Kävimme jälleen Kannistolla perjantaina. Toistaiseksi se harrastus on mennyt täysin lahjakkaasti päällekäin sen toisen minulle mahdollisen liikuntaharjoituksen kanssa - eli lämminvesiuinnin kanssa, joka onnistuu myös vain perjantaisin. Ensi viikosta lähtien meillä on kuitenkin lähes vakiovuoro torstaisin 18-> ratsastamassa (siis vakio, ellei Kannistolla ole jo varattu jotain siihen tai ellei Rikun työt estä ratsastusta. Molemmissa tapauksissa sitten etsitään uusi aika). Mutta niin, se ratsastus... =) Ilokseni menimme jälleen kentällä ja hämmästyksekseni vaihdoimme hevosia. Minä menin Buslalla ja Riku Socrateksella. Lisäksi saimme tehdä koko joukon asioita, mitä emme ole aikaisemmin saaneet tehdä: harjasimme hevoset, puhdistin Buslan kaviot (Riku ei saanut kokeilla, kun kuulema Socrates haistaa ensikertalaisen ja rupeaa ilkeäksi), saimme laittaa suitset (Anne vieläkin laittoi itse satulan). Tunnin aluksi harjoittelimme satulaan nousemista. Riku oli ihan mestari ja minä ihan surkea. Selvästi pitkä sairastelu on täysin tuhonnut reisilihakseni. Lopulta kuitenkin olimme molemmat hevostemme selässä ja aloitimme kävelyllä ja volteilla. Buslalla oli voimakas tarve päästä Socrateksen luokse ja meni vaikka kylki edellä, jos yritin ohjilla ohjata oikeaan suuntaan. Tunnilla Anne sitten ohjasti käyttämään myös muistaakseni käännöksen suhteen ulkopohjetta korjatakseen tilanteen (siis sitä, jolle puolelle hevonen oli kylki edessä menossa) mutta en kyllä enää muista. Pitääpä tarkistaa (tai jos Heta tai Sirkku luette ja haluatte kommentoida niin mielellään!). Meille kerrottiin (ja olin ennalta lukenut) sisä- ja ulko-ohjista ja pohkeista. Kyllähän se teoriassa ihan helppo juttu on, mutta yritähän sitten liikuttaa jokaista kättä ja jalkaa täysin erilailla, kun koko ajan se muuttuu, kumpi on sisä- ja kumpi on ulkopuoli. Eli hieman vielä harjoitusta kaipaa se =). Harjoittelimme myös ravissa menoa ja nyt ravin nosto onnistui ihan hienosti. Myös hevosen kanssa pujottelu meni ihan hyvin, joskin sen saaminen kiertämään loppukenttää olikin aivan mahdotonta. Lopuksi harjoittelimme tölttiä. Busla vastusteli kovasti lyhentämistä kiertelemällä ja kaartelemalla kaulaansa ja minäkin haittasin tilannetta antamalla yläkehoni nojautua eteen (se kertoo hevoselle, että raviahan tässä pitäisi mennä). Lopuksi, viimeinkin, kun olin saanut Buslan lyhennettyä tarpeeksi, istunnan tarpeeksi takakenoiseksi ja painon kantapäilleni, Busla meni oikein hienosti yhden kentänsivun tölttiä. Siihen sitten lopetimmekin tunnin sen osan. Kävelytimme hevosia jonkin aikaa ja venyttelimme hevosen selässä. Se oli oikein veikeää. Lopuksi vielä talutimme niitä ennen kuin veimme ne talliin, jossa poistimme niiltä suitset ja satulan, laitoimme riimun päähän ja ruokimme kädestä leipää (tämä oli viimeksi kiellettyä) ja veimme laitumelle. Riku sanoo, että ensin oli raviin pääsyssä vaikeuksia, mutta sitten se meni ihan kivasti ja vähän tölttäiltiinkin. Se onnistui kyllä Socratekselta ja Rikulta paremmin kuin minulta ja Buslalta, ainakin tällä kertaa =). Tämänlaisia tunteja vielä paljon lisää! Lisäksi täytyy kyllä vielä sanoa, että tallin tallikissa Kamu on ihan mainio. Se tulee tai sen saa kaapata syliin ja siinä se sitten on ja kehrää ja sitä saa silittää ja rapsuttaa mahasta ihan sydämen kyllyydestä sillä pois se ei tahdo lähteä. Ihan huippuotus.
