, että katkeaa niska, jos täältä putoaa. Ja on se niin sievä!
Tallilta saimme kaikki tarpeelliset varusteet ja minäkin sain isoine päine jokseenkin sopivan kypärän, joskin tulin siihen tulokseen, että pitää hankkia oma, jos kerran alamme harrastaa ratsastusta. Sitten pääsimme hevosten luokse. Minä ratsastin tammalla nimeltä Gloud (ruskea ja sievä sekä hyvin kiltti) ja Riku ratsasti vaalealla Orrilla. Pääsimme kokeilemaan tölttiä, joka oli tasaisempaa kuin ravi. Kokeilimme myös laukkaa, joka oli kerrassaan ihastuttavaa vauhdin ja liikkeen hurmaa molempien meidän mielestä. Kertaakaan en pelännyt. Kuulema Gloudilla on sellainen vaikutus ihmisiin. Kuitenkin tunti oli varsin sopiva mitta, sillä en kunnolla enää tuntenut varpaitani loppuvaiheessa.
Pidimme molemmat kovasti ja odotamme innolla laukkaamista trooppisella rannalla =).
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti