Vapaalla

Tänään on virallinen muuttopäivä ja sen kunniaksi muuttovapaa. Töissä asiat ovat edenneet hitaahkonlaisesti, informaatiota on meille kyllä toimitettu aivan järjettömät määrät, mutta formaatti johon sen muutamme on vielä hakusessa. Tämä viikko oli töissä rennonpuoleinen kun yhtään reissupäivää ei ollut. Ensi viikolla olen pari päivää Helsingissä, sitä seuraavan viikon koulutus järjestyikin Turkuun.
Kissat ovat läheisyyshömppiä, nytkin Piki puskee minun kättäni ja vaatii huomiota.
Tänään on tarkoitus korkata Kauppahalli ja aloittaa elämä jossa haemme tuoreita raaka-aineita lähinnä torilta ja kauppahallista. Kuivaruokaa, mehuja, maitoa ja sen sellaista voimme edelleen ostaa lähikaupasta.
Aamiainen kutsuu tekemään itseään. 

Töitä kuten ennenkin

Tällä viikolla on taas ollut olo siitä, että työt ovat palanneet normaalitilanteeseen. Päivät ovat olleet jälleen niin kiireisiä, että tuskin ennättää pysyä sähköpostin perässä ja kokouksia on perätysten. Nyt sitten minut passitettiin lepäämään, kun polvi on vaikea. Kävi taas tyypillisesti, että voidessani lisätä liikkumista tein sen niin reippaasti, että vähempikin olisi riittänyt. En usko, että polvessa mitään vakavaa vikaa on. Se vain haluaa hetken hieman rennompaa tahtia. Ymmärrän sen hyvin. Sen verran pitää tulevana neljänä päivänä tehdä, että tekee maanantain esityksen valmiiksi, mutta sillä ei onneksi ole tänään hengen hätää. Ensi viikolla sitten kaksi päivää menee työpajan pitämisessä ja vetämisessä ja yksi päivä ohjausryhmän kokouksessa. Onneksi sitä seuraava viikko on hieman rennompi. Ehtii tehdä ne ns. oikeat työtkin :)

Lauantaileffa :)

Oli tällä kertaa tosiaan Abraham Lincoln the Vampire Hunter, joka oli aivan järkyttävän huono. Rikun se veti aivan sanattomaksi ja lähin vertaus oli Blade. Minua leffa ei yllättänyt, ei edes huonoudellaan. Tuolla nimellä se ei vain voinut olla hyvä. Ei sen tosin olisi tarvinnut olla ihan yhtä huonokaan, mutta minkäs tekee. Pääsimme kaverin kyydillä kotiin, mikä olikin hyvä, sillä helteessä keskustaan kävely väsytti meidät molemmat.
Kissat ovat opettaneet Rikun toimimaan hissinä ja nostamaan heitä kirjahyllyn päälle. Riku saattaisi tosin sanoa opettaneensa kissat nostoon. Joka tapauksessa nytkin Töpö ryömii siellä selällään tassut katossa. Ihan hepulissa on tuo pieni. Kissat tykkäävät siitä, että on taas viileä. Keskellä päivää kissat vain makaavat vaihtelevissa asennoissa joko auringossa tai varjossa liikuttamatta karvaakaan. Yöllä sitten pitääkin käyttää kaikki energia. Onneksi eivät pääse riekkumaan makkariin, johon Riku kokosi tänään sängyn pohjan. Se näyttää jo paljon enemmän makkarilta, kun patjat eivät enää ole lattialla. Oma  muuton hoito jäi yhden laatikon purkamiseen, mutta se olikin henkisesti hyvin vapauttavaa, sillä suurin osa lensi roskikseen, joskin kyllä kierrätettäviin eri tavoilla. Laatikoita riittää vielä, mutta huomenna ehkä lisää lentää roskikseen :). Hyllyt voisi viedä yläkertaan, jotta siellä voisi myöskin purkaa laatikoita. Ehkä huomenna.