Kotona meillä on kyllä kolme huippuotusta myös. Ne ovat olleet ihan ihastuksissaan siitä, että olen päivisin kotona. Erityisesti Piki ja Kiki nauttivat siitä, että saavat tulla päivisin syliini ja hyvin vapaasti tätä etuisuutta käyttävätkin hyväkseen. Se vielä vähentää tietokoneenkäyttöä entisestään, kun se tuntuu olevan selvä kutsu kissalle saapua =). Lisäksi Kiki on jälleen alkanut tulla pääni viereen kehräämään ja ihan lähelle öisin. Usein olen siihen herännyt ja siirrellyt tai kutsunut Kikin oikeaan kohtaan, herkkäuninen kuin olen. Viime yönä kuitenkin nukuin hyvin ja heräämättä ensimmäistä kertaa sitten en muista kuinka pitkään aikaan. Herätessäni kummallisesta unesta (lopussa ihmissusiuni, jossa ihmissuhdet jahtasivat nuoria naisia metsässä ja raahasivat ruumiit kampukselle ja samalla kuin tämä tapahtui, mietin unessa, miten tämän saisi jotenkin loogisemmaksi ja toimivammaksi) pääni oli tyynyn reunalla ja Kiki puski ja painoi päätään takaraivooni. Käännyin ja huomasin, että Kiki onnellisena ja kehräten nukkui rötköttäen tyynyni päällä vallaten noin 90% koko tyynyni. Hän sai nopeat lähtöpassit, mutta olin hyvin huvittunut hänen röyhkeydestään. Sellainen on Kiki, hyvin röyhkeä jos vain saa tilaisuuden. Esimerkiksi taannoin (jo jokin aika sitten) makasin sohvalla migreenissä (silmät kiinni, kylmäkääre otsalla ja silmien päällä) ja pyysin Rikua tekemään itselleni leivän. Riku oli tehnyt itselleen jo leivän ja se oli olohuoneen arkun päällä. Riku ihanasti teki minulle leivän. Kuitenkin tällä välillä Kiki oli ryöstänyt Rikun leivän ja söi sitä onnellisena olohuoneen matolla. Kinkku oli jo mennyt ja leipä oli kääntynyt väärin päin ja Kiki söi tietään leivän läpi päästäkseen juustoon, kun huomasimme tilanteen. Se pieni roisto. Kikillä on myös tapana hyökätä toisten kissojen peppuihin kiinni. Se odottaa vaanien, kun kissa menee vessan oven luukusta. Siinä vaiheessa, kun toisen kissan etutassut ovat oven toisella puolella, Kiki hyökkää peppuun kiinni tietäen, että toinen on täysin puolustuskyvytön. Kuitenkin se kissa on käsittämättömän suloinen myös. Se ainoana meidän kissoistamme tulee syliin, kellahtaa kyljelleen ja haluaa, että sen vatsaa rapsutetaan. Se voi olla käytännössä katsoen selällään pitkiä aikoja täysin euforiassa vatsarapsun kestäessä. Se on vain sievä. Ja kyllä muut kissat osaavat puolustautua. Emmekä me enää jätä leipiä vartioimatta =).
Mutta tänään aloitimme kolmen päivän madotuskuurin. Ensin oli punnitus. Piki painoi 6,4kg, Kiki 5,6kg ja Noki vaivaiset 4,2kg tehden ilmiselväksi tilanteen, miksi Noki on yleensä pinon alimmaisena paineissa. Tosin Noella on apunaan paha ääni ja temperamentti =). Noella on myös kynnet, joilla se kaiversi kaulaani kolme syvää veristä naarmua halutessaan pois punnituksesta. Sitä sattuu. Riku suositteli minua pukeutumaan peittävämmin seuraavaan osuuteen, itse madotukseen. Kissat eivät pidä tästä. Ne eivät pidä siitä, että niistä pidetään kiinni eivätkä ne pidä madotusaineesta eivätkä siitä, että sitä tungetaan niiden suuhun. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen päivä, joten se oli helppoa verrattuna kolmanteen päivään, jolloin kissojen huumorintaju on täysin jo mennyt. Piki oli vastentahtoinen ja potki etutassuilla kovasti vastaan. Hänen kanssaan kuitenkin löysimme tehokkaan madotusasennon, joka oli jo päässyt viime kerrasta unohtumaan. Kiki oli seuraava ja taisteli ihan toisin keinoin. Hän painoi päätään maata ja tassujaan vasten ja köyristi selkäänsä. Tehokasta, mutta onnistuimme silti. Noki oli viimeinen ja yleensä täysin mahdoton. Mutta tällä kertaa täydellinen lady. Ylväänä hän vain otti vastaan matolääkkeen ja vasta lopussa pisti hieman vastaan, että nyt saa riittää. Sitten oli lepytyksen vuoro. Kaikille annettiin hieman herkkua ja silityksiä, että tajuavat, ettei tässä enää olla kiinni ottamassa. Se on tärkeä vaihe kotoista rauhaa. nyt onkin rauha jo palannut ja kissa viereen.
Kuten huomasin eräänä yönä noin kolmen aikaan Kikin kehrätessä kerällä korvani vieressä (ja potkien kaulaani välillä) ja Pikin kehrätessä ja nukkuessa vatsani päällä (ja välillä potkiessa leukaani) - Onni on oma kissa, erityisesti kun se nukkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti