Ensimmäinen oma äitienpäivä

Tänään olen ensimmäistä kertaa äiti äitienpäivänä. Riku jo ennakoi olemalla isä isänpäivänä (olin jo raskaana). Tuntuu kuitenkin erityisen hyvältä tänään. Ronja nukkui kuuden tunnin pätkän viime yönä (pisin toistaiseksi, vaikka viiteen tuntiin on pariin otteeseen päästy). Siitä se hieman yli viisi tuntia oli jopa omassa sängyssä. Se oli hänen lahjansa minulle ja voitte arvata, miten paljon sitä arvostin :). Riku toi aamiaisen sänkyyn ja syödessäni jumppasi Ronjan kanssa siinä vieressä. Hän osaa jo kääntyä vatsalta selälleen. Joku voi sanoa sen olevan vahinko ja pään vetävän alas, mutta meidän tyttö on osannut pitää päätään pystyssä jo synnytyslaitoksella ja se määrä ähertämistä, mikä kääntymiseen välillä kuuluu, kertoo minulle sen olevan hyvinkin tarkoituksellista. Lisäksi hänen ilonsa on hyvin suloista katsottavaa :). Tyttö pitää kovasti näistä jumppatuokioista, jotka ovat vielä varsin lyhyitä. Sitten pääsin suihkuun rauhassa. Suihkun jälkeen osoitinkin osaavani jälleen tehdä useita asioita kerrallaan, kun siivosin kissan tuhoamia kasvinosia lattialta samalla harjaten hampaitani. Äidit ovat sillä tavalla käteviä.
Nyt tyttö on kuitenkin hereillä ja Riku ansaitsee mahtavana isänä oman aamiaisensa, eli olen tyttövuorossa.

Onnea kaikille äideille! Ansaitsette kaiken ilon ja onnen (ja levon), jonka voitte saada :)

Kissoista ja vauvasta

Kissat ovat tottuneet vauvan läsnäoloon talossa. Tuisku ei enää esim. pakene yläkertaan. Nyt kuitenkin on merkkejä pienestä mustasukkaisuudesta. Ronja vie aina yhden sylin ja usein kahden ihmisen ajan tai sitten toinen ihminen on poissa. Kissoille jää siis merkittävästi vähemmän sylejä, aikaa ja leikitystä. Tämä tarkoittaa, että vauvaa ei voi jättää yksin huoneeseen kissojen kanssa. Emme tosin tehneet sitä aiemminkaan, joten muutos ei ole merkittävä.
Vauvan vatsa on saanut huushollissamme määräävän roolin uniasioissa. Ronjan unta määrää siis paljolti mahan toiminta ja häiriöt. Ronjan uni puolestaan määrää minun unestani ja myös Rikun unesta, joten siis Ronjan vatsa määrää meidän kaikkien unesta. Olen aika väsynyt.
Kissat ovat tajunneet, että takapihalla on maailma ja sinne pääsee takaovesta. Pikihän päätyi pihalle, kun Riku vei sinne vaunut, jossa Piki nukkui. Piki, meidän hullu huutaja, tuli onneksi heti takaisin, kun Riku kutsui. Sasu sen sijaan yrittää paeta myös eikä hän tule kyllä kotiin ennen kuin on nälkä. Siitä hän kyllä tulee. Töpö meinasi paeta, koska takapihalla oli toinen kissa. Hän menisi myös seikkailulle. Saa nähdä, koska käy niin, että kissa pakenee enkä voi sitten juosta perään, kun vauva on täällä. Sitten vain odotetaan sydän syrjällä, että kissa palaa.

Kevät

Kevät on jo ihan virallisesti täällä. Kävin tänään kävelyllä Ronjan kanssa ja todistin monenlaisia kevään merkkejä. Aurinko paistoi lämpimästi ja leskenlehdet kasvoivat ojanpenkoilla. Valkovuokotkin olivat jo innostuneet kukkimaan eli sinivuokkojakin kasvaa jo jossain. Karikkeen joukossa sisiliskot jahtasivat toisiaan. Kukkien joukossa lenteli myös nokkosperhosia. Selkein kevään merkki oli kuitenkin punaisissa speedoissa aurinkoa (pihallaan) ottava naapurin mies. Joiltain kevään merkeiltä silti olisi parempi suojautua :).

Riku on palannut töihin

ja raportoinee siitä ehtiessään. Minä jäin puolestaan kotiin vauvan kanssa. Koska meillä ei ole vielä vakiintunutta rytmiä, menemme vauvan aikataulujen mukaan. Juuri nyt hänen aikataulussaan lukee "torkku", joten olen pitkästä aikaa saanut hetken rauhassa touhuta tietokoneen kanssa. Hänen vatsavaivansa ovat hetkeksi ainakin rauhoittumaan päin, joten sekään ei pidä häntä hereillä. Ihan tulee sellainen olo, että tämähän voi sujua :).
Ulkona kevät on ilmeisesti vaihtunut talviseen viimaan, mutta silti uskaltaudun sinne iltapäivätorkkuja kutsumaan muutaman tunnin päästä.
Täällä on itse asiassa hyvin rauhallinen tunnelma, kun olen kahdeksasta kotona olevasta oliosta ainoa hereillä oleva. Kaikki kissatkin nukkuvat. Ja hetkinen, tuossa on perustavanlaatuinen vika. Olen hereillä. Taidanpa mennä hetkeksi pitkälleen ja ottaa torkut :). On sitä univelkaa sen verran paljon, että uni kannattaa aina.

Loput esittelyt

Esittelimme eilen Ronjan niille kavereille, jotka eilen pääsivät häntä katsomaan. Tytöllä oli hieman huono päivä mahan möyriessä ja hän viihtyi parhaiten rinnalla. Onneksi kaverit ovat suvaitsevaisia ja vahva vatsaisia :).
Olemme aloittaneet myös grillikauden kevään kunniaksi. Riku paistoi loistavia bramborakeja ja pihvejä muurinpohjapannulla, jolla on tänä keväänä tehty myös muurinpohjalettuja. Se on mahtava härveli.
Asunto muuntautuu hiljalleen. Eilen kommentoin kaverille, ettei hän ole tainnut kahta kertaa nähdä samaa huonekalujärjestysyä. Meillä asiat vielä etsivät optimaalista paikkaansa muuntuvissa tarpeissa. Muutos lähtee harvoin minusta. ;)
Viherseinä (eri kuin freshwall) tuntuu toimivan hienosti ainakin pääosin. Yksi salaatti on hukkunut ja basilika on meinannut kuivua, kissat on syöneet rönsyliljat. Muuten kaikki hyvin. Mahtava vekotin.
Täällä univelkaa mutta muuten kaikki hyvin.

Nimenantajaiset

Eilen pidettiin Ronjan nimenantajaiset joissa hän sai nimekseen... Ronja. Yllättävää, vai mitä?
Yhtä kaikki Ronja on nyt esitelty suvulle ja kummeille ja kummit on esitelty suvulle. Tai ainakin merkittävälle osalle sukua, siskoni ei miehineen päässyt paikalle ja Sadun sisaruksista oli paikalla 50%.
Ensi viikonloppuna on vuorossa mahdollisuus ei-sukulaisille tulla tapaamaan Ronjaa. Joitakin innokkaita on jopa ilmoittautunut :)

Muina tapahtumina kevät on saapunut Turkuun, yöllä oli pakkasta ja vielä kahdeksan aikaan oli kuura maassa, nyt on kuitenkin jo melkein 8 astetta lämmintä. Isyyslomaa on jäljellä enää 1 päivä (huominen) sen jälkeen siirryn talvilomalle. Tavallaan kreivin aikaan, koska talvilomakausi päättyy päivää myöhemmin kuin talvilomani. Kolme viikkoa on mennyt siivillä, viikko vielä jäljellä yhteistä kotonaoloaikaa, saa nähdä mitä sitten tapahtuu kun joudun palaamaan töihin.

Ronjan nukutusta ja terassilla touhuamista

Otin aamukolmelta Ronjan nukutusvastuun Sadulta, joka ei ollut nukkunut kunnolla siihen mennessä. Ensimmäisen puolen tunnin ajan kokeilin kaikkea mitä keksin, mutta sain Ronjan rauhoittumaan vain hetkiksi kerrallaan. Sitten, ilman ennakkovaroitusta, Ronja vain rentoutui ja nukahti syliini. Siirsin hänet rahin päälle nukkumaan ja jäin odottelemaan varmana pitämääni pikaista heräämistä. Aika kului ja kului ja kului ja sitten olikin jo aamu. En ollut itse nukkunut lainkaan kolmen jälkeen, mutta Ronja nukkui seitsemään, Satukin melkein seitsemään.
Kävimme ensimmäisessä lastenneuvolassa, jossa todettiin Ronjan kasvun lähteneen hyvin käyntiin, pituutta oli tullut lisää 3 senttiä, painoa edellisestä mittauksesta 200 g ja päänympäryskin oli kasvanyt kahdella sentillä.
Neuvolan jälkeen soitti kuljetusfirman tyyppi ja toi pihaan lavallisen terassilaattoja. Asentelin heidät paikalleen ja pystytin päivänvarjon (sekä kiinnitin siihen hyttysverkon) ennen lounasta. Hyttysverkko kaipailee vielä vähän hiekkaan pysyäkseen paremmin paikallaan (maarajassa on tarkoitukseen varattuja pusseja).

Pieni teksti ennen vauvan heräämistä

Imettäminen, nukuttaminen, vaipan vaihto ja väsymys. Muutamalla sanalla tuo kuvaa aika täydellisesti arkeani. Siitä puuttuu kuitenkin vielä suloinen uusi vauva, joka tekee tästä kaikesta vaivan arvoista. Nyt kuitenkin ymmärrän veljeni sanat, kun hän sanoi, että vaihe ei kestä kauaa, mutta tuntuu kestävän ikuisesti. Univelka ja rikkonaiset vuorokaudet tuovat illuusion siitä, että aika ei kulu. Onneksi se kuitenkin vääjäämättä kuluu ja jokainen päivä vie lähemmäs aikaa, jolloin hänelle tulee jonkinlainen rutiini. Se edellinen hieno rutiini ei nimittäin kestänyt. Onneksi myös meitä on kaksi, jolloin minulla on mahdollisuus toipua synnytyksestä ja kasvaa tähän äitiyteen hieman rauhallisemmin kuin muuten pitäisi. Eli kaikki hyvin ja uskon univelankin loppuvan joskus muutaman vuoden päästä :).

Vauva-arkea

Vauva-arki on vallannut elämämme, kaikki pyörii pienen ihmisen tarpeiden täyttämisen ympärillä (kuten kuuluukin). Syöttämisessä en voi paljoakaan auttaa, joten olen sylittäjä, vaipanvaihtaja, kärryntyöntäjä ja kaupassakäyjä.
Ronja alkaa osoitta enimmäisiä merkkejä jonkinlaisesta rytmistä. Hänellä on tiheän syömisen kausia ja pidempiä unijaksoja. Ja koska tätä on jatkunut jo kaksi (2) päivää, huijaamme itseämme uskomanan että tämä jatkuu :)
Eilen Ronja oli mukanamme asioita hoitamassa. Lomake jolla hänen virallinen nimensä ilmoitetaan on nyt postissa, matkalla maistraattiin. Ronjalla on myös oma tili pankissa ja saimme pankkivirkailijalta kuulla ettei lapsilisää voi suoraan ohjata lapsen nimissä olevalle tilille. Outoa on moinen ja aiheuttaa tarpeen rakentaa oma, jatkuva, maksu jolla raha siirtyy Ronjan tilille käyttötililtä aina lapsilisän maksupäivän koittaessa.
Ronja pitää todella paljon kärryajeluista ja olemmekin käyneet noin tunnin kävelyillä parina viime päivänä niin että Satu saa otettua päivätorkut kaikessa rauhassa. Ronja yleensä äpisee kun häntä puetaan ulkovaatteisiin, hiljenee kun hänet asetetaan kärryihin ja nukahtaa kun kärryt ovat olleet liikkeessä pari minuuttia. Ja sitten hän nukkuukin niin kauan kuin jaksaa kärryjen kanssa kulkea.
Nyt kun kevät alkaa koittaa, on myös aika viritellä Ronjalle ulkona nukkumismahdollisuus. Päätimme että takapiha on parempi vaihtoehto, sinne saamme helpommin sateensuojan ja aurinkosuoja. Etupihalla olisi koko päivän varjoa, mutta takapiha tuntuu jotenkin turvallisemmalta ratkaisulta.
Kissat haluavat jatkuvasti huomiota, leikittämistä ja sylejä. Yleensä toisen meistä sylissä on Ronja ja toisen sylissä yhdestä kolmeen kissaa. Muuten kissat ovat jo täysin tottuneet Ronjaan, edes Ronjan itku/huuto ei enää aiheuta kissoissa pakorefleksiä.

Univelkaa purkamassa

Ronja on nukkunut kahtena viime yönä todella hyvin. Viime yönä nukuin yhteensä yhdeksän tuntia (ensin 2, sitten 7 lisää) ja heräsin ilman mitään ulkoista ärsykettä, niin sanotusti luonnollisesti. Satu nukkui hieman vähemmän, hän kun imettää. Edellisyönä nukuimme vähän pienemmissä paloissa, mutta silloinkin pisin yhtäjaksoinen uni oli jo 4 tuntia (molemmilla).
Iltaisin Ronjalla on ollut keskikokoinen äpinä, jonka olen saanut (vaihtelevilla keinoilla) kuitenkin kohtuullisessa ajassa (alle tunti) loppumaan. Hän nukuu jo hyvin yksin, siis ei vieressä vaan äitiyspakkaslaatikkosängyssään ja Satu kertoo että hän yleensä herää itse vähän ennen kuin Ronjan täytyy saada syödä.
Univelkaa oli Sadulle kertynyt itseäni enemmän joten hänellä sitä vielä löytyy, omalta osaltani voin kuitenkin raportoida että alan toimia taas hyvin lähellä normaalitehoa :)
Toivomme että hyvä tilanne jatkuu.

Kotona taas

Olemme palanneet kotiin, viimeisen osastolla vietetyn vuorokauden aikana vauvan paino lisääntyi yli 100 grammaa, meille todettiin aamuisen punnituksen jälkeen ettei todellakaan tarvitse huolehtia vauvan ravinnonsaannista.
Kotiin tultuamme vauva onkin lähinnä nukkunut, hän söi puoleltapäivin ja sitten on nauttinut pari pientä välipalaa kunnes söi taast kuudesta eteenpäin 21 minuutin ajan.
Nyt kun syöttö loppui, on minun vuoroni ottaa vauva syliin.
Ihan ensimmäisellä viikolla emme ota vastaan vieraita, halukkuudesta käydä vauvaa katsomassa voi ilmoitella ja otamme sitten yhteyttä kun vierailu voidaan järjestää.

Nyt meitä on kolme

(Tai yhdeksän, laskentatavasta riippuen)
Pitkänä perjantaina, kello 2:52 maailmaan syntyi uusi ihminen. Tulokas, tyttö, oli saapuessaan 50 senttiä pitkä ja painoi 3580 grammaa. Apgar- pisteitä tuli 8, 9 ja 9. Sekä äiti että tytär voivat edelleen hienosti ja koska saimme perhehuoneen olemme totutelleet tähän uuteen elämään kolmestaan. Ensimmäisenä yönä saimme molemmat, osin vuorotellen ja osin yhtäaikaa, nukuttua noin 5 tuntia.
Kissoille ei ole vielä kerrottu.

Leivontaa

Tänään on taas leivottu. Jostain syystä viimeisillään raskaana oleville tulee joskus, joillekin, tarve leipoa pakastin täyteen ja minulle se tuli tänään. Oikeastaan se tuli eilen, mutta eilen suunniteltiin ja käytiin tarvikeostoksilla ja tänään leivottiin. Yhteensä aikaa meni noin seitsemän tuntia. Lopputuloksena on noin 70 voisilmäpullaa, omenapiiras (levyllinen), porkkanakakkua (levyllinen), suklaaruutuja (pyöreä vuoallinen, halkaisija n. 25cm), tiikerikakku sekä omenapiiraan seuraksi vaniljajäätelöä.
Teimme siis jäätelönkin itse ja kokeilimme ensimmäistä kertaa syksyllä hankkimaamme jäätelökonetta. Se oli halpa ja nyt näimme, että tehokkuudeltaan kyseenalainen. Osa massasta jäätyi ja osa jäi hyvin pehmeäksi. Voi olla, että myös massaa oli liikaa pienelle vehkeelle. Maku oli kuitenkin mainio ja uskon, että tuolla vehkeellä vielä kokeillaan uudelleenkin. Esim. omenasorbettia olisi veikeä kokeilla valmistaa. Jos sitten käy niin, että teemme usein jädeä, pitää varmaan jossain sopivassa vaiheessa investoida toimivampaan vehkeeseen.
Tiikerikakku tuli anopin reseptillä ja sen avulla onnistuin ensimmäistä kertaa ikinä saamaan oikean näköisen tiikerikakun, jossa kaunis marmorointi. Makukin oli mainio, joskin ensi kerralla varmaan teen tähän saman kuin edelliseen eli lisään kaakaoituun osioon myös hieman appelsiinin kuorta. Siitä tulee veikeä appelsiini-suklaa-makujuttu, mikä kyllä piristää kokonaisuutta (Bengalintiikeri-kakku).
Porkkanakakun reseptin sain aikoinaan fyssariltani ja siitä tulee aina hurjan hyvää. Sulatejuusto on todettu parhaaksi juustoksi päälliseen ja laitamme merkittävästi vähemmän tomusokeria kuin mitä ohjeessa sanotaan. Ohjeen mukaisesta tulee aivan liian makea, kuten porkkanakakku usein onkin, jos sitä muualta ostaa.
Omenapiiras meni kaverin reseptillä, jossa massaan lisätään kiehuvaa voi-vesi-sekoitus. Lopputulos on hämmentävän hyvä. On se vain jännää, miten suuren eron saa tehtyä muuttamalla prosessia. Tämän huomasimme taannoin myös letuissa, joissa Riku päätti kokeilla Herrankukkaron herkkulettu-reseptiä. Ihan samat aineet menivät, mutta aivan erilainen lopputulos, joskin lettuja nekin.
Suklaaruutujen resepti löytyi Rikun vanhasta kokkikirjasta, joka ei ole vielä kertaakaan pettänyt. En yhtään tiedä, mitä siitä tulee, mutta onpa jotain suklaistakin pakkasessa.
Aikalailla kaikki näistä menivät pakkaseen, joten testaamme myös samalla, mitä kaikkea voi ja ei voi pakastaa. Onpa sitten vierasvaroja pakkasessa, kun tarve iskee. Tai ainakin jotain.
Huomenna tämä pesiminen jatkuu sitten siivouksella. Vauvan sukatkin on tullut neulottua. Mitenköhän sitä vielä voisi äitiytyä?

Joukkorahoitus / FreshWall

Toisen kerran elämässäsi olen osallistunut joukkorahoitukseen. Ensimmäisellä kerralla tuin verkkosarjakuvaa, tällä kertaa on kyse jostain hitusen konkreettisemmasta.
Suomalainen firma on tuomassa markkinoille kompaktin vesiviljelimen joka toimii samalla ilmanpuhdistimena. Tuote on nimeltään Freshwall.
Jos hyvin käy, meille kannetaan syyskuussa oma RaikasSeinä ja voimme viljellä yrttejä ja salaatteja sisätiloissa, samalla nauttien raikkaammasta ilmasta. Toivomme siis että (tätä kirjoittaessani) puuttuvat 130,000 euroa löytyvät jostain.
Toki tällainen 40*80*195 senttinen möhkäle vaatii pieniä muutoksia olohuoneen sisustukseen, mutta onneksi vain pieniä. Näyttää siltä että paria kirjahyllyn palaa (syvyys niissäkin 40 cm) joutuu siirtymään toiseen päähän huonetta ja niiden jättämään tilaan (ja ainoaan paikkaan johon melko luotettavasti paistaa aurinko) saapuu sisäpuutarha.

Update: YLE:n uutinen aiheesta

Pesiytymistä

Laskettu aika lähestyy ja meillä molemmilla saattaa olla pientä tarvetta pesiytyä. Minulla se on aivan selvästi, mutta voi olla, että Rikullakin jotain pientä sellaista saattaa olla. Saimme verhot viimeinkin ja niitä on ripusteltu. Riku järjesti romaanimme aakkosjärjestykseen tänään ja itse olen ommellut kaikenlaista.  Vaihdoimme lamput energiansäästölampuista led-lampuiksi ja olohuoneen kalusteet ovat järjestyneet hyviin paikkoihin. On täällä vielä tekemistä. Mattoja pitää hieman hankkia ja tauluja tarvitaan seinille. Näillä ei kuitenkaan ole kiire ja olenkin nyt varsin tyytyväinen siitä, missä kunnossa asunto on nyt.
Raskaus alkaa tosissaan olla viime metreillä ja lupaan murista jokaiselle, joka kysyy minulta, vieläkö olen raskaana.

Mukava viikko

Viime aikoina on tullut tehtyä kaikenlaista. Tiistaina oli kolmas "Kolmen tähden illallinen", jossa tällä kertaa ruokin kaksi ihanaa kolleegaa ja ystävää ja vietimme mukavan illan. Aikaisemmin olen käynyt kummankin luona syömässä. Ruoka on aina ollut hyvää ja seura vielä parempaa. Koska konsepti on ollut niin toimiva, päätimme toteuttaa toisenkin kierroksen eli lisää hyviä illallisia on tiedossa.
Keskiviikkona kävin täyttämässä hakemuksen uudesta ajokortista sekä rohkeasti kävelin Ikean läpi etsiessäni tarveaineita kotiin. Ikea on kuulema saanut monta synnytystä käyntiin, mikä ei minua juurikaan yllätä. Sen verran paljon siellä pitää kiertää, mutta minulla vastaavaa tulosta ei tullut. Torstai meni lepäillessä ja neuvolassa käydessä ja tänään olen menossa kaverin luo teelle. Viikonloppuna, jos Rikun vointi sallii, jatkamme varmaan kodin valmistelua vauvaa varten. Lamput pitää vaihtaa vähemmän vaarallisiin ja laittaa muutkin ostetut tavarat paikalleen. Nautin suunnattomasti siitä, että tämä asunto hiljalleen muuttuu sekä kauniiksi että käytännölliseksi. Laitilassa emme koskaan päässeetkään tähän vaiheeseen, jossa hiljalleen viilataan olemassaoleva itselle parhaiten sopivaksi. Nyt sitten saan siitä vapaasti ilahtua.
Muissa kotikuulumisissa: Tuisku on päättänyt, että syli on mukava paikka. Tämä lähinnä kohdentuu Rikun syliin, koska raskausmaha pääosin täyttä minun sylini. Olemme alkaneet ruokkia kissoille Calmia ja Feliwayt ovat seinässä lisäämässä rauhallisuutta. Ideana on helpottaa kissojen stressiä, kun vauva tulee kotiin. Olen myös henkisesti siirtynyt äitiyslomalle ja nautin siitä, että voin kuunnella kehoa ja sen tarpeita. Ne ovat yleensä myös varsin äänekkäitä. Jos Rikun flunssaa ei oteta huomioon, voimme kaikki hyvin ja nautimme elämästämme täysin sydämin.

Flunssa tuloillaan

Koko tämän viikon ajan on ollut ilmassa alkavan flunssan oireita; kurkku on kipeä, nenä vuotaa, väsyttää, lihakset tuntuvat oudoilta eikä ajatus juokse. Joka aamu on olo kuitenkin ollut niin hyvä että olen lähtenyt toimistolle, voi olla että huomenna tämä ei enää toistu.
Tänään olo on surkeutunut aiempaa nopeammin, minulla on koko ajan kylmä ja ajatus liikkuu todella jähmeästi. Lisäksi ohjelmassa oli kahden tunnin englanninkielinen projektin määrittelykokous, joka kyllä söi kaiken energian jota tälle päivälle oli varastossa. En edes jaksanut lähteä lounastunnilla kävelylle ruokakauppaan, vaan kävin syömässä grillattua kanaa alakerran ravintolassa.
Puolen tunnin kuluttua on aika lähteä tassuttelemaan kohti neuvolaa jonne Satu saapuu joko autolla tai taksilla, kotiparkkipaikan ahtaudesta riippuen.
Ensi viikolla on taas vuorossa koulutusta, tällä kertaa ihan uudella järjestämistavalla, sitä seuraavasta viikosta ei voi vielä tietää mitään.

Jotkut autoilijat ovat idiootteja

Pitää hieman purkaa tuohtunutta mieltä, joka tosin on jo merkittävästi aamusta rauhoittunut. Olin ajamassa tänään postiin, kun meinasin joutua kolariin. Ensin tämä melko iso työmaa-auto mutkassa oikaisi minun kaistani kautta ja oli pakko hiljentää vauhtia. Sen jälkeen se tuli vilkkua näyttämättä melkein suoraan eteen kaistalleni. Onneksi olin hiljentänyt vauhtia. Käytännössä se näytti siltä, että hän vain käytti isomman oikeutta eikä välittänyt muista autoilijoista halutessaan minun kaistalle. Olin siis varsin iloinen siitä, että hän oli edelläni. Parin risteyksen jälkeen hän oli kääntymässä vasemmalle ja olin itse ajamassa suoraan. Satuimme siis vierekkäin. Mitä en osannut odottaa oli se, että hän kääntyessään vasemmalle käyttäisi minun kaistaani apuna. Oli siis pakko heittää lukkojarrutus kehiin, etten olisi ajanut kylkeen. Soitin torvea, mutta tuskin edes huomasi. Olin liian järkyttynyt, että en edes tajunnut ottaa rekkaria ylös. Tärisin huomattavasti vielä postissa asioidessani.
Pyydänkin nyt teitä hyvä autoilijat: käyttäkää vilkkua, huomioikaa muut autoilijat, koko ei anna oikeutta käyttäytyä miten tahansa ja ottakaa erityisesti huomioon, että kenelläkään ei ole yksinoikeutta teihin, vaan homma toimii vain, jos kaikki toimii edes etäisesti sääntöjen mukaisesti. Älkääkä ajako raskaana olevien päälle, tai kenenkään muunkaan.

Lunta ja leipomista

Lauantai kului sisällä leipoessa, teimme tuplataikinan pullia (50 kpl) ja tuplataikinan sämpylöitä (40 kpl), joskin sämpylöistä tuli varsin kookkaita, noin 1.8 kertaa normaalikoko (väsytti jo vähnä kun sämpylöiden muotoilu pääsi alkamaa).
Samalla kun itse touhusimme sisällä, ulkona tuli lunta. Jostain syystä sekä tässä kämpässä että Laitilassa lumipyry kasautui ulko-oven eteen, joten tänään aamulla oven edessä oli lähes 30 senttiä uutta lunta. Sen poistamisesta teki extremeä lumen alla odotellut kirkas jää, mutta ilman havereita sain lumet lapioitua kasojen päälle.
Tuiskukissa on tullut siihen ikään jossa ihmisen syli muuttuu epämiellyttävästä paikasta johon joutuu hoidettavaksi ihan parhaaksi paikaksi pikku torkuille ja hän onkin nukkunut sylissäni nyt viikonlopun kaikkina päivinä.
Vaihdoimme olohuoneen kalusteiden järjestystä. Nyt sohva jakaa huoneen kahtia oleskelutilaan ja tulevaan leikkitilaan. Tiistain jälkeen nojatuolit uudelleenjäjestellään ja sohvapöytä vaihtaa asentoa jonka jälkeen olohuone on saavuttanut lopullisen muotonsa.
Tuisku tuli taas syliin ja talloo kynsillä, täytyy siis lopettaa kirjoitteli ja keskittyä kissaan :)

Touhukas päivä

Huomenna raskaus katsotaan täysiaikaiseksi ja sainkin viime viikolla lääkäriltä luvan touhuta. Iso maha hieman haittaa menemistä, mutta kaikenlaista sitä saa aikaan. Pyykkikori on ihan tyhjä (harvinainen juttu), tuhosin yhden vanhan lakanan ja tein siitä vauvalle kaksi lakanaa ja ison kasan pesurättejä (pitkään tavoitteena), järjestelin paikkoja, hoidin astiahuoltoa ja leivoin kaksi kakkua. Toinen niistä on menossa huomenna työpaikalle, kun menen palauttamaan avaimia. Tarkkuuden vuoksi tarkennan, että kakut ovat vielä uunissa. Sen sijaan torkut jäivät ottamatta, vaikka ne olisivat olleet ihan paikallaan alle kuuden tunnin yöunen jälkeen. Toivottavasti tänään pääsen ennen puolta yötä nukkumaan. Vauva nimittäin herättää kuuden-seitsemän aikaan. Hyvin menee, mutta nyt alan ymmärtää, miksi raskaana olevia sanotaan herkiksi. Omat reaktiot kun eivät aina ole missään suhteessa itse tilanteeseen. Sen myös tiedostaa tilanteessakin. Se tekee niistä hieman surkuhupaisia hetkiä. Voi olla, että univaje myös vaikuttaa.
Töissä työt ovat siirtyneet hyvin seuraajalle ja nyt voin rauhallisin mielin todeta, että työt ovat hetkeksi jonkun muun ongelma, vaikka äitejä patistetaankin töihin. Suunnitelmia vanhempainvapaan pituudesta ei vielä ole. Se riippuu niin paljon vauvan luonteesta ja meidän molempien työtilanteesta, etten ota mihinkään tämänlaiseen vielä kantaa. Kohta sitten nähdään, miten projektipäälliköltä sujuu vauvan hoito ja hänen kasvunsa fasilitointi.