1. työviikko takana

Ja tuntuu siltä kuin olisin ollut töissä jo kuukauden. Aivot ovat pärähtäneet kunnolla työvauhtiin, joka onkin hyvä koska tekemistä on törkeästi ja aikaa vähän. Tai aikaa on vähän jos viimeisin alustava aikataulu pitää paikkansa, toivon että vielä tapahtuu jotain viivästymisiä joka antaisi mukavasti lisäaikaa omiin hommiin.
Kotona laatikkopinot eivät ole paljoakaan pienentyneet, mutta ehkäpä tämä viikonloppu tuo tilanteeseen muutoksen. Asunto on muuten mukava, mutta olen jo aivan totaalisen tympiintynyt 15 vuotta vanhaan peruslieteen joka taloudesta löytyy ja suunnittelen induktiolieden hankintaa. Onneksi sekin vaatii isännöitsijän kirjallisen suostumuksen. Yhtä kaikki, ensin täytyy paikallistaa sopiva liesi ja pyytää siitä tarjous.
Kulttuuritiistait eivät ole vielä päässeet vauhtiin, eivätkä toritorstait. Tänään on kuitenkin vuorossa Abraham Lincoln - Vampire Hunter -leffa, joka voi olla melko laadukas. Huomenna sen sijaan ei ole ohjelmoitua kotoa poistumista.

Yllättävän aikaansaava päivä

Olen ollut viimeiset pari päivää melko väsynyt. Ilmeisesti jokin stressi on alkanut purkautua, kun talo saatiin myyntiin. Ystävälliset tuttavat ovat myös antaneet vinkkejä, joiden avulla voimme itsekin markkinoida taloa. Näitä täytyy tarkemmin harkita, kun aivot siihen pystyvät. Näiden pohdintojen sijaan tänään olen onnistunut tiiviisti keskittymään töihini, mikä on aina iloinen asia. Olen viime päivät pitkälti käyttänyt mallintamalla tapaa järjestää maisteritutkinnon jälkeinen asiantuntemuksen kehittäminen. Nyt kirjoittamani teksti on valmis ja lähetetty kommenttikierrokselle. Sain jo sellaisen ystävällisen ja rohkaisevan kommentin hankkeen johdolta, että juuri tämänlaista tarvitaan (ennen kuin itse teksti oli luettu :). Tästä onnistumisesta rohkaistuneena lähdenkin kotiin kissojen seuraksi Rikun viettäessä työiltaa kolleegojen kanssa. Huomenna taas uudet älylliset paininnat edessä. Kaipaan yhä enemmän sitä valkotaulua, jonka avulla voisi yhdellä silmäyksellä aina hahmottaa hankkeen nykyvaihe ja tarvittava eteneminen eri alueilla.

Lamppuja kattoon

Tänään kävimme Laitilassa jossa välittäjä tuli kuvaamaan taloa ja hakemaan avaimia. Minä olen remontin jälkeen niin kurkkuani myöten täynnä vanhaa kämppää että odottelin kahvilassa kun Satu hoiti käytännön järjestelyt. Kuulemma siellä oli siistiä ja välittäjänkin ilme oli kirkastunut kun hän oli nähnyt valmiimman ja siivotun talon.
Turun päässä oli vuorossa kattolamppujen asennus, kaksi plafondia olohuoneeseen ja yksi keittiöön tekee alakerrasta kokonaan valaistun. Jäljellä on vielä osa yläkerrasta.
Huomenna on töissä vuorossa kick-off, toivottavasti tänään aamulla vaivannut kurkkukipu ei ole merkki mistään flunssaan liittyvästä tai puheohjelmani laatu voi entisestään heiketä. Työpäivä alkaa kohteliaasti vasta kymmeneltä (käyn parturissa aamulla) mutta kestää epäkohteliaasti iltayhdeksään. Sentään loppupäässä ohjelmassa on illallinen Pinellassa :) Ylihuomenna on syksyn ensimmäinen reissupäivä kun lähden käväisemään Helsingissä.
Sääret alkavat kertoa että kävely tuntuu jossakin, mutta muuten työmatkakävely tuntuu mukavalta. Eilen olin hieman huolissani kastumisesta kun vähän ennen koskea töihin päin kävellessä muutama pisara kohtasi kehoni eikä mukana ollut edes sateenvarjoa, mutta sade jätti kohteliaasti saapumatta.

Lopultakin

Kolmekymmentäkahdeksan vuotta ja rapiat siinä meni, mutta lopultakin minut on onnistuneesti todettu psykopaatiksi. Ainakin jos uskomme "joitakin facebookin työntekijöitä ja amerikkalaisia psykologeja" enkä suoraan sanoen näe kuin muutamia syitä miksi emme uskoisi.
Nyt on siis todettu sosiaalisen median olevan niin tavallista, että sen ulkopuolella eläminen on epäilyttävää. On jopa menty niin pitkälle että on havaittu sekä Breivikin että Holmesin olleen täysin vailla Facebook-tilejä.
Tämä posti toimikoon siis varoituksena kaikille tutuille ja tuntemattomille; en ole liittynyt Facebookiin joten voin olla vaaraksi ympäristölleni.
Osoittaakseni syvään juurtuneen epärehellisyyteni väitän että syyni olla liittymättä eivät suinkaan ole henkisten ongelmieni peittely eikä edes narsistisen persoonallisuuhäiriön puute vaan se että minua ei todellakaan millään tasolla kiinnosta sellainen tieto mitä ihmiset itsestään facebookiin kirjoittavat enkä erityisemmin halua olla Facebookin mainostajille markkinoima tuote. Mikäli diaspora suvaitsisi valmistua ja siellä käytäisiin syvällistä filosofista keskustelua maailmankaikkeuden ja ihmisyyden olemuksesta, voisin hyvinkin liittyä.

Töissä taas

Fyysinen läsnäolo on palkanmaksun edellytys ja juuri siihen olen tänään pystynyt. Aivot ovat todenneet ettei ole mitään syytä herätä ja tekevät parhaansa vetääkseen kehonkin takaisin unten maille.
Yksi palaveri, sähköpostin siivoaminen ja kalenterin ihmettely myöhemmin olen saavuttanut pisteen jossa ei-tuottavaa-tekemistä ei enää ole jäljellä. Ja tuottavan tekemisen yrittäminen ei vaikuta viisaalta.
Onneksi kumppanin pääasiallinen kontakti on lomillaan ja palaa vasta torstaina, joten ainakaan ennen keskiviikkoa ei ole pakkoa kirjoittaa hienoja ja sisällöllisiä sähköposteja englanniksi.
Pelirintamalla aivoja tarvittaisiin siihen että saisin käytyä läpi hahmojen viime pelikerralla vapauttamaan menneiden aikojen maagin vaikutukset Melderynin poliittiseen tilanteeseen ja eri koulukuntien halukkuuteen suorittaa ekskursio keskelle korpea. Prosessi on sinänsä helppo, kunhan laskentaheo olisi käytettävissä edes keskiverto flunssapäivän verran sen sijaan että lempeä pyyntö aivoille käynnistää kognitiiviset prosessit saa aikaan vastineen "does not compute"...

Kämppä täynnä laatikoita

Riku sankarillisesti kantoi isän ystävällisellä avustuksella loput tavarat Laitilasta tänne kämppään ja nyt se on aikalailla täynnä laatikoita. Kissoista tämä on hulvattoman hauskaa. Niiden päällä on mukava nukkua, koska ne ovat korkealla ja kansi hieman muokkautuu kissan muotoiseksi.  Töpö lisäksi pyrkii murtautumaan laatikoihin, koska niissä on kuitenkin jotain jännää. Tarkoitus on ottaa valokuvia todisteeksi ennen laatikoiden purkua.  Tämän viikonlopun kuitenkin lepäämme ja rentoudumme. Kyllä ne laatikot odottavat :).

Paluu normaaliin

Eilen oli ensimmäinen päivä kuukauteen kun en ajatellut Laitilan remonttia, sen sijaan kävelimme Sadun kanssa Mikon ja Suvin luokse jossa pelautin Long live the King:in (muistaakseni) kolmannen pelikerran. Tällä kertaa matka eteni Tashalista Trobridge Inn:iin ja vanhoihin luoliin sen alapuolella. Menneen maailman velho tavattiin ja Lothrimin laboratorio löydettiin. Loppujen lopuksi hahmojen käsiin jäi satakunta kirjaa joista puolta ei saa avattua ja toinen puolikas on kirjoitettu tuntemattomalla kielellä, ihan hyväkokoinen (joskin lukuhaasteellinen) kirjasto siis. Ennen seuraavaa pelikertaa on pohdittava ketkä muut kirjastosta saavat kuulla ja miten he siihen reagoivat.
Olen nukkunut levottomasti noin viimeisen viikon ajan, jos herään mistään syystä ovat aivot olleet samantien hereillä eikä uneen palaamisesta ole ollut toivoakaan. Viime yönä heräsin kahdesti ja palasin molemmilla kerroilla uneen ilman ongelmia. Näyttää siltä että remonttistressi (nyt siis lopultakin kaikkien näiden vuosien jälkeen tiedän milä stressi tuntuu eikä se tunnu hyvltä) alkaa olla ohi ja olen palaamassa normaaliin toimintaan.
Tänään olisi tarjolla grillaamista Naantalissa Hetan ja Tommin luona, huomenna paluu töihin. Myös kattolamppuja pitäisi ostaa ja jossain vaiheessa asentaakin, saa nähdä mihin energia riittää (toistaiseksi ei ole riittänyt aamupalan tekemiseen vaikka olen ollut hereillä noin tunnin).

Marjoja pakkasessa

Nyt on pakastettu marjoja. Tarkemmin sanoen on pakastettu paljon marjoja. Yksi litra mustaherukoita tuli omalta takapihalta. Noin 7-8 kiloa (?) mansikoita siirtyi Rikun ja Sirkun avustuksella myös pakkaseen. Ostin 10 kiloa, mutta tähän aikaan osa meni jo nopeasti pahaksi. Lisäksi pakkasessa on noin 9 litraa mustikoita sekä ehkä noin 4+ litraa vadelmia. Vadelmia on tarkoitus vielä pakastaa lisääkin, sillä ne ovat meidän lempimarjoja, mutta näin kauden alussa ne olivat vielä melko hintavia. Nyt on joka tapauksessa mustat sormenpäät ja kaipuu yöuniin sekä kattolamppuun olohuoneessa. Mustikoiden kuntoa oli hieman vaikea arvioida tv:n valossa, mutta muita valonlähteitä ei vielä olohuoneessa ole. No, pian todennäköisesti jo on :).
Tänään siirtyvät loput tavarat Halisiin, minkä jälkeen kämppä on aivan täynnä laatikoita, joita jossain vaiheessa pitää käydä läpi, heittää osa tavaroista mäkeen ja loput kaappeihin. Kyllä se tästä iloksi vielä muuttuu.

Työt alkavat

Tänään loppui viikon mittainen lomani ja olen kohta matkalla töihin. Tunnelmat ovat hieman kaksijakoiset. Toisaalta töihin on kiva mennä ja aivotkin tuntuvat taas suhteutuvan positiivisesti ajatukseen työnteosta (eli siis prosessointitehoa taas on). Työajatukset ovat viime päivinä jälleen vierailleet ja on mukava taas päästä touhuamaan sen projektin pariin. Lisäksi se sitoo päiväni siten, että päivät ovat fyysisesti hieman kevyempiä, koska en remontoi Laitilassa. Illat siis todennäköisesti jaksaa touhuta Halisissa. Takapihan nurmi pitäisi edelleen nirhiä, pyykkiä pitäisi pestä ja kämppä tarvitsisi ehdottomasti imuroida. Niille muurahaisille voisi myöskin jotain tehdä :). Toisaalta sitä toivoisi, että joko Rikukin voisi ottaa hieman rennommin tai että voisin olla auttamassa remontoinnissa. Olen nyt viikonloppuna maalaillut Laitilassa ja auttanut roskalavan täytössä.
Joka tapauksessa sitä toivoisi hieman viileämpää säätä. Tämä kuumuus väsyttää varsinkin, koska ei saa sen tai ukkosten takia unta. Ukkoset ovat olleetkin parina viime yönä mahtavia. Ensimmäistä jäin katsomaan, mutta nyt tämä viimeöinen vain herätti minut ja jatkoin mahdollisimman pian unia. Makuuhuonetta viilensi parhaansa mukaan tuuletin, joka tosin lähinnä kierrätti lämmintä ilmaa. Toivottavasti nyt viilenee, joskin nämä lämmöt saattavat johtaa siihen, että uimaan voisi tänä vuonna kuitenkin mennä joko sopivaan järveen tai mereen.

Jälleen kotona

Viime aikoina on ollut ns. meno päällä. Olimme vanhempieni mökillä pe-ti ja näimme siellä vanhemmat, Markun perheen, rantakäärmeen ja kaksi minkkiä (minä näin kaksi, Riku vain toisen niistä, joka vartioi kaempana olleen pakoa pöpelikköön). Sitten kävimme leffassa (dark knight trilogian kolmas osa), jossa törmäsimme uuteen Finnkinon toimintatapaan eli laukkujen tarkistukseen. Kaveri joutui jättämään laukkunsa säilöön epäsopivan sisällön johdosta, joskin sai sen leffaan, mutta epäsovelias sisältö jäi leffan ajaksi henkilökunnan haltuun. Pidin koko tapausta äärimmäisen epämiellyttävänä. Yksi idiootti jenkeissä päättää ryhtyä väkivaltaiseksi ja sen seurauksena koko länsimainen maailma on aivan paniikissa ja tekee estäviä toimenpiteitä, ettei sama tapahdu heillä. Se on ymmärrettävää, muttei siinä mitään järkeä ole. Se lisää pelon määrää muuallakin enkä pidä kulttuurista, jossa pelkoa tietoisesti lisätään ja ihmisten yksityisyyteen puututaan. Haluan takaisin oikeuden ensin käydä ostoksilla ja mennä sitten rauhassa leffaan ilman, että pitää miettiä, mitä voin ostaa, jotta minulta ei sitä takavarikoida. Rikun huvittunut kommentti, että onneksi ei ostettu keittiöveitsiä, enemmänkin vain harmitti. Perhana!
Sitten kuitenkin vietin kaksi päivää Laitilassa ja mm. kittasin ruuvinreikiä ja levytyksen saumoja. Se oli kivaa hommaa. Se on hyvin yksinkertaista, selkeää ja tuloksia tulee nopeasti. Onneksi tämänlaisia tehtäviä remontissa riittää. Ja toivottavasti remontti loppuu pian. Huomaan, ettei oikein jaksaminen riitä sekä Laitilan remontoimiseen, muuttamiseen ja Halisten kämpän kunnossapitoon. Kissat myös kaipailevat meidän seuraa.
Halisten kämppäkin kuitenkin etenee hitaasti. Kävin hakemassa Sarokkaalta hyllyjä (leikkasivat valmiiksi odottaessani) yläkerran kaappeihin, jolloin voin taas jatkaa laatikoiden purkamista. Ne odottavat vielä autoni takakontissa, mutta siirtynevät sieltä illalla sisälle. Ulkotöitä varten sain vanhemmilta lainaan tujumman siimaleikkurin, jolla takapihan viidakko toivottavasti saadaan kesytettyä. Siellä olevan mustaherukkapensaan marjat ovat myös kypsyneet ja pitäisi poimia se osio, jotka haluaa varastoon. Lisäksi ostin hieman mustikoita ja ne pitäisi laittaa pakkaseen. Huomenna kuitenkin mennään takaisin Laitilaan käymään ja täyttämään roskalavaa.
Nyt menen kaverin luo syömään mansikoita ja Riku on tulossa tänne illaksi (on jo matkalla). Voisiko parempaa olla?

Nirhitty etupiha

Torstaina ulkotilojen siistimis-projekti otti ensimmäiset askeleensa. Viimeinkin ei juuri silloin satanut, aurinko paistoi, löysin Rikun iPodin ja saatoin mennä luomaan järjestystä kaaokseen. Hain varastosta kottikärryt ja haravan, omasta varastosta siimaleikkurin ja ryhdyin hommiin. Kiskoin ns. kukkaistutuksesta (kivin eristetty osio etupihalla) rikkaruohot, jolloin jäljelle jäi hyvin vähään mitään muuta. Sitten nirhin siimaleikkurilla etupihan "nurmea" siistimmäksi, tai ainakin lyhyemmäksi. Lopputulos näyttää melkoisen nirhityltä, mutta kuitenkin merkittävästi siistimmältä. Nyt sen voi viimeistellä ruohonleikkurilla. Kukkiakin voisi ehkä istuttaa, mutta voi olla, että odotan siihen, että vedämme koko pihan uusiksi, jos siihen päädymme. Kävin takapihallakin, joka on vieläkin melkoinen viidakko. Leikkasin puun alkuja ja kiskoin ohdakkeita maasta. Ohdakkeita kasvaa pihalla niin paljon, että on epätodennäköistä, että sitä saa pysymään siistinä jos sitä ei perusta uudelleen.
Ulkona ollessani poimin takapihan mustaherukkapensaasta muutamia kypsiä marjoja, jotka ovat nyt parina aamuna piristäneet aamumurojani. Ne ovat varsin herkullisia. Kaikki eivät ole vielä kypsiä ja saan kilpailla niistä lintujen kanssa, mutta eiköhän pensaasta riitä kaikille ainakin vielä tänä kesänä.
Sisällä kaikki on pysynyt aika samana. Selvästi ne laatikot, jotka PITÄÄ purkaa on purettu ja loppu odottaa muun muassa hyllyjä kaappeihin sekä aikaa, jolloin on energinen ja aikaansaava olo. Eiköhän sekin tilanne saavu jossain vaiheessa.
Sasulle kävi vahinko eilen. Hän sujahti vaatehuoneeseen ja hätisteltyäni kaksi muuta kissaa ulos sieltä en enää huomannut Sasun jääneen sinne. Vasta tänään aloin ihmetellä, miksei Sasu pyöri jaloissa. Sieltähän tyttö löytyi suljetun oven takaa ja heti meni ruokakupille. En ihan ymmärrä, miksi näin onnistui käymään, vaikka hyvin tiedän, mistä asia johtui, mutta nyt harkitsen oveen kissaluukkua, ettei niin käy toiste. Toisaalta voisi purkaa siellä olevat laatikot, jonka jälkeen kissalla ei ole enää niin hyvää piiloutumispaikkaa. Onneksi Sasu ei näytä kärsineen kokemuksestaan. Enköhän itsekin jossain vaiheessa rauhoitu.
Nyt kuitenkin vuorossa on kuuden työpäivän mittainen loma, josta aion nauttia täysin voimin ja keskittyä rauhoittumaan ja lepäämään. Tiivis syksy on taas tiedossa.

Edistystä havaittavissa

Asiat asunnossa etenevät hiljalleen. Kahden leppoisamman illan jälkeen teki taas mieleni touhuta kotona. Sain viimein lakaistua lasinsirut oven vierestä, purettua pari laatikkoa lisää ja koottua eilen kotiin tuodun kissojen kiipeilypuun ja uudenlaisen pallovessan (kissoille). Nyt olohuoneessa on enää neljä purkamatonta laatikkoa (joskin yksi osin purettu siirtyi ulkovarastoon) ja matot puuttuvat, mutta muuten huone alkaa olla kunnossa. Kaksi isoa pahvilaatikkoa pitää varmaan viedä pahvinkeräykseen. Robotti-imurin voisi hiljalleen myös asentaa johonkin latautumaan, sillä kaikilla kissoilla on massiivinen karvanlähtöaika ja jo parin päivän imuroimattomuus manifestoituu karvapalleroina, jotka pyörivät lattioilla.
Muuten ilta koostui ruoan laitosta ja pyykin pesusta. Katriina ja Hane tulivat hakemaan tyhjiä laatikoita (oli muuten mukava nähdä taas) ja lahjoivat minua vastapalveluksena mansikoilla. Ne on jo syöty.
Yläkerrassa on lisää purkamattomia laatikoita ja Laitilassa vielä lisää, mutta asunto alkaa kuitenkin vaikuttaa enemmän kodilta kuin muuttoprojektilta. Se tuntuu kivalta. Alan myös tottua siihen, että ympärillä pyörii yleensä useampi kuin yksi kissa kerrallaan ja sylissäkin saattaa olla pari kerrallaan. Olen ollut hieman turhan paljon poissa (Laitilassa, töissä jne.) ja kissoissa näkyy tietty epävarmuus, jota nyt ostetut lelut toivottavasti hieman helpottavat. Ehkä siitä se karvanlähtökin johtuu.
Muutamia tehtäviä juttuja täällä on: Meillä on vain ne lamput, jotka olivat täällä, kun muutin eli lisää tarvitaan. Näin sateisella ilmalla huomaa, miten ilta pimentyy. Takapihalla on merkittävän kokoinen muurahais-infestaatio eli mustien pikkumuurahaisten pesä. Ne pirulaiset myös vartioivat reviiriään, joten tulee piakkoin ajankohtaiseksi yrittää tuhota infestaatio ennen kuin päättävät muuttaa sisään. Ideoita otetaan vastaan. Villiintyneet viheralueet pitää kesyttää. Loput laatikot pitää purkaa, yläkerran kaappiin tilata hyllyjä, päättää parin huoneen sisustuksesta, rakentaa sängyn runko ja muuta pientä.
Muutaman asian kuitenkin opin kissojen kiipeilypuun rakentamisesta: kannattaa katsoa ohjeet tarkkaan ja sitten seurata niitä sen sijaan, että alkaa rakentaa omasta mielestään loogisimmasta paikasta. Voi juuri ja juuri olla niin, että siihen on syy, miksi kokonaisuus pitää rakentaa tietyssä järjestyksessä, joka on siis kuvattu ohjeessa. Lisäksi, aina kannattaa olla kaveri tässä hommassa. Lisäkädet ilahduttavat ja voivat vähentää ärtymystä, kun saman asian tekee monta kertaa tai kun se perhanan kuusioavain putoaa viidennentoista kerran lattialle kesken ruuvausta. Kuvia lopputuloksesta tulee toivottavasti jossain vaiheessa tännekin. Nyt ne ovat Rikun kamerassa, jota en osaa purkaa.
Menin tänään ensimmäistä kertaa pyörällä töihin. Renkaisiin pitää laittaa hieman lisää ilmaa, mutta muuten pyörä on mainio. Jaksoin jopa pyöräillä jokaisen mäen ylös asti, mikä oli kivaa. Kävin siis verkahovin kautta, jossa oli aamuaikaisella fysio/hieronta. Pyöräilyn huono puoli on ns. helmet-head eli hiukset, jotka yleensä ovat hieman kosteita siihen aikaan aamusta, saavat mukavan kypärä-renkaan mallin ja jo valmiiksi päätä pitkin menevät hiukset lähes liimaantuvat päänahkaan. Lisäksi pyörään pitää hakea Laitilasta kori, jossa saa kuljetettua juomaa. Lisäksi ennen syksyn pimeitä tarvitaan lamppu.
Töissä asiat etenevät ja jotta ne etenisivät huomennakin, menen nyt nukkumaan. Hyvää yötä kaikille ja terveiset Turusta.

Koti alkaa muodostua

Kolo II alkaa hiljalleen muodostua. Kylpyamme on paikallaan ja testattu, kirjat ovat pääosin löytäneet tien hyllyihin ja vaatteet komeroon. Vielä siellä on useita purkamattomia laatikoita, mutta niillä ei ole kiire ja kissatkin tykkäävät löhötä niiden päällä. Lisäksi Laitilassa on vielä muutama laatikko tulossa. Kovin montaa ei enää mahdu, joten olemme pääsemässä siihen herkulliseen tilanteeseen, jolloin loppuja ei vain enää oteta Turkuun. Kyllä tavarat silti pitää läpi käydä, mutta luotan siihen, että yksi poisheittomahdollisuus Laitilassa ja toinen Turussa estävät turhimpien pääsyn perille hyllyihin ja komeroihin.
Kolo on pintakaavaltaan varsin taitavasti tehty. Siinä ei oikeastaan ole hukkatilaa lainkaan, mikä on muodostunut hieman ongelmalliseksi, koska kissavessojen sijaintia on esim. vaikea löytää. Nyt on yksi ehdotus kokeilussa, mutta ei se varmaan tällaiseksi jää. Myöskään tauluja ei loppumattomasti seinille mahdu, mutta se johtuu pitkälti kirjahyllyjen määrästä :).
Piha on melkoisen räjähtäneessä muodossa ja odottaa siimaleikkuria. Tämä on siksikin tärkeää, että saisimme pelastettua raparperit kasvaneen heinikon sisästä valoa saamaan. Lisäksi ilmeisesti pihalaattojen alla asustaa muurahaiskolonna tai kaksi ja pitää harkita asiaan puuttumista ennen kuin ne päättävät muuttaa sisään.
Nyt kuitenkin pidän parin päivän lepoa pakkaamisesta ja muuttamisesta. Se tulee tarpeeseen. Kissatkin nauttivat, kun otan pienet torkut sohvalla. Hehän eivät nyt enää pääse makkariin ja ovat vielä tottumassa asiaan. Sen sijaan ns. märkäruoan saantiin on jo nopeasti totuttu ja Sasu kyllä pyörii luotettavasti jaloissa, jos ruokaa ei ala kuulua. He ovat syöneet vähänlaisesti ja juoneet turhan vähän, joten siitä tämä ratkaisu.
Töissä on hiljaista. Kaikki eivät ole lomalla, mutta riittävän suuri osa on, että melko rauhassa voi touhuta. Sen sijaan aivot vieläkin tuntuvat toipuvan keväästä, joskin toipumisen merkkejä on jo nähtävissä lisääntyneen työmotivaation ja ajatustoiminnan laadun parantumisen myötä. Nyt odotetaan innolla aikaan saamista.

Uuden Kolon synty

Tervetuloa seuraamaan kuulumisia Halisten uudelta Kololta. Asutamme nyt kaksikerroksisessa rivitalossa neliötä, jossa on yksinkertainen ja hivenen ylikasvanut piha, mutta siitä selviää siimaleikkurilla ja sitten ruohonleikkurilla. Kämppä on ihanan valmis ja selkeä ja siinä on käytetty kaikki neliöt todella hyvin, jopa niin hyvin, että kissavessoille on hivenen vaikea löytää paikkoja. Se on kuitenkin ihan mieluinen ongelma. Pakastin meni ulkovarastoon, koska talossa sisällä on vain pakastinlokero ja varastossa oli paremmin tilaa. Uskoakseni tulemme nauttimaan siitä, ettei täällä edes juurikaan voi tehdä mitään, vuokralla kun kerran ollaan. Kissojen määrä tuntuu aivan erilaiselta kuin se tuntui Laitilassa, mutta he ovat pärjänneet ensimmäisen vuorokauden ihan hyvin ja saa nähdä, miten tilanne kehittyy.
Oikeastaan pitää sen verran tarkentaa, että minä asutan rivitalon asuntoa. Riku tulee viettämään pääosan ajastaan Laitilassa remontoimassa Villa Issikkaa. Minä autan, kun ehdin ja toiveena on, ettei kahden asunnon tilanne jatku loputtomiin.
Nautin suuresti kaupungissa olosta. Koin hyvin iloisena tilanteen, jossa saavuin auto täynnä tavaroita pihalle, jossa oli myös muuttoauto eikä pihalla touhuavaa naapuria kiinnostanut pätkääkään. Selvästi oltiin kaupungissa. Nautin myös siitä, että kävimme ostamassa tuoreet kasvikset ja hedelmät torilta. Tulemme varmaan aloittamaan taas taide-torstait, kunhan vain asumme molemmat täällä.
En voi oikeastaan muuta todeta, kun että on mukava olla taas kaupungissa :).

Kolon pohjalta kuolema

Koska nyt näyttää siltä, että pääsemme juhannukseksi tai ainakin sen aikana muuttamaan uuteen taloomme remontoimaan (se isompi kalustelasti viedään vasta elokuussa, ettei ole tavarat tiellä remontissa), emme enää tule asumaan Kolossa, joten Kolon pohjalta-blogi hiljenee nyt pysyvästi. Kiitän seurasta ja toivotan hyvää jatkoa kaikille lukijoille. Merenluoto-Korhonen perheen elämää Villa Issikassa voi seurata mielikuvituksellisesti nimetyssä blogissa "Villa Issikka" osoitteessa: http://villaissikka.blogspot.com/

Satu

Klassikkokaraoke

Kesän kulttuuririntamalle kuuluu aika huonoa, aikataulutus on laitettu uusiksi remonttia silmälläpitäen ja aika ja rahat on suunnattu kesäteatterin ulkopuolelle. Kävimme kuitenkin katsomassa Linnateatterin produktion Klassikkokaraoke joka pörrää kesän Aboa Vetus & Ars Nova:n pihamaalla.
Teatteri oli taattua Linnateatterin laatua, salapoliisitarina kahdessa todellisuudessa oli toteutettu kahden näyttelijän ja äänimiehen voimin ja roolisuorituksia oli useita. Uutena tuttavuutena tuli vastaan se että molemmat näyttelijät näyttelivät vuorollaan pääosan esittäjää, yksityistsivä Frankie Hollywoodia.
Populaarikulttuuriviittauksia riitti alkaen yksityisetsivän isästä (ilmetty Sean Connery) Kill Billin Morsiamen kautta aina kasvonaamioon joka oli muuttunut mustanaamio.
Tarinasta en sen enempää kerro, käykää itse katsomassa. Kestoa väliaikoineen vajaa kaksi tuntia. Jos olette pitäneet jostain Linnanteatterin tuotannosta niin todennäköisesti pidätte tästäkin.

Kiitoskortteja, sisustussuunnittelua ja puutarhaa

Viime päivinä olen päässyt touhuilemaan kaikenlaista. Viime viikko oli tosiaan melko kiireinen. Pääsin käymään Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa, josta löytyi ideoita puutarhaan ja kaikenlaisia veikeitä kasveja. Suosittelen.

Sitten suoritin Intialaisen Päänhieronnan kurssin ja olen nyt sen "taitaja", joten jos sitä haluaa kokeilla niin minulta voi kysyä. Harjoittelen mielelläni, jos vaan vointi kestää.

Lisäksi olen alkanut tehdä häiden kiitoskortteja ja perhekuvia. Sain ne viimein printattua ja leikattua. Nyt pitää vain askarrella kiitoskortit ja sitten ne lähtevät postiin, joten olkaa hetki vielä kärsivällisiä =). Yritän saada ne ennen muuttoa pois käsistä.

Menimme myös Katriinan kanssa kahville ja se oli todella mukavaa. Hän on ihastuttava ihminen =).

Viikonlopulla olinkin sitten ihan rikki ja seis ja sen jälkeen on mennyt toipuessa. Olen kuitenkin suunnitellut ahkerasti tulevan asuntomme sisustusta ja remonttia. Saas nähdä, mitä siitä tulee... Tällä hetkellä toivon kuitenkin vaan, että pari päivää kestänyt särkyputki katkeaisi viimein.