Asioista luopumisen kauneus

Ronja hikkaa (eli ei nukahda) ja katsoo mobilea eli minulla on hetki: ensin hänen jalat huitovat. Sitten hän tekee vatsarutistuksen. Sitten tulee hikka. Ja taas kädet ja jalat huitovat jne.

Mutta asiaan: olemme vähentämässä tavaramäärää, jotta mahdumme uuteen kämppään. 

... Välissä yö, kun tyttö sitten lopetti hikkaamisen ja halusi äidin...

En osannut odottaa sitä, miten hyvältä tavaramäärän vähentäminen tuntuisi. Olemme viemässä 2 muuttolaatikollista elokuvia pois ja se on vain alku. Käymme läpi kaapit, myymme kirjoja, kierrätämme kaiken mahdollisen. Se tuntuu todella hyvältä asialta. Jotain juttuja jää. Esim. ilman kirjahyllyjä ja kirjoja koti ei ole koti, joten osa - ehkä suurikin osa - jää. Mutta tämä on hyvä alku.

Kulutus voi pelastaa taloutta, mutta vähempi krääsämäärä säästää lompakkoa, hermoja ja luontoa.

Asunnottomuutta käsitteellisellä, joskaan ei konkreettisella, tasolls

Koska vuokrasopimuksen yhden kuukauden irtisanomisaika tarkoittaa että irtisanominen astuu voimaan seuraavan kalenterikuukauden lopussa, kävin irtisanomassa nykyisen asuntomme tänään.
Tätä voi pitää erikoisena ratkaisuna kun meillä ei ole vielä sopimusta seuraavasta asunnosta, mutta se johtuu vain siitä että asunnonvälittäjä on tämän viikon lomalla. Menemme edelleen perjantaina katsomaan uutta kämppää (sijainti, hissi ja piha on jo alustavissa tutkimuksissa todettu riittäviksi) ja tehnemme sopimuksen ensi viikon maanantaina tai sitten Sotkamosta palattuamme. Tavoite on päästä muuttamaan vielä lomani aikana, jolloin lomaa seuraava viikko jää vanhan kämpän reikien paikkaukseen ja siivoamiseen.
Mutta että nyt ei siis ole voimassaolevaa osoitetta Turussa 1.9.2013 alkaen :)

Uudenlaista elämää

Elämä on muuttunut melkoisesti viime aikoina. Vauva on tullut taloon ja kasvaa kovaa vauhtia. Kissojen määrä on vähentynyt kuudesta kahteen. Riku on ollut kotona lomalla ja meillä on ollut yhteistä aikaa perheenä. Halusin kirjoittaa jotain ajatuksia siitä, miten elämämme on muuttunut.
- On mahdollista istua alas ilman kissaa sylissä (Noki ja Piki)
- Lattialla voi taas säilyttää asioita ilman pelkoa kissan pissaamisesta niiden päälle. Muutenkaan ei enää tarvitse etsiä kissan pissausjälkiä talosta. Nöpö oli hieman hankala tässä suhteessa, vaikka muuten ihana olikin.
- Keittiössä saa touhuta ilman, että jatkuvasti törmää kissaan (Sasu)
- Joka päivä seikkaillaan vähintään kerran jossain (Ronja), jotta saamme helposti kyllästyvään vauvaamme tarpeeksi virikkeitä saavuttaaksemme hyvät unet
- Joka yö on ihan uudenlainen seikkailu, jossa on mahdollista saada seitsemän tuntia unta (Hyvin, hyvin, hyvin harvoin) tai sitten herätään kahden tunnin välein tai vieläkin useammin (useammin tapahtuva asia). Tai kaikkea siltä väliltä.
- Tytön päivätorkuilla on mahdollista lyhyesti itse torkahtaa tai ainakin nollata aivot television avulla. Päivätorkkujen määrä kuitenkin vähenee ja niiden pituus lyhenee.
- Sitä on välillä niin väsynyt, että pyörryttää ja on vaikeutta saada voimaa raajoihin.
- Talo ei enää tunnu tosi tyhjältä, kuten se tuntui vielä ihan äsken. kaikkeen tottuu.
- Koska vauvan voi ottaa mukaan touhuihin, on taas ollut mahdollista nähdä ystäviä, mikä on ollut ihanaa.
- Hän jaksaa olla hereillä 2-2,5t kerrallaan, joten siinä välissä ennättää jo jotain tehdäkin.
Lisää muutoksia on tulossa, jos muutamme keskustaan. Seikkailut helpottuu, kun ne alkaa jo kotiovelta. Autosta voidaan luopua sen ollessa täysin tarpeeton keskusta-asumisessa. Vihdoin voi käydä pienissä kaupoissa isojen supermarkettien sijaan. Tänään käymme yhdessä näytössä ja perjantaina on toinen.

Sen sijaan muuttamaton asia viime aikoina on ollut Laitilan talon myynti. Se on siis vielä myynnissä. Haluaisiko joku halvalla talon? Meiltä irtoaisi.

Muuttomietteitä ja lomasuunnitelmia

Olemme pohtineet muuttoa keskustan palvelujen piiriin. Olisi mukava kokkailla enemmän lähiruokaa (sitä saa Torilta ja kauppahallista) mutta täältä Halisista ei tule lähdettyä keskustaan ostoksille, koska sinne ei pääse autolla. Tai pääsee toki louheen, mutta prosessi on niin paljon hankalampi kuin kävellä lähikauppaan tai ajaa Tampereentien prismalle että se tulee tehtyä etukäteen suunnitellusti muttei spontaanisti.
Olemme katselleen vuokra-asuntotarjontaa ja keskustastakin löytyy asuntoja jopa ihmisille joilla on lemmikkieläimiä. Nyt meille on varattu yksi noin 80 neliöinen asunto jota pääsemme katsomaan ensi viikon perjantaina. Minulle tuli myös kutsu toisen asunnon näyttöön ensi maanantaille, mutta lähtökohtaisesti ko asuntoon ei saa tuoda lemmikkejä. Välittäjä oli optimistinen neuvottelumahdollisuuksista, mutta saa nähdä. Yhden asunnon kävimme jo eilen katsomassa, peruaatteessa ok kämpässä oli kaksi vakavaa puutetta. Ensiksi sen hissi oli liian pieni meidän lastenrattaillemme ja toisekseen olohuoneesta näkyy yksi Turun vilkkaimmista kaduista ja ruostunut peltikatto.
Ensi viikolla siis saanemme tietää olemmeko muuttamassa keskustaan, molemmat asunnot ovat parin korttelin päässä Torista, toinen lähempänä jokea ja toinen lähempänä taidemuseota. Kummassakin puolensa siis.
Olemme pohtineet uskallammeko lähteä autoilemaan Sotkamoon vielä tänä kesänä. Suositus olisi että Ronjan ikäinen olisi enintään kaksi tuntia kerrallaan turvakaukalossa joka tarkoittaisi minumissään kolmea pysäystä matkan aikana. Tulin katsoneeksi olisiko VR:llä tarjota parempaa ja yllätyin siitä että pääsemme Turusta Kajaaniin alle kahdeksassa tunnissa ja vain yhden vaihdon taktiikalla. Olemme nyt siis hankkineet liput ja käymme Sotkamon isovanhempienkin luona ennen kuin Ronja täyttää puolta vuotta.
Katsotaan ennätämmekö käymään vielä Elvsjössäkin, Sotkamon reissu antanee osviittaa siitä onko ko reissu mahdollinen tänä kesänä/syksynä.

Muistoja Sasusta

Keräsimme taannoin muistoja Sasusta:

- Asioiden alla
- Hamstrasi ruokaa poskiin ja palasi piiloon syömään
- Kertoi aina kun ruokakupissa näkyi pohjaa
- Opetti avaamaan vessan oven senkin jälkeen kun oli asennettu kissanluukku
- Kävi yhden kerran Laitilassa talon alla, totesi että sisällä on mukavampaa
- Kuorsasi kovaa, joskus kovempaa kuin Riku
- Kehräsi hurjan kovalla äänellä
- Tykkäsi leuanalusrapsuista
- Oppi luottamaan ihmisiin, kaksi vuotta siihen taisi mennä
- Oppi kynsienleikkaukseen
- Oppi tulemaan syliin
- Osasi kilpikonnapuolustuksen
- Kun oppi rentoutumaan röhnötti maha pystyssä ilman pelkoa
- Katsoi punaista pistettä silmäkulmista ja pää kallellaan
- Tykkäsi jahdata asioita jotka olivat pöydänjalan takana (molemmat etutassut eri puolilla)
- Tykkäsi leikkimisestä, ei niinkään leluna olemisesta
- Oppi hyppäämään lastenrattaisiin, joissa saattoi nukkua yhtäaikaa Tuiskun kanssa
- Halusi KANAA
- Toimi poliisina, kun tappelun ääniä kuului meni ja löi kumpaakin osapuolta kunnes lopettivat
- Oli mestari kamppaaja, erityisesti keittiössä
- Tykkäsi katsoa ikkunoista
- Nautti viimeisistä vuosistaan, levosta, kavereista, ruoasta, rauhasta, pehmeistä paikoista
- Viihtyi korkealla kissan kiipelilytelineissä

Univelkaa ja koulutusta

Tämänkertainen ilta/yötyö on sujunut muuten hyvin, mutta heräilen aamulla 6-7 tunnin yöunien jälkeen. Tämäkin unimäärä on enemmän kuin mitä Satu on saanut, koska Ronja on nukkunut viimeiset yöt maksimissaan 3,5 tunnin pätkissä. Joitain öinä on ollut vain yksi kolmetuntinen ja sitten pientä räpellystä siihen päälle.
Tänään Ronja nukkui yhden tunnin pätkän BabyBjörnissa, hän äpisi ja oli väsynyt joten vein hänet kävelylle. Kävelyn jälkeen istahdin vauvan ja valjaiden kanssa keinutuoliin ja melko nopeasti Ronja oli unessa. Valjaat eivät ole aivan optimaaliset siihen että nojaa selkänojaan pitkiä aikoja, mutta Ronja nukkui hyvin ja yhdisti unisyklit toisiinsa hienosti.

Kaksi viikkoa

Olen ollut lomalla nyt kaksi viikkoa ja aika on kulunut siivillä. Eilen väitin Sadulle ettei ole vielä torstai vaan tiistai ja kun myöhemmin kävi ilmi että todellakin oli torstai en voinut mitenkään käsittää minne keskiviikko oli kadonnut.
Kanadasta ei ole kuulunut mitään ja vaikka kuuluisikin niin alkaa olla todennäköistä että se ei kesälomaa keskeytä. Olen siis nauttinut lomasta ja perheen parissa ajan viettämisestä.
Kesä on ollut lämmin, ei yhtä hirveän kuuma kuin alkukesä oli mutta lämmin kuitenkin, kuiva ja tapahtumaköyhä. Olemme käyneet keskiaikamarkkinoilla ja ranskalisella ruokatorilla sekä seikkailleet Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Ronja ei ole ollut tapahtumaköyhä, tyttö oppii uutta vauhdilla ja ilahduttaa meitä säännöllisesti uusilla tempuillaan.
Ensi viikolla on töitä, tai oikeammin koulutusta, ja työpäivät alkavat 16.30 loppuakseen keskiyön tietämissä. Sain tänään hoidettua koulutukseen liittyvän byrokratian pois alta joten viikonloppu voi taas sujua rennosti.
Ensi viikon jälkeen on vielä viisi viikkoa lomaa. Voi olla että se aika katoaa yhtä nopeasti kuin kuluneet kaksi viikkoa Ronjan ja Sadun kanssa touhuten.

Hyvästit Sasulle

Sasu lopetettiin tänään (äsken). Häneltä löytyi iso kasvain virtsarakon takaa eikä häntä enää tästä leikkauksesta herätetty. Hän on laihtunut viime aikoina, mutta koska hän on myös ollut aktiivisempi, kontaktia enemmän ottava ja liikkuvaisempi, ajattelimme laihtumisen johtuneen siitä. Eilen hän meni huonoon kuntoon.
Lauman pienennyttyä kuukausi sitten Sasu alkoi nauttia elämästä vielä hieman enemmän. Hän sai liikkua vapaasti joka puolella ja hänellä oli hyvät välit muihin kissoihin. Töpö nuolaisi häntä pään päältä ja hän nukkui vaunuissa Tuiskun kanssa. Hän tuli taas syliin ja pyöri jaloissa keittiössä. Hän haki kanaa melkoisella vimmalla meiltä. Nyt häntä ei enää ole ja häntä(kin) tullaan kaipaamaan.

Sasu tuli meille lokakuussa 2009 Kalannin löytöeläinkodista. Emme koskaan saaneet tietää, mikä hänen taustansa oli tai minkä ikäinen hän oli. Tuolloin iäksi arvioitiin 4-10vuotta. Hän ensimmäiset vuodet piileskeli asioiden alla. Kun eräänä kesäänä remontoimme puolet alakerrasta Laitilassa, Sasu kiipesi sängyn päälle. Kun löysimme Calmin (kissanruoan), Sasu rauhoittui ja nautti elämästään vanhana kissana, joka söi ja nukkui ja leikki aina välillä. Piki pelkäsi häntä, Noki ja Nöpö hieman kiusasivat häntä. Hänellä oli loistava kilpikonnapuolustus tassulla (meni matalaksi ja nosti tassun - kohti tulevaa kissaa kohtasi pelkkiä kynsiä ja hampaita, joita ei käytetty, jos ei enää tultu kimppuun). Hän oppi, että ruokakuppiin tulee aina ruokaa eikä enää pelännyt ruoan loppumista, vaikka koko loppuelämänsä hän vahti ruokakuppia uskollisesti. Hän ei enää napannut suuta täyteen ruokaa ja juossut piiloon syömään eikä hän jättänyt loppuja syömättä pelon johdosta. Hän leikki Kikkaroon kanssa (sellainen pehmopötkö, jossa kissanmintun hajua ja häntä) ja joskus pisteellä, vaikkei hän sitä hyvin nähnytkään. Hän katseli sitä pää ihan vinossa kuin olisi ihmetellyt tätä kaksiulotteista juttua.

Hänellä oli rauhalliset loppuvuodet ja tulemme häntä kovasti kaipaamaan.

Väsyttää

Ronja on jostain syystä todennut unen olevan tarpeetonta, tai ainakin pitkäkestoisen ja yhtäjaksoisen unen. Tai sitten maha vaivaa. Tai molempia. Viime yönä taas heräsin kahden tunnin välein sekä syöttämään että höplöttämään tyttöä pystyssä. Tyttö nukahti aina siihen, mutta sitä pitää sen verran jatkaa, että tyttö on kunnolla unessa eikä maha pääse heräämään kuin vasta sen kahden tunnin päästä. Olen jokseenkin aivan täysin puhki. En tiedä, miten vanhemmat, joiden lapsi herää jatkuvasti näin, yleensä selviävät pystyyn. Onneksi Riku oli kotona, niin hän saattoi ottaa tytön kantoonsa aamulla, kun omat kädet eivät toimineet tai jaksaneet kantaa kunnolla edes hillopurkkia. Rikun loma on siis alkanut ja minulle se tarkoittaa mahdollisuutta suihkuun joka päivä ja meidän tytölle se tarkoittaa sitä ilosta asiaa, että isä on kotona. He ovat hyvin suloisia yhdessä.
Saa nähdä, mitä kaikkea seikkailua me vielä kesän aikana teemme. Kävimme perjantaina keskiaikamarkkinoilla ja Ronja kulki hienosti rintarepussa ja otti kolmet pienet torkutkin siinä. Sen kanssa pääsemme siis hyvin liikkeelle. Saa nähdä, miten pitkälle me tänä kesänä lähdemme, sillä autossa tyttö joko nukkuu tai huutaa. Teemme kesäsuunnitelmia sen jälkeen, kun olen hieman toipunut pahimmista univeloista. Ehkä siis sitten syyskuussa - ensi vuonna.

Lomalla

Ainakin toisaiseksi olen lomalla, Kanadanreissun kohtalon pitäisi selvitä lähipäivinä, mutta ainakaan Turun toimistolla minun ei tarvitse tuottavaa työtä tehdä ennen elokuun loppua kävi miten kävi :)
Aloitimme lomailun käymällä keskiaikamarkkinoilla, mukana oli kärrytkin mutta Ronja viihtyi kantorepussa niin hyvin ettei hän käväissytkään kärryissä. Intouduimme tämän johdosta tilaamaan toisen kantorepun, tässä uudessa Ronja pystyy matkustamaan myös kasvot menosuuntaan päin.
Söimme possua, makkaraa ja lettuja ja kävimme vielä keskustassakin ennen paluuta kotiin bussilla. Ronja matkusti rauhallisesti ja katseli uteliaana aivan kaikkea.
Lämpötila on laskenut alkuviikon helteiden jälkeen ihmiseloa ylläpitävälle tasolle, eli alle kahteenkymmeneen asteeseen.
Loman jatkon lievästä epävarmuudesta johtuen suunnitelmia ei ole vielä liiemmin tehty, ainakin ihan alkuun otetaan rennosti ja levätään. Sitten mennään minne mennään Ronjan ehdoilla.

Kohtalon härnäämistä

Päätin anoa kesälomia ja nyt olen aloitamassa loman ensimmäisen vaiheen perjantaina. Kaksi viikkoa vapaata, sitten viikoksi kurssille ja sen jällkeen viisi viikkoa lisää vapaata. Olen tehnyt kaikki tarvittavat kirjaukset (paitsi viimeisen ylityöilmoituksen, siihen kun on tulossa vielä tämän viikon tunnit) ja sähköpostinikin aloittaa torstaina viideltä ilmoittamaan automaattisesti että palaan töihin elokuun 26. päivänä.
Tähän asti olen pitänyt Kanadaa parhaimpana skenaariona, mutta loma alkaa kyllä houkuttaa joka päivä enemmän ja enemmän. Olisihan se juhltaa vain viettää aikaa perheen parissa ilman kiirettä tai palavereja tai aikatauluja.
Saa nähdä miten käy.

Kesä edelleen suunnittelupöydällä

Hetken näytti siltä että kesänviettoon tulee kolmaskin vaihtoehto, eli että Apotti lähtisi liikkeelle. Näin ei sitten kuitenkaan käynyt. Kanadasta on kajahtanut tieto että ensi viikon perjantaihin mennessä he kertovat onko siellä kesätyötä tarjolla. Ellei ole, on ensi viikon perjantai sattumalta myös deadline kesävapaiden ilmoittamiseen (pomo jää silloin lomalle).
Reilun viikon päästä siis tiedän onko tiedossa kaksi kuukautta lomaa vai työkomennus Vancouveriin. Sitä odotellessa on hyvä viettää juhannusta lammas- ja kanavartaiden, hampurilaisten, possunpotkan, salaattien, bramborakin, muurinpohjalettujen ja muiden herkkujen merkeissä.

Hyvää Juhannusta kaikille tasapuolisesti

Kesäsuunnitelmia

Kanadan tilanne ei ole vieläkään selvinnyt ja nyt näyttää siltä ettei Apottikaan lähde liikkelle vielä(kään) kesäkuussa. Olen siis muotoillut vaihtoehtoisen suunnitelman kesäksi. 

Vaihtoehto on pitää pois kaikki pitämättömät vapaat jolloin kesälomani koostuu kahdesta osasta, ensin olen lomalla heinäkuun kalsi ensimmäistä viikkoa, sitten käyn viikon koulutuksessa jonka jälkeen olen lomalla vielä viisi ja puoli puoli viikoa palatakseni töihin elokuun 29. päivänä. 

Olen viestittän aikeestani pomolleni joka suhtautui myönteisesti. Edelleen pidämme Kanadaa ensisijaisena vaihtoehtona, mutta ellei sinne lähtö varmistu ensi viikon aikana otan käyttöön varasuunnitelman. 

Olisi mukavaa lähteä Kanadaan vähäksi aikaa, toisaalta olisi myös mukavaa pitää kunnon kesäloma, syksyllä saattaa olla taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita tiedossa...

Molemmat vaihtoehdot ovat siis mukavia, tahdon enemmän tämmöisiä valintoja :)

Elämä jatkuu

Ronja nukkuu vielä vieressä ja venyttelen odotellessani hänen heräämistään. Yö meni kohtuullisesti, joskin tyttö nukkui paremmin kuin minä, kuten yleensäkin.

Sasu ei ole juurikaan muuttunut kissojen vähenemisen jälkeen. Hän tulee enemmän yläkertaan ja hakee ehkä hieman enemmän huomiota. Tuisku on myös aikalailla entisensä, joskin välit Töpöön näyttävät lähentyneen entisestään. Töpö nuoli häntä tänään korvan takaa. Töpö on öisin itkeskellyt, mutta hänkin pärjää. Hän leikkii Sasulla hieman enemmän ja hakee meiltä enemmän hellyyttä ja huomiota. Ehkä me tällä perhekoostumuksella pärjäämme hyvin.

Pitää viedä talipalloja takapihalle eläimille, kun se on ihan parasta kissatelevisiota. Siellä vain on harakka, joka nappaa kokonaisen talipallon suuhunsa ja lentää pois, joten pitää niitä hieman pilkkoa. Tali tuo lintuja ja oravia pihalle kissojen ihmeteltäväksi.

Alan viimein ehkä rohkeammin seikkailla talon ulkopuolellakin Ronjan kanssa, vaikkei meillä mitään rutiinia vielä ole. Eilen kävin Katriinan ja Hannun luona. Viikonloppuna vierailemme Tainan ja Matin luona. Ehkä ei ihan tarvitse neljän seinän sisään jäädä vauvan kanssa :).

Kissamuistoja ja hyvästit kolmelle kaverille

Menetimme tosiaan kolme rakasta kissakaveria tällä viikolla. Jotta muistaisimme vielä vuosienkin päästä heidän omat tapansa ja omituisuutensa, halusimme kirjoittaa heistä muistokirjoitukset, kuten kirjoitimme Kikistäkin. Kikinkin kirjoitus toimii meille lempeänä ja rakkaana muistojen kokoelmana, jotka muuten häviäisivät ajan mittaan. Tämän tekstin myötä sanomme hyvästit kolmelle rakkaalle ystävälle. Kiitämme heitä kaikesta ja jaamme maailmalle, miten hienot kissat siellä vielä hetki sitten olivat.

Jääkää hyvästi, omat rakkaani, kaverini ja ystäväni

Piki (lempeä pomokissa ja sylikaveri) kesä-02 - 5.6.2013

Piki oli meidän kissalauman kiistämätön pomo. Vaikka välillä joku vähän yrittikin sitä kiistää, ei se kertaakaan onnistunut. Laumaansa Piki johti lempeällä, mutta varmalla kädellä. Aina välillä siis piti sanoa. Hän ei pitänyt yksinäisyydestä (Hullu Huutaja mökillä) vaan oli ihan sylikaveri ystävä. Hän oli myös toinen minun ensimmäisistä kissoista.

Nuorena hän löysi puut. Hän näki kävelyllä (valjaissa se vielä silloin onnistui) puun, sai tarkan katseen silmiinsä ja ryntäsi puun luo ja ison osan matkaa ylös ennen kuin laskeutui ja näki seuraavan puun.

Hän myös teki meidän kanssa lettuja. Toisin sanoen hän ensin söi lettutaikinaa. Sen vielä sain Rikun hyväksymään. Letut kun paistetaan vielä. Sen jälkeen Piki kaatoi koko taikinan haarukka ja veitsi –laatikkoon. Sitten meni Rikulta hermot.

Piki myös opetti Rikun nukkumaan kissojen kanssa. Hän sieti monta mätkähdystä ennen kuin Riku oppi väistämään kissaa. Riku oppi ja Piki sai monta vuotta nukkua jaloissa.

Hän alkoi yhdessä vaiheessa kaljuuntumaan mahasta ja oli aikamoinen kaljumaha ennen kuin tajusimme kala-allergian (loma-ajalla hoitaja ei syöttänyt heille kalaa). Sen jälkeen hänestä tuli taas karvamahainen kaveri.

Kikin kuollessa Piki ei kestänyt ja meille tulikin sitten muun muassa hänen ikäväänsä helpottamaan Töpö ja Nöpö. Näistä kahdesta Piki adoptoi Töpön ja opetti tälle mm. vesihanasta juomista.

Hän piti suihkusta veden juomisesta. Hän halusi aina ennen suihkua, sen aikana ja sen jälkeen juoda. Yleensä sai juoda vain suihkun jälkeen. Joskus hän kasteli itsensä ihan märäksi, koska silloin hänet kuivattiin pyyhkeellä ja leikitettiin/riekutettiin sen ajan. Se oli hänen oma leikkinsä silloinkin, kun hän väistyi aina pienempien leikkivien kissojen tieltä.

Ihan pelkästään ihana kaveri hän ei ollut, vaikka 90% ajasta olikin. Hän iski kynnet reiteen syliin tullessaan, koska alkoi olla niin laiskanpullea kissa, että mieluummin kiipesi kuin hyppäsi syliin. Hän oli viimeisinä vuosina aikamoisen laiskan pullea kissa.

Hän myös tiesi pääsevänsä aina syliin. Joskus se vaati sen, että tasaisin väliajoin puski kättä, joka yritti kirjoittaa tietokoneella, mutta ennemmin tai myöhemmin aina onnistui :)

Hän oli myös:

- Hirven luontainen saalistaja

- Hullu huutaja

- Fysiokissa (opetimme hänet olemaan sylissä ja kestämään kantamista, jotta sain painoharjoittelua käsille)

- Sylikaveri

- Kylppärin oven avaaja

- Unilankku (älkää kysykö :)

- Salaa kärryissä pihalle luikahtaja

- Ruoanlaittokaveri (aina halusi sitten olla sylissä, kun kerran tämän hänelle opetimme)

- Käskymaukuja

- Puiden halaaja

Noki (Samettiturkki kissa kaveri) kesä-02 - 5.6.2013

Noki oli aina enemmän minun kissani, kun Piki taas oli useasti enemmän Rikun kissa. Noki ihan pentuna tykkäsi nuolla silmääni, mistä en paljoa pitänyt, joten pian hän sen sitten lopettikin. Hän viihtyi ikkunan välissä, sohvan sisässä ja sylissä kyljen päällä.

Pikin kanssa he ihmettelivät silakkaa ja karkasivat ikkunoiden ulkopuolelle kerrostalossa. Hän oli meidän satakieli äpisijä, joka sanoi kaikenlaista eikä mikään niistä ollut ”mau”.

Rikun hän opetti olemaan kiusoittelematta itseään antamalla tuplaiskun poskille.
Hän myös jäi alussa joskus ihmisen alle, kun hän tykkäsi nukkua futon-sohvan peitteen alla eikä pimeässä häntä sieltä mitenkään nähnyt. Ei tosin nähnyt aina peitteen päältäkään. Harmaa on yllättävän hyvä suojaväri pimeässä.

Hänellä oli myös tapana köllähtää hieman käden ulottumattomiin haluamaan silitystä.

Hän osasi avata ovia, joissa oli kahva. Siksi vaihdoimmekin strategiset ovet aina jenkkikahvaisiksi. Pienenä hän avasi sellaista ovea, jossa oli haka kiinni. Hän hyppäsi siihen ja tuli katsomaan, että joko reagoin ja meni hyppäämään uudelleen, jos en ensimmäisestä kerrasta tullut reagoimaan käytökseen.

Jos Piki ei kestänyt yksinoloa ulkona, Nokea se ei haitannut vaan hän kulki pitkiäkin aikoja maailmalla palaten kuitenkin aina kotiin.

Trauman kissa melkein sai, kun Riku vahingossa potkaisi hänet seinälle. Riku siis aivasti, Noki hyppäsi ja törmäsi Rikun aivastuksessa liikuttamaan jalkaan ja osui seinään. Sen jälkeen aika kauan piileskeli sängyn alla ja kulki seiniä pitkin, kunnes tekivät keskenään sovun.

Hän myös melkein aiheutti minulle melkoisen hiusten menetyksen (noki ja kynttilät ja miten satu melkein menetti hiuksensa), kun kerran minulla oli pöytä täynnä palavia kynttilöitä (en enää muista miksi, kissat eivät olleet kauaa olleet talossa). Yhtäkkiä Noki oli kaikkien niiden keskellä. Syöksyin pelastamaan kissaa, käräytin omat hiukseni, sammutin hiukseni ja kynttilöitä ja nappasin kissan.

Hän oli myös

- samettiturkki

- kuusessa istuja

- itsenäinen kulkija

- kiipeilijäkissa - hurja ja erinomainen kiipeilijä vanhoilla päivillään, kun ei enää jaksanut hyppiä

- hiirifarmari (pyydysti hiiren Laitilassa ja päästi sen vapaaksi sisällä)

- Kävelyseura saaressa

Nöpö (Silkkiturkki pörrääjä) 6.12.2007-5.6.2013

Nöpö oli toinen veljesparista, joka tuli meille Kikin kuoleman jälkeen. Noki adoptoi Nöpön. Nöpö hiipi ihan varovaisesti Noen vieren ja köllähti kerälle. Noki alkoi nuolla Nöpöä samalla uristen. Hän piti pikkuista tassulla kiinni ja nuoli ja nuoli ja koko ajan urisi. Nöpö yritti hieman mennä kauemmas, minkä ajatuksen Noki kokonaan hylkäsi. He tulivat sen jälkeen hyvin toimeen keskenään.

Nöpö opetti meille kissapingiksen. Hän oli korkealla paikalla ja iski takaisin hänelle heitettyjä leluja. Kolo 2:ssa hän puolestaan meni putkeen odottamaan leikitystä ja silejä niin, että vain peppu ja häntä näkyi putkesta ja nenä putkisysteemin keskeltä.

Hänellä oli ihana kujerrus-kutsu sekä ”miu”-mauku.
Syliin hän tulla alkoi vasta viime vuosina, mutta syliin hän tuli lähes aina, kun siellä rapistiin paperin tai muovin kanssa. Se oli hänelle syliin- ja leikkiin kutsu. Muovi muutenkin kiinnosti kovasti ja hän saattoi käyttää pitkiä aikoja nuollen muoveja jonkinlaisessa transsissa. Ehkä siksi ne sukupuolihormoonit hänellä toimivatkin eri lailla kuin leikatuilla yleensä.

Nöpön bravuurina oli erityisesti pörräys, joka tapahtui useimmiten vessassa. Hän pörräsi ja pörräsi, kehräsi ja, kun oikein oli hyvä olo, köllähti niin, että hänen mahaansa sai rapsutettua.

Hän oli leikin kutsuja laumassa. Hän sai meidät leikkittämään itseään ja usein useita muitakin kissoja siinä samalla. Aina hän ei tykännyt muiden tulosta omiin leikkeihinsä ja silloin joskus antoi tassusta. Kolo 2:ssa hän usein säntäsi yläkertaan. Ensin emme tienneet, miksi. Sitten hahmotimme sen olevan leikkiin kutsu. Hän oli riemuissaan, kun häntä seurasi yläkertaan ja leikitti putkessa.

Hän tiesi olevansa poika senkin jälkeen, kun hänet oli leikattu ja saattoikin pissiä sisälle protestiksi sekä myös kevätaikaan ihan vain siksi, että oli kevättä rinnassa.

Toisin kuin muut kissat, Nöpö ei koskaan syönyt kissoille tarkoitettua märkäruokaa. Hän sai niin paljon kalaa pienenä, ettei halunnut mitään muuta märkää ruokaa ja kalaa taas emme voineet antaa Pikin johdosta. Nöpö sitten sai aamuisin kissanminttuja kun muut Kolo 2:ssa saivat märkäruokaa.

Hän oli hyvä kaveri Töpön kanssa ja he leikkivät paljon yhdessä. Usein he etsivät toisiaan maukuillen pitkin taloja. Sasusta Nöpö ei oikein pitänyt, mutta tulivat aikaa myöten aina vain paremmin toimeen.

Hän piti eniten Ktulhu-punaisesta lelusta ja punaisista hiiristä, jotka lensivät häntä kohtaan. Hän kaiken kaikkiaan piti korkeista paikoista. Hän myös piti omasta vesikupistaan yläkerrassa.

Hän oli meidän:

- silkkiturkki

- ujo kissakaveri

- pitkä häntä

- kissapingiksen keksijä

- korkeista paikoista tykkääjä

- hereillä, kun muut nukkuu

- sievä kaveri

- hännän silityksestä tykkääjä

Teko takana ja surua pitkästi edessä

Elämäni vaikein päivä on ohi ja olen nukkunut yhden yön sen jälkeen. Univelka suojasi osalta surulta, mutta onneksi univelkaa tulee pienen vauvan kanssa aina lisää varsinkin, kun vauva ei nuku helteellä. Halusin kuitenkin kirjoittaa ja kertoa, mitä eilen tapahtui.

Laitoin kolme kissaa kahteen kantokoppaan. Nöpön omaansa ja Pikin ja Noen omaansa. Piki kuitenkin ärhenteli Noelle, joten siirsin Noenkin omaan koppaansa. En tällä matkalla halunnut kissojen kinaavan keskenään. Erinäisten kommellusten jälkeen olin autossa kolmen kantokopassa olevan kissan, yhden vauvan ja äitini kanssa matkalla eläinlääkäriin. Jokainen kissa naukui kovasti matkalla enkä voinut edes heitä lohduttaa.

Siellä pääsimme aika nopeasti… en tiedä, miksi sitä kutsuisi. Hoito kuulostaa väärältä sanalta, mutta ainoa, mikä tulee mieleen. Vein Pikin ensiksi ja sitten kuulin, että kissan nukahtaminen kestää 15min. En olisi kestänyt sitä kolmea kertaa peräkkäin, joten Piki sai rauhoituspiikin ja pääsi takaisin koppaansa, mikä on aina eläinlääkärissä tarkoittanut sitä, että nyt homma on ohi ja päästään kotiin ja on suuren helpotuksen hetki kissalle. Hain Noen ja Noki sai rauhoituspiikin ja pääsi takaisin koppaansa. Sitten hain Nöpön ja asia toistui. Sitten istuin lattialla Pikin vieressä silitellen häntä, kunnes hän nukahti. Sitten siirryin silittämän Nokea ja Nöpöä. Noelle tuli paha olo rauhoituslääkkeestä ja hän oksensi kerran ennen kuin alkoi nukahtaa. Silitin heidät melkein uneen, mutta sitten minun piti imettää Ronja, joten äiti silitti kissoja samalla kuin ruokin lastani. Sitten äiti otti taas Ronjan ja eläinlääkäri tuli paikalle. Otin Pikin syliini, juttelin hänelle, kun hän oli aivan rento ja kuorsasi. Eläinlääkärin kanyylin laitto (kolme yritystä) ei aiheuttanut kissassa edes hätkähdystä, joten tiesin hänen olevan syvässä unessa kivun tuolla puolen. Ensin hän sai yliannostuksen unilääkettä, joka pysäytti hänen hengityksensä ja sitten lääkettä, joka pysäytti hänen sydämensä. Koko tämän ajan silitin häntä ja hyvästelin. Kiitin ystävyydestä ja rakkaudesta ja kaikesta siitä, mitä hän on minulle antanut. Sanat jääköön meidän väliseksi. Lääkäri varmisti stetoskoopilla sydämen pysähtyneen ennen kuin poikani kannettiin pois. Sitten tämä toistui vielä Noella - minun omalla tytölläni, ja Nöpöllä - silkkiturkkisella pörrääjäystävälläni. Tilanne oli hyvin kaunis ja rauhallinen. Se oli myös sydäntäsärkevä. Itse asiassa hieman luulin kyynelten jo loppuneen, kunnes aloin tätä kirjoittaa. Sanoin hyvästit jokaiselle kolmelle kaverilleni, ystävälleni, äidinrakkauden saajalle/kohteelle.

Päätös oli omani (ja Rikun kanssa yhteinen). Se oli vaikea. Se oli sydäntäsärkevä. Talo tuntuu hyvin tyhjältä ja sydän samoin. Nyt sitten pitää oppia elämään hyvin paljon tyhjemmässä talossa, josta puuttuu ikuisiksi ajoiksi nämä kolme kaveria, joista jokaisella oli oma luonne ja ihan oma paikka sydämessäni. Pitää lohduttaa myös erityisesti Töpöä, joka menetti sekä veljensä että ottoisänsä. Hänen huutoaan yöllä oli raskasta kuunnella. Pitää elää sen teon kanssa, jonka jälkeen olo on hetkittäin kuin murhaajalla. Pitää elää näiden muistojen kanssa, jotka ovat kylläkin omalla tavallaan kauniita, mutta myös peittävät alleen kaikki muut muistot vielä joksikin aikaa, jos käy samoin kuin Kikin kuoleman jälkeen. Kikinkin löytämisen ja hautaamisen kuvat ovat palanneet kristallin kirkkaina mieleeni.

Oli tarkoitus kirjoittaa kaunis teksti tuosta hetkestä, mutten vain kykene. En kykene elämään sitä uudelleen. Kerta oli tarpeeksi vaikea. Kissat kuolivat kuten itse haluaisin sitten joskus kuolla, nukahtaen ja jonkun rakkaan silittäessä. Heillä on kaikki lopullisesti hyvin. Enää heitä ei työnnetä pois vauvan tieltä tai estetä tulemasta syliin, jonne he ovat saaneet vuosia tulla halutessaan. Heille ei tule vanhuuden vaivoja (Noen lonkkavaivoja pahempia ainakaan) eikä heidän tarvitse tuntea ikävää, nälkää tai kipua. He, minun kolme ainutlaatuista ystävääni, ovat kuitenkin ikuisesti poissa ja me jäljelle jääneet saamme kestää surua, joka ei ihan heti lievity. Kyllä se ajan kanssa heikentää otettaan ja palaa vain hetkittäin. Siihen asti kuitenkin olisin hetkittäin mieluummin joku muu ja pääsisin pois päästäni, joka ei tee asiaa yhtään helpommaksi.

Osa teistä ei ymmärrä, miten saatoin tehdä tämän. Tiedän, miltä teistä tuntuu. Osa minustakaan ei yksinkertaisesti ymmärrä. Osa teistä ei näe, miksi ihmeessä tämä on minulle niin vaikeaa. Olkaa hyvä ja pitäkää nämä ajatukset itsellänne ja hyväksykää se, että tämä vain on vaikeaa. Osa teistä, te ihanat ja rakkaat ihmiset, ymmärrätte syyn ja päätöksen vaikeuden. Kiitos teistä.

Elämän kamalin päivä tulossa

Huomenna sanomme hyvästit kolmelle rakkaalle ystävälle. Vien Nöpön, Noen ja Pikin lopetettavaksi Koirakissaklinikalle puolen päivän aikoihin. Sydämeni ja sieluni särkee tavalla, joka tuntuu fyysiseltä. Silti pidän tätä parhaana vaihtoehtona. Kuolema ei ole vihollinen vaan ystävä, joka tervehtii kavereitamme hyvän elämän päätteeksi. Jos saisin valita, menisin itsekin aikanani samalla tavalla. Nukahtaisin vain enää heräämättä. On vain kovin ikävää, että se tehdään paikassa, josta he eivät pidä.

Tähän päädyttiin, koska nämä kolme eivät kunnioita tyttäremme fyysistä reviiriä ja riskit ovat vain aivan liian suuret. Silti se tulee olemaan vaikeinta ja surullisinta, mitä uskoakseni olen koskaan tehnyt.

Ps. Tämä on asia, josta emme pysty puhumaan ydinperheen ulkopuolella. Se vain on liian kipeä asia.

Epävarmuuden aika

Vastaus kysymykseen ei ole vieläkään selvinnut ja kysymyskin tuntuu muuttavan muotoaan lähes päivittäin. Tämä on aiheuttanut epävarmuuden limbon johon olen pudonnut. En halua aloittaa asioita, koska ne voivat olla ihan kohta turhia ja tarpeettomia. Havaitsen toivovani tietynlaista lopputulosta, mutta alamme saavuttaa sen pisteen jossa mikä tahansa päätös on hyvä päätös, koska se vapauttaa omaan elämään palaamisen.
Meitä epävarmuudessa eläviä on kolme, kahdella meistä on perhe. Ei ole hyvä tämä tilanne lainkaan.

Muina uutisina äitini on tulossa meille kyläilemää tänään, oletettavasti saapuu puolen tunnin sisällä. Vierailu olisi saattanut tapahtua ilman mahdollisuutta että olemme pian Kanadassa, mutta olisi saattanut jäädä tapahtumattakin. Hyvä näin :)

Ronjalla oli eilen illalla masu kipeä, josta syystä hän meni nukkuman tavallista myöhemmin. Hän kuitenkin nukkui yli 7 tunnin yhtäjaksoisen unen ja sen päälle vielä melkein kahden tunnin aamutorkut. Nyt hän nukkuu taas Sadun kanssa sohvalla. Sadun sanoin: aamut ovat helppoja, nukkumisongelmat alkavat iltapäivällä.

Ainiin. Ostakaa skootteri. :)

Onko vastaus Kanada?

Ja jos on, mikä on kysymys? No, kysymys on että missä vietämme tämän kesän. On olemassa mahdollisuus että minä joudun lähtemään työmatkalle Kanadaan kesä-elokuiksi. Ja tälle työmatkalle pääsisi mukaan myös perhe.
Asia selvinne "tällä viikolla", odotellessa on hieman limboon pudonnut olo. Ei oikein huvita aloittaa mitään uutta kotona, mutta toisaalta täytyy tehdä valmisteluja siltä varalta että lähtö koittaa.

Pienen pieni päivitys

Jotenkin se aika vain jatkuvasti rientää pienen vauvan kanssa. Aikaa kuluu ja sen tuloksena on lähinnä vain hieman isompi vauva ja iso kasa muistoja. Nyt arki jo on hieman alkanut sujua ja jotain muutakin saa tehtyä. Eilen kävimme taas Laitilassa ja vaihdoimme asunnon välittäjää. Edelleen, jos joku tarvitsee taloa Laitilasta,  niin ottakaa yhteyttä. Myös vuokraus mahdollinen. No, myyntipuhe nyt oli tuossa :).
Olen parhaillaan henkisenä tukena nukkuvalle tyttärelleni, kun hän ei pidä yksinolosta (huonoa evoluutiota olisi, jos täysin avuton olento pitäisi yksin olosta). Olen siis makkarissa hämärässä koneen kanssa eli ihan normaalia elämää :). Jos vielä nukkuisi öisin, niin se olisi mainiota. Unettomuuteni ei siis johdu lapsesta, joka nukkuu varsin hyvin näin pieneksi. On vain kaikkea pään sisällä pyörimässä ja ympärillä sattuu ja tapahtuu. Eiköhän tilanne ajan kanssa rauhoitu ja saan taas nukuttua. Tai keksin fiksumpia asioita tehdä keskellä yötä, kun sängyssä pyörimisen. Ehkä siirrän pysyvämminkin tietokoneen makkariin, kun en oikein päivällä ennätä sitä edes avaamaan. Ronja siis nukkuu hyvin yöllä, ei niin hyvin päivällä. Parempi näin päin.