(Rikun kommentit)
EIlen oli sitten hääpäivä. Lähdin liikkeelle vähän kahdeksan jälkeen ja kävin hakemassa kukat Kauppilan puutarhasta. Luulin ensin ettei siellä ole ketään, mutta yksi portti oli kuitenkin auki ja pääsin sisään. Orkideoita oli pahvilaatikollisen lisäksi paperikassillinen ja lisäksi otin mukaani Sadun hääkimpun ja pienen pahvikassin jossa oli muovipusseissaan Sadun hiuksiin tulevat kukat, minun napinläpikukkani ja Sadun äidin kukkakoriste. Sitten vain kohti keskustaa jossa olin jo varttia vaille yhdekstän, Of Course oli vielä kiinni, joten odottelin pari minuuttia kunnes joku saapui paikalle, vein Sadun kukat sisään ja kiisin Brinkkalan talolle.
Joka oli kiinni. Rautainen portti erotti minut paikasta jota piti koristella. Olimme sopineet että tulemme _aamulla_ koristelemaan paikkaa joten aloin soitella. Brinkkalan talon emännälle, joka ei vastannut. Kulttuuritoimen pomolle, joka ei vastannut. Turun kaupungin talonmiehelle, joka ei vastannut. Sitten Taina tuli paikalle ja pian Tommi ja Hetakin. Soittelin jatkuvasti, eikä kukaan vastannut. Noin puoli tuntia soittelun aloittamisen jälkeen sain emännän kiinni ja hän kertoi minulle että aamu alkaa kello yksitoista.
Taina lähti jonnekin mennäkseen yhdeltätoista kampaajalle, minä, Tommi ja Heta suuntasimme meille jossa joimme teetä ja minä kävin suihkussa. Pakkasin vielä puvunkin autoon ja lähdimme noin varttia vaille yksitoista kohti Brinkkalan talosa.
Tommi vei matkalla Hetan Sadun seuraksi kampaajalle ja saapui sitten Brinkkalaan. Tyhjensimme auton ja aloitimme järjestelyt. Pitopalvelua ei kuulunut, joten emme voineet tehdä mitään lopullisia koristeluja. Saimme kuitenkin kynttilänjalat koottua ja kävi ilmi että kynttilöitä ostaessamme olimme Sadun kanssa muistaneet väärin vihreän ja keltaisen huoneen ikkunoiden määrät joten meillä oli liikaa vihreitä kynttilöitä ja liian vähän keltaisia. Lisäksi olin unohtanut toisen viisijalkaisista kynttilänjaloista jotka oli tarkoitettu noutopöydälle, mutta aikaa oli liian vähän sen hakemiseen.
Tommi lähti viemään Satua ja Hetaa Sadun vanhempien luokse Asettelin hääpelin osaset paikoilleen ja askartelin orkidearuukut sellofaaniin. Tommi palasi ja tarjosi munapasteijan jolla ravitsin itseäni. Sitten olinkin aika vaihtaa juhlavaatteet päälle ja valmistautua henkisesti valokuviin. Pitopalvelu saapui hetkeä ennen Satua ja pöytien liinoitus alkoi. Pikku hiljaa koristelu viimeisteltiin.
Satukin saapui ja näytti todella kauniilta. Pian Sadun jälkeen paikalle tuli myös Jami ja aloitimme kuvaukset. Jami innostui viktoriaanisesta jöpötyskuvaideastamme ja alkoi järjestellä kuvausta sinisessä huoneessa. Valo ja värit olivat kuulemma todella kauniit joskin tilassa oli omia ongelmiaan. Hierogrammitkin olivat missä saattui (ainakin osan aikaa :) mutta kaikesta teknisestä jargonista huolimatta saimme kuvautettua sekä itsemme että perheemme. Myös vihkijä saapui paikalle ja vaihdoimme pari sanaa hänen kanssaan kuvausten keskellä.
Vain hieman aikataulusta myöhässä pääsimme aloittamaan sereremonian. Heta ja Tommi puhuivat alussa ja tunnelma keveni huomattavasti kansanuskomusten myötä. Sitten musiikki alkoi ja ensin Aleksandra astui saliin ja käveli penkkirivistöjen välistä (vain hetkeä ennen seremonian alkua kävi ilmi että Aleksandran kimppu ei ollut tullut mukaan Kauppilasta, virhe oli yhtälailla minun kuin Kauppilan, mutta sille ei enää sillä aikataululla voinut mitään. Haimme kimpun tänään ja lähetimme se Sadun vanhempien mukana Aleksandralle, syntymäpäivälahjaksi). Sitten Satu ilmestyi näkyviin ja sydämeni päätti lähteä hakkailemaan ties mitä ties missä. Reaktin rajuus yllätti minut täysin, missä oli se koottu ja rauhallinen Riku? No, reaktio meni onneksi enimmäkseen ohi vihkijän puhuessa ja lopullisesti rauhoituin Sadun isän puheen aikana. En rauhoittunut kuitenkaan niin paljoa että olisin omassa alkuspiikissäni muistanut mainita edes puolta niistä asioista joista minun piti puhua. Näin huonomuistisen pitäisi osata käyttää muistilappuja, mutta sellaisten väsääminen etukäteen olisi omiaan lisäämään epätervettä tietoisuutta tulevasta ja estäisi elämästä hetkessä ja surffaamasta todellisuuden aallonharjalla, noin kuvaannollisesti.
