Kävimme eilen Rikun kanssa katsomassa aivan uskomattoman hienon näytelmän Linnateatterissa nimeltä Kiviä taskussa. Näytelmässä näyttelijät Miska Kaukonen ja Teemu Aromaa näyttelevät kumpikin noin kahdeksaa eri osaa, vaihtamatta vaatteita, manerismin vaihdoilla, puhetavan vaihdoilla ja hieman vaatteiden kantotavan vaihdoilla vain ilmaisten kuka kahdeksasta hahmosta milloinkin on puheessa. Ja alusta asti ei missään vaiheessa sekaantunut hahmojen välillä. Näytelmässä sai nauraa sen kaksi-kolme tuntia, jotka näytelmä kesti, vaikka siinä oli draamaakin. Siinä oli mielestäni toimiva juoni ja hienoja hahmoja, tosin ne jäivät hieman taka-alalle, kun huomio kiinnittyi siihen, miten hienosti niitä näyteltiin. Ja kuten aina, ensimmäisen osan jälkeen luulee, ettei näytelmä voisi enää hauskemmaksi mennä, ja on väärässä. Toisen osan nauroi melkein koko ajan.
Näytelmän huippukohtia oli usean minuutin tanssipätkä irlantilaista tanssia, joka vain jatkui ja jatkui; "ranskaa" puhuva pappi ja Miskan erään hahmon monologi lehmistä; yksittäisiä loistavia kommentteja kuten "vituttaa kuin pientä oravaa" ja "ei ihmiset tule elokuviin masentumaan, sitä varten on teatteri". Mutta huippukohtien luetteloinnista saa helposti väärän kuvan, joten siltä varalta, että olisitte sellaista saamassa: koko näytelmä oli kerrassaan erinomainen ja ehdottomasti suositeltava, jos sinne enää lippuja edes saa. Ehdottomasti tämän syksyn toistaiseksi paras kulttuuririento. Emme muista toisia linnateatterin esityksiä niin tarkkaan, että voisimme määritellä, oliko tämä paras heidän näytelmänsä, mutta siellä ihan huipussa joka tapauksessa se on.
Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti