Onneksi sentään olin ymmärtänyt sen leikkauksen hieman väärin. Hermoa ei siis leikatakaan pois niskasta, vaan hermolle vain leikataan lisää tilaa niskaan. Ja sen takia se ei aina onnistu. Toinen vaihtoehto on hermon stimulaattori, jonka hinta on noin 50 000e. Se auttaisi migreeniinkin, mutta hinta on sen verran hulppea, että ei taida valtio sitä haluta maksaa. Toisaalta ei minua työkyvyttömyyseläkkeellekään päästetä, joten jotain niidenkin pitää tehdä.
Huonona juttuna oli se, että lääkäri totesi melko lakoniseen sävyyn, että ei taida lasten hankinta onnistua. On tuo niska sen verran kipeä ja ongelmallinen, että vaatii lääkkeet jatkuvasti, jotka eivät ole oikein yhteensopivia raskauden kanssa. Kyllähän minä sen olin jo arvannut. Kipeää se tekee silti, vaikken lapsen hankintaa ollut varsinaisesti tosissani suunnitellutkaan.
Hauskana juttuna on se, että Rikulla ja minulla on ihan erilaiset tavat reagoida uusiin asioihin. Minä heti haluan ostaa aiheesta kirjan ja Riku katsoo netistä, miten paljon se maksaa. Nyt olemme kehittäneet yhteisen ihastuttavan unelman, joka on korvannut meiltä maailmanympäryspurjehduksen unelman, joka osoittautui mahdottomaksi kuntoni johdosta. Uusi unelma on hevostila, kaksi islanninhevosta, hevoskärryt ja talveksi reki, kaksi huskyä, kolme-neljä kissaa, takka ja vierashuone ystäville, jotka haluavat tulla viikonlopuksi pelaamaan roolipelejä. En tiedä, pitääkö siitäkin kunnon vuoksi luopua, mutta jotain unelmia pitää ihmisellä olla =).