Menimme kuitenkin syömään, salaatti oli mielestäni erinomaista ja kinkkupiiraskin maistui oikein hyvältä vaikka siihen olikin kätketty parsaa :) Söimme ja joimme ja juttelimme ja Punaisessa salissa keskustelun ääniä kantautui tasaisesti kaikista pöydistä. Jo ennen jälkiruokaan siirtymistä ensimmäiset urheat aloittelivat Hääpelin parissa. Jälkiruokaa hakiessani Heta ryhtyi sanoista tekoihin ja takasi tulevaa onneamme asettamalla Sadun ja minun lusikat päällekkäin.
Keskustelin joidenkin kanssa ja sitten olikin yllättäen aika mennä katsomaan teatteria. Voisin vannoa ettei vihkimisen päättymisen ja teatterin alkamisen välissä ollut kahta tuntia, mutta kaipa sitten oli.
Kullervo Kärpin esitys Maailma loominen oli naurettava, siis todella naurettava. Erittäin hyvää komiikkaa joka viimeistään osoitti kaikille kuinka vakavasta tilaisuudesta tänään oli kysymys. Kun sankari Riku saapui paikalle pelastamaan Satu-prinsessaa ilkeän Lordin kynsissä olin pudota tuolilta. Poskeni olivat esityksen jälkeen pitkään kipeät kaikesta siitä nauramisesta. Esitys sai kiitosta myös muita vierailta ja osoitti että olimme tehneet oikean päätöksen. Otteet mielettömästä Turun historiasta ei olisi ollut yhtään noin mieleenpainuva.
Teatterin jälkeen olikin jäljellä vain odotus illan toista koomista numeroa, eli häävalssia, varten. Olimme harjoitelleet ahkerasti (siis kahdesti) kuluneen viiden kuukauden aikana ja olin aika varma siitä että tanssi menisi kutakuinkin niin penkin alle kuin kahdella vasemmalla jalalla pääsee.
Emme kuitenkaan talloneet toisemme jaloille pahastikaan ja tanssi meni muuten hyvin, mutta minua alkoi huipata jatkuva samaan suuntaan pyötiminen. Satu usutti minut tanssimaan vielä äitinsä kanssa, jossa tanssissa olin enemmän omalla tasollani. Kun Sirkku vielä tahtoi tanssia kanssani olin jo melko sekaisin ja se tanssi pitikin keskeyttää että pääsin nojaamaan seinään. Parin seuraavan kappaleen ajan olin poissa vihreästä huoneesta etsimässä itselleni ja Sadulle juomalasejamme, tanssiminen kun kävi työstä ja lämpötilakin nousi nopeasti Vihreässä huoneessa.
Saavuin paikalle kuuntelemaan musiikkia ja istuimmekin Sadun kanssa toisen puolituntisen kauniin musiikin äärellä. Se teki hyvää niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olimme suunnitelleet listan niin että Järnefeltin kehtolaulu soisi viimeisenä mutta meille tarjottiin vielä ylimääräinen esitys joka oli energisyydessään oikein hyvä valinta juhlien jatkumisen kannalta.
Pian musiikin loppumisen jälkeen kättelimme ja halailimme väkeä ja poistuimme paikalta Hotelliimme. Huoneessa meitä odotti lastensänky, ties mistä syystä, jonka kannoin käytävään ja soitin aulaan kehoittaen hakemaan sen pois. Emme olleet tilanneet huoneeseen kuohuviiniä, mutta sellainenkin meille tuotiin. Varmaan korvauksena lastensängystä.
Päätän raporttini hääpäivän tapahtumista tähän, antamatta sen tarkempaa kuvausta illan kulusta. Mainitsen kuitenkin vielä että herättyämme meille kannettiin aivan valtava aamiainen jonka parissa vietimme joitakin tunteja. Hotellilta menimme Brinkkalan talolle aikeenamme ottaa osa tavaroista mukaan ja hakea toinen lasti Taina apunamme. Pikkuinen tilaihmeemme imi itseensä kuitenkin kaiken kerralla ja ajelimme kotiin jossa purimme lastin. Sen jälkeen ohjelmassa onkin ollut koomaamista ja toipumista.
Kiitos kaikille paikallaolleille. Minun mielestäni häät menivät erinomaisesti, pääosa sählingistä liittyi hääpeliin ja se on ihan hyvä. Kuulin Tommilta ja Tainalta että paikalla oli ihmisiä vielä yhdentoista aikoihin, mukavaa että viihdyitte.
Nyt kuitenkin takaisin koomaamisen ja toipumisen pariin. Satu raportoinee aikanaan omista kokemuksistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti