Tuparit ja flunssa

Eilen pidimme uuden Kolon tupaantuliaiset ja paikalle saapuivat yhtä lukuun ottamatta kaikki kutsutut. Perjantai-illan ja lauantaiaamun vietimme leipoen ja pilkkoen ja olimme valmiita noin puolitoista tuntia ennen ensimmäisten vieraiden saapumista. Olimme torstaina käymässä Hanen ja Katriinan uudessa kodissa ja siellä kuulimme heidän poikiensa pitävän pinaattiletuista. Olimme siksi lisänneet pinaattiletut omaan tarjontaamme, joka olikin hyvä asia.
Menu käsitti paimentolaispiirakat, vatruskat, pinaattiletut, sushin, chilidipin jonka seurana olivat porkkanat, kurkut, paprika ja kukkakaali sekä jälkiruokana juustokakku ja suklaadippi seuranaan viinirypäleet, hunajameloni ja omena. Ruokaa laittaessa tuntui siltä että tätä sitä sitten syödään ainakin sunnuntai, mutta toisin kävi. Ruokaa jäi jäljelle hyvin vähän, limuja sitäkin enemmän.
Illan ohjelmaksi oli suunniteltu lautapelejä ja keskusteluja, mutta lautapeliosuus jäi väliin. Keskustelua oli sitten senkin edestä.
Minulle alkoi nousta kuume illan lopulla ja tänään olo on ollut surkea, suunnilleen jokaista lihasta on särkenyt vuoronperään, pää kipeytyy jos nousen pois makuuasennosta ja kehon lämpö heittelee (josta syystä välillä on kylmä ja välillä tukalan kuuma). Satu on alkanut tänään oireilla ja kun hänellä on jo antibioottikuuri päällä, on tulkittaa että tämä tauti on virusperäinen.

Muina kuulumisina törmäsimme maniokkiin kauppahallissa ja päätimme kokeilla kotitekoisia mainiottilastuja. Ne onnistuivatkin hyvin, mutta mausteseoksesta tuli niin chilisä että lastuista noin puolet jäi syömättä. Ensi kerralla maistetaan ennen kuin maustetaan kaikki, mutta muuten kohtuullisen helposta ja hyvin maittavasta alku/välipalasta on kyse.

Kakkua ja DoD:ia

Eilen juhlistin hyvin pienessä mittakaavassa parin ystävän kesken vanhenemistani. Mikko, Suvi, Tommi ja Heta tulivat syömään kanssamme suklaakakkua, panna cottaa, tortilla sipsejä, mehua ja teetä. Ilta oli ihastuttava. Olen kaivannut ystäviä ympärilläni ja tuntui hyvältä vaihtaa kuulumisia, nauraa ja keskustella jaetuista kiinnostuksen kohteista kuten hevosista, uimisesta ja peleistä. Päädyimme illalla pelaamaan Dungeon of Dorukania. Hailey aka Heta pärjäsi alusta asti loistavasti ja paras kiriminen oli ehkä Elanilla aka Suvilla. Minun piti lopettaa kesken, kun niskani ei kestänyt enää pääni kannattelua, joten Varsuuvius poistui pelistä. Hänen pelinsä ei ollut menestyksekäs missään mielessä, mutta pelaaminen oli kivaa. Emme pelanneet loppuun, kunhan vaan opettelimme peliä ja lopetimme, kun ihmiset väsähtivät. Kiitos teille kaikille, olette ihania ja minulle tärkeitä!
Aikaisemmin viikolla juhlistimme syntymäpäiväivääni ja äidin syntymäpäivää käymällä syömässä Hermannissa (aivan uskomattoman hyvää karitsaa, alkupaloja ja mascarpone&valkosuklaa jälkiruokaa). Sen jälkeen menimme kuuntelemaan ja katsomaan Johann Straussin juhlagaalaa. Se oli upea. Ensinnäkin täytyy myöntää, että olen sen verran sivistymätön, etten jaksa pelkkää klassista musiikkia kuunnella kahta tuntia (tosin tätä musiikkia olisin ehkä jaksanutkin, viimeksi vain teki tiukkaa), mutta gaalaan lisätyt jutut piristivät tilannetta ja pitivät mielenkiinnon esityksessä tosi tehokkaasti. Balettitanssijat olivat viehkeitä ja sopraanolla oli upea ja kantava ääni. Mutta älkää ymmärtäkö minua väärin, musiikki oli kaunista, todella kaunista. Aloin ymmärtää, miksi sanotaan, että klassista musiikkia pitäisi nimenomaan kuunnella livenä. Ilta ei meinannut loppua millään, sillä yleisö (mukaanlukien minä) kutsuimme kapellimestarin kolmesti takaisin joka kerta hieman voimakkaammilla aploodeilla ja seisten. Saimme siis kolme niin sanotusti ylimääräistä kappaletta. Kun orkesteri alkoi soittaa Tonava kaunoista, koko yleisö alkoi kuin yhtenä tapuuttamaan. Se oli hienoa. Kolmannella kappaleella yleisö osallistui soittoon kapellimestarin ohjaamana taputtamalla rytmissä mukana oikeissa kohdissa ja saimme myös balettitanssijat mukaan ja finaali oli oikein hieno. Kyllä, ilta oli todella upea. Kiitos Rikulle ja vanhemmille!

Villi Pohjola ja Kuningatar

Kiittääksemme Tommia ja Hetaa päätimme viedä heidät syömään Enkeliravintolaan. Lisäksi halusimme mennä yhdessä elokuviin katsomaan "The Queen". Itse olin säälittävästi myöhässä, sillä olin juuri tätä ennen hoidattamassa kasvojani Ravensarassa (suosittelen muuten!) ja sieltä sitten juoksinkin keuhkot melkein kirjaimellisesti kurkussa ravintolaan tapaamaan muut. Halusin myös viedä Rikun enkeliravintolaan syömään Villi Pohjola-nimistä annosta, jota olin polttareissani syönyt ja joka oli mielestäni hyvää: suussasulavaa hirveä, ehkä turhan suolaisia perunoita, hyvä kastike ja juureksia. Annos on hyvin suolainen, mutta hirven pehmyys on hämmentävä ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Riku ja Tommi sekä minä otimmekin kyseisen annoksen. Heta otti kalaa vaihtelun vuoksi =). Oli oikeasti todella mukavaa nähdä heitä rauhassa pitkästä aikaa. Jälkiruokana kokeilimme kaikkea listalta =). Jokseenkin täynnä vaapuimme elokuviin.
The Queen oli hyvin erityyppinen elokuva kuin mitä olin ajatellut. Sen sijaan, että se käsittelisi kuningattaren elämää kokonaisuutena, elokuva keskittyi käsittelemään vain Dianan kuoleman ajanjaksoa ja tämä hämmensi hieman. Kuitenkin elokuva oli mielestäni näkemisen arvoinen. Se noudatti hyvin tarkkaan uutisissa nähtyjä kuvia, yhdisti erinomaisesti dokumentti- ja uutisaineistoa elokuvaan sekä toi sen ajan poliittista ilmastoa mielenkiintoisella tavalla esiin. Näyttelijätkin olivat mielestäni hyviä. ilmeisesti muutkin olivat pitäneet elokuvasta. Eli siis jos pitää tämäntyyppisestä, niin suosittelen.