Kuulumisia

Hei kaikille pitkästä aikaa,
Olen antanut Rikun hoitaa meidän perheen julkisuuspuolen jo jonkin aikaa, sillä koneella toimiminen on ollut minulle varsin hankalaa ja rajoitettua. Pystyn toimimaan koneella vain aina hetken kerrallaan ja yleensä se hetki on täynnä pakollisia työtoimia tai sitten jotain muuta, joka vain sillä hetkellä vaatii huomiotani.
Olen hengissä ja sanoisin jopa suhteellisen hyvinvoiva (kun vertaa siihen, mihin itse nykyään omaa hyvinvointiani vertaan). Särkylääkkeet melkein vievät kivut pois ja sentään olen sairaslomalla, jossa voin levätä sen mukaan, miten itse kykenen lepäämään. Huomaan vain stressitason olevan nyt sellainen, etten enää saa öisin kunnolla unta. Uskon kuitenkin tilanteen jossain vaiheessa paranevan. Hieman huolestuttaa töihin palaaminen hieman yli viikon päästä, mutta lisää sairaslomaa saa puhelinsoitolla, jos huomaan, etten pärjää. Luulen vain, että lääkärini on antanut periksi minun kohdallani ja alkaa olla sitä mieltä, että olen "jonkun muun ongelma". Tavallaan olenkin, onhan hän jo antanut lähetteen eteenpäin. Ei se ole hänen syynsä, ettei seuraavassa pysäkissä vain ole aikoja vapaana.
Kissat ovat suloisia ja ihanana apuna ja tukena. Kiki tulee aina kuopimaan kättä pois tieltä, kun hän haluaa syliin ja usein tulee neljän maissa yöllä köllähtämään pääni viereen nukkumaan. Meillä on sitten herkkä hetki, kun hän kehrää hiljaa pääni vieressä rapsuttaessani hänen mahaansa. Kissat auttavat myös siten, että esim. viime yönä kissoja väistellessään Riku päätyi nukkumaan ihan viereeni ja tuntui ihanalta kietoa käsi hänen ympärilleen ja olla lähellä. Noki erityisesti muistuttaa, että elämässä pitää muistaa leikkiäkin välillä tai ainakin leikittää häntä ja hän usein makaakin selällään lattialla kutsuen leikkiin. Piki tulee iltaisin syliin, painaa päänsä käden päälle ja on vain uskomattoman suloinen.
Pian tulee häät ja odotan niitä innokkaasti. Häämatkaankin on vain alle kuukausi jäljellä. Aiomme lähteä sille, vaikka molempia huolestuttaakin minun jaksaminen. Mutta kaikesta ei voi luopua.