Möin tosiaan autoni tiistaina ja täytyy sanoa, etten ollut lainkaan varautunut siihen tunteeseen, joka valtasi alaa auton ajaessa pois pihasta. Sehän on vain auto. Kuitenkin samalla se on ainoa auto, jonka olen koskaan omistanut ja se liittyy moniin asioihin elämässäni. Se tuntui melkein siltä kuin kaveri olisi lähtenyt pysyvästi pois. Auto pääsee kuitenkin talveksi lämpimään talliin ja pitää varmasti uusista omistajistaan hyvää huolta ennen kuin vanhuudessaan tulee liian kalliiksi ylläpitää. Siihen pitäisi mennä vielä hetki.
Muuten elämässä asiat menevät kivasti. Pientä sairastelua on ollut, mikä on tasapainottanut varsin aktiivista työaikaa. Työt etenevät ja kehityskeskustelussa sain positiivista palautetta. Saksan kielen kurssi alkoi taannoin ja joogassakin olen käynyt. Syksystä lupaa tulla mielenkiintoinen ja mukava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti