Eilen pelasimme viimeisen Phantoms-pelin. En ole vielä koskaan ollut vastuussa kampanjan päättävästä teosta hahmonani, siis ennen eilistä. Hahmoni ajautui tilanteeseen jossa hän ilmiantoi kolme kampanjalle tärkeää eph:tä FBI:lle ja samalla jakoi neljän hengen pelaajaryhmän kahteen osaan. Teon tekohetkellä koin akuuttia ahdistusta, mutta se helpotti nopeasti. Nyt olo on, en oasa sanoa, osittain huojentunut ja osittain pettynyt.
Peliä pelattiin kauan, mutta harvoin. Pelien välillä oli pitkiä taukoja ja yksi pelaajista oli juuri muuttanut Rovaniemelle tehden pelin tuelvaisuudesta jokseenkin haasteellisen. Pelinjohtajakain suunnittelee maastapakoa Nipponin ihmemaahan, mikä ei sekään olisi ollut omiaan parantamaan pelautustahtia. Mutta nty se on siis kuitenkin loppu. Finito. The end. EIkä edes kovin Happy sellainen.
Kiitos kanssapelaajille ja erityisesti pelinjohtajalle on kuitenkin paikallaan.
Peli kesti yhdestä kymmeneen ja ennen peliä kävimme vielä Sadun kanssa hoitamassa juoksevia asioita. Olimem siis liikkeellä noin kymmenestä kymmeneen, joka alkoi vahvasti ylittää Sadun rajat. Illalla kotiin opäästyämme Sadun niska oli taas kipeä ja oireili vielä aamullakin. Nyt tilanne on jo palannut normaaliksi (Sadun standardeilla siis).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti