Kotiinpaluu

Lapinkiertue on nyt sitten tältä keväältä takanapäin, melkein 3000 kilometriä, viisi hotellia ja viisi palaveria myöhemmin olo on syväuupunut. Olin ajatellut että olisi rentouttavaa viettää viikko lapissa asiakkaita välillä tavaten, mutta rentous on kyllä ollut kaukana viime viikosta.
Olihan siellä mukavat maisemat ja jopa ihan talvinen tunnelma. Asiakkaiden tapaaminenkin meni hyvin, toisten paremmin kuin toisten mutta mitään katastrofeja ei matkaan sattunut. Siltikin päällimmäiseksi mieleen nousee autossa istuminen, eikä se kuitenkaan ole mitään lempitekemistäni.
Nyt olen kuitenkin palannut kotiin jossa Satu ja kissat odottelivat ja vastaanotto oli oikein lämmin ja miellyttävä. Kyllä omassa noajtuolissa istuskelu on kuitenkin rentouttavaa, vaikka maisemana onkin vain kirjahylly kauniiden tunturimaisemien sijaan.
Matkalla tuli otettua joitakin valokuvia, mutta kuvaamattakin jäi joitain asioita, matkalla Turusta Kittilään oli aivan tajuttoman kaunis violetti taivaanranta auringonlaskun aikaan. Kittilästä Posiolle ajoin lapin läänin kauneimman kylän läpi ja kyllä se joentörmä olikin jotain aika kaunista. Posiolta Ivaloon matkalla näin tien vieressä liikennettä päivystäneen Metson ja todella upean auringonlaskun jossa laskevan auringon yläpuolella oli puolikkaan soikion muotoinen alue joka näytti olevan liekeissä. Lisäksi vähän ennen Ivaloa oli tunturinkupeessa yksinäinen katulamppu. Valot päällä pimeällä.
Ivalosta takaisin tullessa näin sentään pakollisen tiellä seisovan Poron mutta muuten paluumatkan hetket eivät olleet yhtä kuvauksellisia.