Menin tänään kokeilemaan uudelleen löytämääni hääpukua ja ollessani edelleen sitä mieltä, että se on ihastuttava, päätin ostaa sen. Pitää vielä maksaa tänään varausmaksu ja kuukauden päästä loppuhinta. Sitten se on minun. Se oli viimeinen iso hääjuttu, mikä piti nyt järjestää (ainakin minun osallani). Nyt sitten pitäisi olla suhteellisen hää-vapaata aikaa kolmisen kuukautta. Tuntuu ihan hyvältä. Ehkä jopa hieman rentoutuisin.
Kotiin tullessani minua odotti aivan ihana kukkakimppu mummolta kihlaukseni johdosta (ks. kuva alussa). Se ihastutti ja piristi ihanasti ja antoi hyvän tekosyyn soittaa mummolle taas vähästä aikaa ja jutella jonkin aikaa. Soitin illalla vielä Heidille, joka rauhoitti kireitä hermojani ihanasti. Lopuksi siivosin kissojen hiekkalaatikon. (hieman myöhemmin) Nyt on maksettu hääpuvun käsirahakin. Se on nyt sitten aikalailla varmasti minun.
Mielelläni vain hieman laihtuisin vielä. Puvun suhteen se ei ole ongelma. Migreenien johdosta en vain ole päässyt liikkumaan ja migreenissä helposti sorrun kaikenlaiseen makeaan, joten tilanne on tuplasti hankala, joten saa nähdä, miten tässä nyt käy.
Saimme muuten eilen madotettua kissat loppuun, vaikka matolääkettä oli aikalailla ympäriinsä Rikun jaloilta minun poskelleni. Sitä roiskuu, kun yrittää antaa sitä ja kissa panee vastaan. Mutta tuntuu hyvältä, että se on nyt tehty taas vähäksi aikaa.
Hyvältä tuntuu myös se, että olen hiljalleen alkanut myös tehdä asioita, jotka pitää tehdä (muita kuin hääasioita). On hienoa saada aikaan juttuja, vaikka aikaan saamiseni ovatkin vielä hyvin vaatimattomia.
Mutta nukkumaan en osaa mennä. Riku on Kalajoella ja huomaan selvästi kaipaavani häntä. En oikein koskaan osaa mennä nukkumaan ilman häntä. Pakko kuitenkin yrittää, sillä huomenna on aikainen aamuherätys.
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti