Kävimme tänään Sadun kanssa yksityisratsastustunnilla tutustumass Kanniston talliin (etäisyys kotoa 56 kilometriä). Kun tästä ennätämme, menemme tutustumaan Jaakkolan talliin (etäisyys kotoa 52 kilometriä) ja valitsemme sitten niistä paremmin itsellemme sopivan.
Mutta asiaan. Kanniston talli on perustettu 7 vuotta sitten ja siellä majailee useita islanninhevosia ja yksi suomenhevonen. Tänään pääsimme ratsastamaan Buslalla (Riku) ja Sokrateella (Satu). Tallinpitäjä ei ratsastanut vaan käveli mukanamme.
Ensin ratsastelimme ympyrää aitauksessa ja sitten kävime kiertämässä teitä ja polkuja.
Minä sain Buslan tekemään ympyrän aitauksessa (piti yrittää ottaa etäisyyttä Sokrateehen ettei Busla olisi ihan nenä hännässä kulkenut) ja kun Sokrates huomasi että Busla menee ympyrää ja Satu ei käske sen mennä ympyrää se päätti tehdä ympyrän ihan oma-aloitteisesti. Sokrates myös pysähteli kävelyretkellämme aina välillä syömään ruohoa tai kuusta.
Tallinpitäjä kertoili että issikat viihtyvät laumassa ja neljä hevosta on pienin laumaksi kelpaava määrä. Saimme myös kuulla pitokustannuksista (kengät 360 e/v, heinät 500 e/v, rokotukset jne noin 50 e /v) ja siitä että laumoihin voi ottaa myös seurahevosia, siis hevosia joilla ei voi ratsastaa mutta joilla voi täyttää laumapaikkoja. Eli jos aikoo hankkia kaksi ratsuhevosta, täytyisi hankkia myös kaksi seurahevosta.
Issikoilla on samanlainen turkki kuin huskyillä, eli niillä on lämpöä eristävä rasvakerros joka sulaa pois lämmössä. Siksi issikoille ei edes voi rakentaa lämmintä tallia vaan ne sleviytyvät Suomen olosuhteissa kunhan niillä on jokin paikka minne mennä pahimpia myrskyjä suojaan. Yksi hepo kuluttaa noin kuusi kiloa heinää päivässä eikä tarvitse sen kummempaa rehua ellei ole todella raskaissa töissä. Issikkaa ei kuulu harjata paljoa, koska harjaaminen vie myös pois suojaavaa rasvaa karvoista.
Kaiken kaikkiaan issikka kuulostaa kohtuullisen helppohoitoiselta eläimeltä (hevoseksi ainakin).
Retki ei saanut meitä luopumaan ajatuksesta hankkia omia hevosia, joskin lauman hankkimiskustannukset ovat hieman suuremmat kuin nykyisen asuntomme asumisoikeusmaksu. Luultavasti luovuimme hevostilamme husky-osuudesta, nekin kun viihtyvät laumoissa ja kahden lauman ylläpitoon tuskin riittäisivät varat.
Ennen ratsastamaan pääsyä tutustuimem Kanniston tallikissaan joka oli kaikkea muuta kuin ujo ja lyhyen tutustumisen jälkeen oli jo kiivennyt minun hareilleni jossa se puski ja kehräsi onnellisen oloisena. Sadunkin sylissä kisu viihtyi ja tunki itsensä puoliksi Sadunkin harteille. Erityisen sievä eläin oli hän.
--
Riku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti